Akvamarin

Korvapuusteja ja muita tuunauksia

2012-02-21T10:30:00.004+02:00

Nämä korvapuustihelmet ovat jännän värisiä: toiselta puolen kauhtuneen vedenvihreää ja toiselta puolen harmahtavan ruskeita. Reunoissa on rustiikkisia säröjä ja vivahdus kuparin kiiltoa.

Myynnissä, 12 € / 12 kpl.

Vaikka aion edelleen pitää tämän nimenomaan korublogina, laitan tähän oman käden oikeudella maistiaisia muista tuunauksista, joiden parissa alkuvuosi on vierähtänyt.

Tässä pieni sneak peak!

1. Itsetehty nipsunaulakko ja sydämet, joissa lukee "sweetheart".
2. Decoupage, decoupage... Äkkiä johonkin decoupagea! Mihin? Kas, tuolla nököttää lasten leikkihella! Sudin pintaan violettia maalia ja lakkasin lautasliinoja. Voiko lastenhellassa lukea "Chardonnay"? No, nyt lukee.
3. Nukensänky sai ylleen turkoosin maalin ja sydänkuvioita. Lastenhuoneessa on lupa olla lapsellinen!

4. Ruusuja, ruusuja, enemmän ruusuja. Rasiat saivat nimikyltit, lisää on vielä tulossa.
5. Linnun vartaloon käytetyn kankaan painoin itse. Nokan kieputtelin kuparilangasta.
6. Vanhojen pitsien uusiokäyttöä.
7. Lahjapaperilla päällystetty laatikko kätkee lasten saamia kortteja ja kirjeitä.

8. Sitten siirryttiin Verstaaseen. Vanha kokopuinen lokerikko sai uuden värin ja etiketit. Tämän tuunaus jatkuu...
9. Maalasin ystävältä saamani mäntysenkin valkoiseksi ja vaihdoin siihen vetimet. Kiperä kysymys: hioako patinaa vaiko eikö? (Senkin sisällä on tietysti harrastusvälineitä!)
10. Maalisudin ja hiomapaperin uhriksi joutunut bambukippo.
11. Pahvirasian uudet vaatteet.

12. Minkäs voimalla tätä tehdään? Kaffetta maalauksen lomassa.
13. Kirjat ovat aarteitani. Pinon alimmaisena taas yksi taulupohja odottamassa jatkojalostusta.
14. Mulberryn paperikassi on ihana muisto. Säilytän siinä silkki- ym. papereita.
15. Tavarat alkavat löytää paikkansa pienissä pahvilaatikoissa.

16. Maalatusta ja leimoilla koristellusta puulaatikosta kurkistaa isoäitini.
17. Keskeneräinen taulu, joka valmistuttuaan pääsee Verstaan seinälle. Siihen on ladottu erilaisia luovuutta esiin houkuttelevia kuvia, joista joidenkin takana on pitkä tarina, ja lempivärejäni.
18. Sudin vanhan puulaatikon turkoosiksi. Tässä säilytän keskeneräisiä pikkutöitä, kuten esimerkiksi lasten leikkimökin, Villa Valpurin, tulevaa kylttiä, joka oli entisessä elämässään saunan lämpömittari.
19. Puretun kaapin levy muuttui tauluksi, joka on tässä loppusilausta vailla. Testasin pintakuviointia, joka näyttää rapistuneelta maalilta. Tällaiset sekatekniikkataulut ovat uusin askarteluheikkouteni.

20. Harrastuslehtiä! En pääse ulos Akateemisesta ilman näitä.
21. Itse kasvatetut laventelit tuoksuvat hurmaavalta. Näitä tulee joka kesä iso kimpullinen.
23. Edellisestä työpaikasta pelastettu tuoli, jonka olen päällystänyt uudelleen. Puuosat odottavat vielä käsittelyä.
24. Kankaita, jotka ovat juuri menossa jatkojalostukseen.

25. Kortit odottavat nipsunaulakkoa. Täytyisi lähteä rimanetsintäreissulle.
26. Tauon paikka. Tällaista maisemaa katselen nykyisin. :-)

(Kuka tietää, miten nuo yläreunan tyhjät rivit saa deletoitua? Eipä tottele ohjelma, ei. Mur.)

Tuunausta ja ilmeitä

2012-02-15T07:00:00.007+02:00

Olen maalannut seiniä. Purkanut seiniä. Löytänyt purkutyömaalta erinomaisia palasia ja maalannut niitä askartelutarkoituksessa.

Luomisen tuska on suuntautunut korujen sijaan maalaamiseen ja tuunaamiseen, sillä käsittelyä odottaa pari keskeneräistä taulua, lipasto, pöytä, tuoli ja ystävältä saatu senkki (joka sisältää tietysti harrastusvälineitä).

Muutto on kouriintuntuvasti läsnä siinä, että kaikki tavarat ovat hukassa ja tarvittavat työkalut ovat aina alimmaisena. Kun saan lisää seiniä maalattua, saan kiinnitettyä hyllyjä verstaan seinälle, ja niiden päälle harrastusmateriaalit siisteissä laatikoissa. Ja katso, järjestys koittaa!

Ilme kävi meillä

Kaikki askartelevaiset tietävät ilmeen. Se on se, joka häivähtää läheisen kasvoilla silloin, kun askartelija pelastaa roskiin menossa olevan tavaran, koska haluaa askarrella siitä jotain. Ilme on sekoitus viiltävää analyysia, epäuskoa ja sääliä verhottuna voipuneeseen alakuloon ja tukahdutettuun estelynhaluun.

Ilme kävi meillä, kun pelastin edellisen asukkaan jättämän saunalämpömittarin. Ei epäilystäkään, miksei hän halunnut sitä muuttokuormaansa eikä epäilystäkään siitä, haluammeko jättää sen saunaan ja avata lapsille sen merkityksiä. Mutta kun mittaripohja suditaan maalilla, siitä tulee erinomainen tuunauskyltti lasten leikkimökkiin. Saapa ilmeen esittäjä nähdä!

Mutta se koru, joka on kuvassa

Blogimaailmassa en ole oikein ennättänyt piipahdella. Kuvassa jälleen vanhempi tuotos, jonka tällä kertaa jätin itselleni. Se on koottu erinäisistä kierrätysmateriaaleista. Mukana on siskoni korvakorun osia vuodelta 1986 ja äireeni matkamuistokorun palasia vuodelta 1970-jotain.

Muutos

2011-12-13T18:08:00.003+02:00

Muutto takana, kaaos käsillä. Verstaaksi nimetty harrastushuoneemme on täynnä pahvilaatikoita, paperikasseja ja kirjoja. Helmiä? Ehkä tuon pinon alla. Pihdit? Ehkä tuon kasan takana.

Muuttomiehet väittivät helmilipastoani kevyeksi ja kantoivat sen sellaisenaan yläkertaan. Minun ei tarvinnut tyhjentää sitä!

Olen päässyt seisomaan tiluksilla pimeyden keskellä täydellisessä hiljaisuudessa kuun valaistessa maisemaa - missään ei näy katuvaloja saati naapureiden valoja. Olen löytänyt kuusipeuran jäljet lammen rannalta, sytyttänyt takkaan tulen ja kuunnellut myrskyä. Kunhan ehdin, sulattelen vanhan juuren ja leivon leivinuunissa ruisleipää, joka syödään siltä seisomalta.

Tässä vaiheessa korujen napominen on mahdotonta, joten kuvassa aiempia tuotoksia. Kissat olivat tilaustyö, ja kuva on otettu ennen maalia ja pintakäsittelyä.

Kuningasalkoholi

2011-11-23T18:00:00.005+02:00

Oi niitä kesämuistoja.

Kun lapset on illalla saatu nukkumaan, tämä äiti kaivaa alkoholit esille. Kyseessä on ihan kuningasalkoholi: lähes sataprosenttinen lantrinki ja alkoholimusteet hurmaavine pigmentteineen.

Niitä ei tietenkään laiteta suuhun, jos haluaa säilyttää näkönsä. Ja niiden kanssa on paras leikkiä ulkoilmassa, jottei tuhoa aivosolujaan. Mutta voi sitä värien hurmaa kesäillan väreilevässä helteessä!

Eggplant-väri menettää paistossa punaista ja muuttuu violetista farkunsiniseksi. Caramel kestää pidemmän aikaa ruskeana, mutta lopulta siitä tulee keltaista.

Mutta eikö vain olekin tehokasta tekokeramiikkaa! Lantrinki saa musteet sekoittumaan toisiinsa utuisesti kuten keramiikka-astioissa joskus näkee. Alkoholi saa värit kuivumaan niin nopeasti, että vesivärimäiset väriläiskien kerrostumat ovat mahdollisia.

Sininen setti 9 €, ruskea setti varattu.

Corutus jumitus

2011-10-13T18:00:00.008+03:00

Korujumi, corutus jumitus.

Millimetrin mittainen, pörröinen ihmisen loiseläin, jota esiintyy tavallisimmin lokakuusta helmikuuhun.

Aiheuttaa apatiaa, tylsyyttä ja huonokuuloisuutta ("Korujumi vaivaa, en kuule helmien huutelua.").

Häädetään levolla. Korujumi pelkää hysteerisesti uusia korutarvikkeita, joten niiden hankkiminen edesauttaa loisen häätämistä.

Yllä olevat polymeerisavesta tehdyt simpukkasetti ja lehtisetti ovat myynnissä, 15 € / setti. Väri ja pinta on jotain väliltä helmiäinen - opaali.

Vaaleanpunaisia naisia

2011-09-28T18:00:00.003+03:00

Muuttoa odotellessa ei jaksa suoltaa polymeerisavitöitä entiseen malliin. Uudessa kodissa siintää ihka oikea harrastushuone, jonka pöydälle voin vihdoin levittää korutarvikkeet, ja mikä parasta, jättää ne siihen askartelun jälkeen! Muuttoon on kuitenkin vielä aikaa, joten tässä jälleen jotain vanhempia tuotoksia.

Riipukset ovat litteitä, ja niiden pujotusreikä menee alhaalta ylös. Etupuoli on päällystetty superkiiltävällä pinnoitteella, kääntöpuoli himmeäkiiltoisella. Kääntöpuolella on myös sama kuva, mutta se on se huonompi versio.

Myyty

Käärme veikeä

2011-09-19T18:00:00.001+03:00

Tilaaja tarvitsi viljakäärmeen, jolla on sylinterihattu päässä. Tämä luikero ei ole riipus, vaan se tulee muihin tarkoituksiin.

Käärmeen hieno väritys aiheutti päänvaivaa - keinoja olisi ollut useampi. Päädyin kuitenkin överiin tilkkutäkkiratkaisuun tällä kertaa.

Siivekkäät: done. Nisäkkäät: done. Matelijat: done. :-D

Peikko

2011-09-05T18:06:00.002+03:00

Tämä olio ei ole minun ideani, mutta toteutus on tietysti syntynyt ihka omissa näpeissäni.

Siinä se katselee kirkassilmäisenä möyrinnän jäljet naamassaan.

Haasteellisin osuus oli yllättäen nenä, joka halusi jämähtää paikoilleen turhan aikaisin. Polymeerisavi ei silloin enää tottele kuuliaisesti vaan se vaatii jo voimaa. Ja sitähän ei tietenkään voi käyttää, jos kyseessä on pieni riipus. Myös takaosa ehti jämähtää ennen kuin sain sen kuosiin.

Rinkulan väri on metallinkiiltoinen tummahko pronssi, kuva toistaa sen hieman liian persikkaisena.

10 €.

Manolot kurassa

2011-08-23T18:04:00.004+03:00

Jälleen yksi villi idea korutaitelija-Niinalta, joka toivoi Tilda-henkisiä saappaita syyssäiden varalle. Kas tässäpä siis muutama vaaleanpunainen mono, ja laukku ja sydän niille kyytipojiksi.

Löysin sopivan musteen, jolla aioin sutata kengistä vanhan näköisiä. Saappaisiin tulikin rustiikin sijaan ehtaa likaa - täti Moonika on käynyt torilla varsin kuraisella säällä.

En osaa kuvitella, mitä Niina näistä aikoo taikoa, mutta jotain äärimmäisen kekseliästä silmäkarkkia kuitenkin.

Korublogit tuottavat kyllä valtavasti iloa: minusta on ihanaa käydä katsomassa, mitä kaikkea luovat ihmiset saavat aikaan mistä tahansa materiaalista, palasesta ja pätkästä. Että jos jonkun omainen vielä epäilee askartelun ja korubloggauksen ansioita, niin yhden sektorin siitä muodostaa ilon ja kauneuden jakaminen.

Kyllähän me kaikki lopetetaan tämä koruilu siinä vaiheessa, kun maailmaan ei enää mahdu lisää iloa, hauskuutta, luovuutta ja kauneutta. :-)

Miksi teen koruja öisin, kun lapset nukkuvat

2011-08-18T18:00:00.005+03:00

Annan viiden pisteen vihjeen nimeltä Operaatio Pyykinpesu Antiströmsö:

Kun pesukoneen luukun avaa, sinne työntyy kaksi pientä päätä. Otetaan päät pois ja torpataan koneeseen meno asettamalla jalka luukun eteen. Mitataan pesuainetta yhdellä jalalla seisten.

Metrinen lähtee omille teilleen, Lähes Metrinen yrittää säätää pesuohjelmia. Puolet pyykeistä on jo koneessa, kun Metrinen on löytänyt pesupallon, täyttänyt sen vedellä ja kaatanut Lähes Metrisen vaippakassiin. Äkkiä vaipat kuivumaan. Sillä aikaa Lähes Metrinen on tyhjentänyt pyykkikoneen, löytänyt lattiakaivon ja irrottanut ritilän, jotta sen alla olevaa vettä voi loiskia. Kun ritilä on saatu takaisin paikoilleen ja Lähes Metrisen kädet pesyä, Metrinen on sillä aikaa puristanut Bepanthen-tuubin pesupalloon.

Lapset suljetaan pesuhuoneen ulkopuolelle odottamaan. Lähes Metrinen keksii sammuttaa valot katkaisijasta, joka on huoneen ulkopuolella. Ja koska pesuhuoneessa ei ole ikkunaa, tyssää pesukoneen täyttö totaaliseen pimeyteen. Samalla keittiöstä kuuluu "äitiii, tuu katsomaan", koska Metrinen on löytänyt sakset ja leikellyt pitkää tukkaansa rouhean graafiseksi.

Niin siksi.

Kuvassa pari kesäyön pujottelua.

Susi ja Hukkanen

2011-08-08T17:34:00.001+03:00

Korutaiteilijoiden mielikuvitus on ehtymätön luonnonvara. Jos se ei pääse virtaamaan ovista, se virtaa ikkunoista. Ja jos ei niistäkään, se löytää jonkun kolosen kuitenkin.

Erään koruilijan mielikuvitus virtasi jo sellaista rataa, että meikäläisen meinasi hukka periä.

Tehtävänantona oli kuuta vasten ulvova susi, joka haasteellisuudessaan oli ujon pöllön luokkaa.

Kuun eläväisen pinnan napominen sujui keskikivuttomasti, mutta sudesta tuli koko ajan possu. Lisäksi isompi sudenpää näyttää sanovan "aah" eikä "ouuu". Onneksi pienempi susi sen sijaan ulvoo antaumuksella.

Siinä vaiheessa, kun Mies tunnisti eläimen, päätin lopettaa muovailun ja aloittaa paistamisen.

Korun näette kokonaisuudessaan siinä vaiheessa, kun Korukoplan haaste päättyy.

Mitä tein kesälomalla kun lapset nukkuivat

2011-08-02T18:04:00.005+03:00

Laukkuja, kasseja, pussukoita, kukkaroita, leluja,
kortteja, purkkeja, leimausta, punsselointia, hiomista, värittämistä, patinointia, lakkausta, maalausta, lastenvaatteita vanhoista aikuisten vaatteista.

Yhden tilauskorun kaksipuolisilla polymeerisavisilla koirannaamahelmillä.

Annoin oravalle mantelin.

Sitten menin töihin.

Voikärpäsiä

2011-06-14T18:00:00.003+03:00

Kesä menee tukka putkella. Ulkona on niin paljon kaikkea nähtävää! Liian aikaisista aamuista syntyvät parhaat hetket: aurinko on noussut, syreenit ja tuomet tuoksuvat ja ainoastaan satakieli moikaa. Mikä ihana aloitus päivälle!

Kevään aikana olen tehnyt muutamia perhosia, ja nyt viimein sain niistä kuvia tänne.

Kaikki ovat polymeerisavea. Ylimmässä kuvassa perhoset ovat mattapintaisia, ja niissä on kaksi pujotusreikää pystysuorassa ala- ja yläsiiven läpi. Nämä voi tarvittaessa vielä lakata kiiltävämmäksi.

Alemmassa kuvassa perhoset ovat hieman kiiltäviä. Isossa on kaksi pujotusreikää pystysuorassa, pienissä yksi.

Perhoset on myyty.

Koira, koira ja koira

2011-05-16T06:15:00.002+03:00

Long time no write.

Kombinaatio minikokoiset tenavat + puutarha pitävät kesän korvilla niiden omistajan ulkona. Ei nettiin ehdi hän.

Tässä viimein katsaus mittatilaustöihin. Kolme veikeää koirulaa saivat omat helmet, joista tilaaja rakentaa lahjakorun koirien kasvattajalle.

Heijastukset on näissä kuvissa vähän hankalia, mutta oikeasti koirannaamat erottuvat oikein hyvin krakleerauksen alta.

Helmet ovat polymeerisavesta leivottua tekometallia, jossa on hieman vihertävää tekopatinaa ja mustaa tekotummumista.

Vaihtareita

2011-05-03T21:28:00.020+03:00

Nämä helmet ja riipukset lähtivät tänään matkalle, ja vaihtarina paluupostissa saan piakkoin maailman ihanimman sormuksen. Amalia teki sen minulle!

Rustiikkisessa sydämessä on päällä lasinkirkas kiiltolakka. Muut helmet ovat mattapintaisia.

Väriksi muotoutui on nimenomaan se sävy, josta voi kiistellä, onko se vihreä vai turkoosi, ja murjottaa loppupäivän, jos huomaa kesken tuoksinan sen toisen olevan sittenkin oikeassa.

Valoisat illat koituvat helposti aamukoomaksi, kun ajan kulua ei huomaa. Joka aamu kellon soidessa päätän kunakin päivänä mennä harrastuksetta nukkumaan. Mahdotonta on se ilman suunnattomia ponnistuksia.

Kevätkiireet ovat pitäneet tehokkaasti poissa netistä, mutta, ihanaiset virtuaaliystävät, yritän mahdollisimman pian päästä kommentoimaan blogeihinne.

Kiemura, Ursula ja rantakiviä

2011-04-26T21:36:00.002+03:00

Toinen tilaustyönä tehty pöllö sai nimekseen Kiemura.

Väreinä on tällä kertaa kimalteleva harmaa ja pirteä pinkki. Yhdistelmää tasoittaa utuinen valkea, ja läheltä katsottuna helmessä näkyy läpinäkyvän massan tuomaa syvyyttä.

Muotoilun tuoksinassa Kiemuralta pääsi pieni muna, jossa on niin ikään kiemuraa. Siitä tulee ehkä jatkokappale tilaajan koruun.

"Voi taivahan talikynttilät", näyttää Ursula ajattelevan.

Testasin utuisia värejä, joista tässä hehkuvat ainakin vihreä, sininen ja violetti. Hatun koloset ja uurteet on vanhautettu ruosteenruskealla. Päällä on pari lakkakerrosta.

Ursulan korkeus on n. 15 mm. Reikä kulkee päälaesta leukaan.

Ursula on varattu.

Lopuksi esittäytyy kymmenen pientä rantakiveä. Niiden rakentamiseen tarvittiin erillinen monikerroksinen taikina. Massalakanan päälle vuoltiin siitä palasia, ja koko komeus kaulittiin ohueksi. Lakanalla päällystettiin raakahelmet.

Tästä harmaan ja toffeen yhdistelmästä tulee mieleen sellaiset hailakat rantakivet, jotka paahtuvat kuumana kesäpäivänä aivan veden rajassa. Kun ne kastelee, värit kirkastuvat ja kivien pinnasta löytyy syvyyttä.

Hieman lanttimallisten (ei pallon muotoisten) helmien korkeus on n. 15 mm. Kymmenen helmen setti on 10 €.

Käyttäjäkokemuksia

2011-04-21T15:00:00.031+03:00

...eli mitä ihanaa koruntekijät ovatkaan valmistaneet minun tekemistäni polymeerisavihelmistä. Tässä joitakin poimintoja upeilta taiteilijoilta. Ja nyt jos unohdin jotain, laittakaahan noottia perään! :-)

Annan aarteet
Anna tekee korujen lisäksi myös muun muassa kortteja. Hänen korunsa ovat rokkaavan romanttisia.
Mustaa pitsiä
Kiemuraiset kolmiohelmet

Itte
Mitä Sannu ei osaa, sitä ei tarvitse osata. Moniosaajan blogi johdattaa käsillä luomisen iloihin.
Lintu ja linnunmunat

Katrin koruavaruus
Katrin suunnittelemat korut ovat tyylikkäitä kaunottaria. Hopean työstö ja patinointi ovat taidokasta työtä.
Marja-Liisa

Korun aika
Kati harrastaa koruilun lisäksi valokuvausta. Hänen korukuvansa ovat ihania ja koruissa on ajatonta henkevyyttä.
Lempeässä hämärässä

Korut ja Kommervenkit
Niinalla on taito tehdä persoonallisia uniikkikoruja, joissa on herkkää kauneutta ja aina jokin juju.
Rakkauskirje
Kolme sydäntä
Vanhaa puuvillapitsiä
Rastas
Harakanpesä
Viimeinen titityy
Usko, toivo ja rakkaus
Äitikoru

Keijukeidas
Ninnin korut ovat harmonisia ja herkullisen värisiä ja niistä löytyy erilaisia tekniikoita.
Born to Follow
Regalo di Compleanno
Korusetti
Dream Garden

Magsin helmet
Magsin tyylitaju on vertaansa vailla. Hänen korunsa ovat syvällisiä ja kivilajien tuntemuksensa uskomaton.
Ujo - Past Life and Future
Luonto lähellä
Rakkauskirje I
Rakkauskirje II
Romanttiselle ruusuja
Velvet Rose

Marissa
Marissan käsissä helmet ja hopea taipuvat ihaniksi koruiksi. Sormukset ovat uniikkeja löytöjä!
Pöllö

Marjon vintagekorut
Marjo on erikoistunut suloisiin vintage-koruihin, mutta häneltä löytyy myös muun muassa steam punkia.
Steam punk -koru (linkki hukassa!)

Uuden kuun aikaan
En tiedä, ihailenko enemmän Mirkan kädentaitoja vai hänen sanansäiläänsä: kynänkäytön mestari saa nauramaan vedet silmissä.
Ikonikoru (viimeisessä kuvassa)

Vikkityyli
Vikki tekee uskomattoman upeita koruja mistä vain, oli se sitten vanha kirppislöytö tai puolijalokivi. Hänen blogissaan kävijän verkkokalvot liimautuvat näyttöön eivätkä lähde enää irti.
Mesilintu
Minttusuklaata
Kaakaohetki

Helmitestauksia ja kaatissäkki

2011-04-17T21:11:00.010+03:00

Koruharrastuksen sivuvaikutukset ovat ihania!

Miten monta uutta virtuaaliystävää, joiden kohdalla tuntuu siltä, kuin heidät olisi tuntenut aina. Roppakaupalla uusia ideoita, vinkkejä, innostusta ja yllytystä. Hauskoja sähköposteja ja käsin kosketeltavaa postia: eräänäkin päivänä sain itellaitse valtavan ison vaihtokauppapaketin Niinalta!<3

Ja sitten on vielä kannustavat kommentit. Miettikääpä, jos jokainen saisi vaikkapa työelämässään yhtä paljon positiivista palautetta kuin korublogissaan. Kyllä siinä kelpaisi töitä paiskia!

Vikki, eräs monista suosikkikoruilijoistani, tekee silmiä hivelevän kauniita koruja mistä vain, vaikka sinitarrasta ja teipistä. Oheiset helmet menivät hänelle pähkäiltäväksi.

Kolmen ensimmäisen kuvan helmet voi pinota päällekkäin ja niillä on suippo pää, johon saa laitettua helmihatun.

Henkäyksenohuista ja höyhenenkevyistä röpeliäisistä kukkasista (toinen kuva) erottuu hieman harmaata printtitekstiä.

Massalakana, josta kukat muotoilin, oli niin ohut, että kukkien rakentamisessa sai pitää kielen keskellä suuta. Laskokset tulivat kuitenkin ihan kivasti näkyviin, eikä lakana repeillyt. Värikin säilyi hehkuvan valkoisena paistokäsittelystä huolimatta.

Kolmas ja neljäs kuva esittää helmitestauksia, jotka olivat lähinnä harjoittelua. Aina pitää vähän yrittää ja erehtyä, jotta oppii.

Vikki myös yllytti minua pelastamaan roskiin menossa olevat polymeerisavihelmeni, jotta hän voisi katsoa, voiko niille tehdä vielä jotain.

Viimeisessä kuvassa oleva aikamoisen kirjava setti järkyttävää poisheittokamaa lähti viimeiselle matkalleen silkkipaperiin käärittynä. On mielenkiintoista saada selville, näkeekö korutaitelija niissä jotain kun minä jo luovutin.

Tiedättekö muuten, mikä on tuo ulkoa kantautuva tasaisen voimistuva ääni? Kevään kohinaako?

Ei. Ilmassa kihisee niiden korunnapojien odotus, joilla on tiedossa neljä peräkkäistä vapaapäivää!

Aurinkoista pääsiäisaikaa!

(P.S. Kuvien käsittely on to-do -listan hännillä, joten nyt tulee raakaversiot...)

Turilas ja Jäärä

2011-04-10T23:12:00.008+03:00

Tulipa taas ufoiltua.

Näiden steampunk-henkisten ötököiden ideana oli värit. Oli. Ihanana hehkuvat värit.

Oli vihreää, violettia, tummaa kuparia ja turkoosia. Oli. Ne liukuivat yhdestä toiseen niin hienosti...

Kunnes mokomat menivät uuniin ja tulivat sieltä ruskeana ulos. Siis eivät olleet palaneet, vaan tummuneet niin, että värieroja ei näkynyt.

Minä siinä sitten harmittelemaan ja kihisemään.

Kunnes parin päivän päästä värit palasivat takaisin! Eivät sellaisina, kuin ennen uuniin menoa, mutta ruskean seasta alkoi löytyä jälleen sävyjä!

Yläkuvan ötökät ovat n. 35 mm korkeita (ilman sarvia), keskimmäisen kuvan n. 40 mm pitkiä ja alimman kuvan sudenkorentojen siipien väli on n. 70 mm. Kaikissa hehkuu sinertävää metalliväriä, mutta itse ötökän värisävyt vaihtelevat.

Ötökät on myyty.

Ujo

2011-04-03T22:51:00.006+03:00

"Sillä voisi olla vaikka pää siiven alla", toivoi Mags.

Eikö olekin mahtavaa, kun on olemassa korutaiteilijoita, jotka villitsevät ja yllyttävät ja inspiroivat yrittämään mahdotonta (ja hikoilemaan verta)?

Niin. Kaikki mielikuvani pää siiven alla viihtyvästä tornipöllöstä päätyivät yhteen näkyyn: päättömältä näyttävään lintuun. Eikä varmaankaan ole kivaa pitää sellaista riipusta kaulassa, josta kanssakulkijat alvariinsa kysyvät, miksi linnulla ei ole päätä.

Lähdin siksi muovailemaan ujoa pöllöä, jonka naama on selkeästi nähtävissä erityisesti silloin, kun kurkistaa siiven reunan taakse.

Tällä kertaa jätin siipisulat ilman kirurgin veistä ja tein niiden kuviot suoraan massasta. Limitettynä kolmiulotteinen vaikutelma toimii ilman ylimääräisiä maaleja.

Ajattelin ensin varjostaa nokkaa kuten edellisessä tornipöllöhelmessä, mutta ehkä Ujo toimii paremmin puhtoisena.

Mukaan tulee kolme pientä munaa, jotka Ujo muni syntyprosessinsa aikana.

Riipuksen pujotusreikä kulkeee aivoista hanuriin, eli Ujon pyrstön jatkeeksi voi halutessaan laittaa lisää helmiä tms.

Alimmaisen kuvan helmet tulivat sivutuotoksena. Niissä on samaa läpikuultavan valkoista ja toffeen väristä beigeä kuin Ujossakin.

Muna ja kana

2011-03-27T14:15:00.014+03:00

Kello soi viideltä. Töihin. Palavereissa pitäisi sanoa jotain järkevää. Kotiin. Ruoanlaitto, satujen lukeminen, pyykinpesu, leikki. Nukkumaan. Korvatulehdukset, yskä, nuha, peitto huonosti. Muutama repaleinen tunti unta. Kello soi viideltä.

Kun unenpuutteessa unohtaa oman nimensäkin, koruharrastus tuntuu kaukaiselta. Tässä siis jotain vanhoja tekeleitä.

Näissä on käytetty aitoa luomukananmunaa! Munankuoret on pesty ja murskattu, ja niistä on saatu pientä pintakuviota.

Värinä on tällä kertaa haalea turkoosi, jossa on häivähdys beigejä.

Ylin linnunpönttö on saanut vähän ruskeaa patinaa ja kaikki yhtä lukuun ottamatta ovat toiselta puoleltaan punaruskeita ja lakattuja.

Reikä asettuu kaikissa pystysuoraan ja lintuhelmissä se lävistää linnun vatsan ja niskan.

Linnunpönttöjen korkeus on keskimäärin joitain millejä alle 3 cm. Linturiipukset ovat n. 28 mm ja lintuhelmien säkäkorkeus vaihtelee alle sentistä hieman yli senttiin. Munahelmillä korkeutta on n. 15 mm.

Linnunpöntöt ovat 4 € / kpl, suorakulmion malliset linturiipukset myyty, munahelmet 1 € / kpl ja linnunmuotoiset helmet 1,50 € / kpl.

Kukkia ja äitejä

2011-03-16T17:13:00.005+02:00

Sain taas vapaat kädet vanhahtavien kukkariipusten tekoon.

Hailakan turkoosi ja haalea roosa tuovat vähän väriä ruskealle taustalle. Ripustusreiät on vahvistettu kuparirinkuloilla ja kukan keskustassa on koristeena kuparinvärisiä siemenhelmiä.

Outoa kyllä, vanha tuttu yhdistelmä tiettyä mustetta ja lakkaa käyttäytyi näissä riipuksissa eri tavalla kuin ennen. Muste ei jostain syystä imeytynyt kunnolla, joten lakkaaminen muutti sen kuvioita jonkin verran.

Äitiriipus ja helmet näyttävät luonnossa paljon paremmilta kuin kuvassa. Helmet ovat kaksipuoleisia ja ne on lakattu ja maalattu.

Naisen kuva on siirretty kuvankäsittelyn jälkeen massaan ja helmeä on sävytetty musteilla.

Kuvaa kehystää ruskeista ja kullanvärisistä massoista sekoitettu tumma reuna, johon on sipaistu metalliväriä pronssin hohtoa antamaan. Sivusta katsottuna kehys näyttää metallilta.

Nyt sitten vain jännittämään, mitä taikuri Niina näistä taikoo!

Aurinko jo saa

2011-03-09T20:40:00.002+02:00

Aurinko saa myös tähän rannekoruun, joka minulta tilattiin määritelmällä "runsasta ja keltaista".

Tällä kertaa pitäydyin pitkästä aikaa makeanveden helmissä ja lasihelmissä ja pujottelin viisirivisen killuttimen keltaisen sävyistä. Vaihteeksi koru ilman uunia siis.

On mahtavaa, kun pitkän talven jälkeen saa taas ottaa kuvia luonnonvalossa!

Harmaat kiviriipukset olivat myös tilaushelmiä. Ne ovat polymeerisavea, ja väreinä ovat unenomainen, hempeä violetti, kuultava valkoinen sekä aavistuksen kimaltava harmaa.

Nyt kyllä jännittää, mitä näiden tilaaja on mieltä tästä ehdotuksesta... Helmistä tuli perinteisemmät kuin mitä suunnittelin alunperin. Mutta katsotaan...

---

P.S. Koruavaruuden Katri, en pääse selaamaan blogiasi, koska sen etusivu jumittaa koneellani jatkuvasti. :-( Yritän taas myöhemmin uudelleen.

Romanttisia naisia ja rakkauskirjeitä

2011-03-02T22:27:00.018+02:00

Kun ny ei ehdi varistakaan ko linnuks sanua, niin tässä tulee kuvia muutamista ajat sitten valmistuneista helmistä. Kaikki on taasen polymeerisavea ja omin pikku kätösin muovailtuja.

Romanttiset naiset -riipuksissa on ponnahdusruusuja ja taustalla kaunokirjoitusta.

Rakkauskirje-helmet löysivät jo uudet omistajat. On tosi mielenkiintoista nähdä, mitä koruholistit saavat niistä aikaan!

Kirjeen läpi menee kaksi reikää pystysuunnassa, eli helmi toimii joko tuplaketjussa tai korun riipusosassa.

Vaaleassa taustassa erottuu himmeänä kaunokirjoitusta. Reunat ovat tummemmat ja kirjekuoren saumat on kaiverrettu.

Helmet ovat erikokoisia, mutta se ei estäne yhdistämästä niitä samaan koruun.

Kiemuraiset lantit ovat 2 € / kpl ja niitä on yhteensä neljä.

Väriä voisi kuvailla vanhahtavaksi denimiksi tai kulahtaneeksi siniharmaaksi. Reunat ovat rusehtavat.

Mutta pidemmittä jaaritteluitta täältä tähän. Kiitos, rakkaat koruiluystävät, sähköposteistanne! Vastaan niihin niin pian kuin kykenen! Samoin yritän päästä kommentoimaan blogejanne tuota pikaa.

Klikkaa ikonia

2011-02-22T19:59:00.003+02:00

...niin näet sen suurempana.

Olen erityisen tyytyväinen noiden helmien väriin. Helmet muotoilin jälleen kerran polymeerisavesta. Töpöttelin ne useammalla eri värillä ja värilaadulla ja sipaisin lopuksi hieman kultaa sinne tänne. Lopputuloksena on murrettuja, unenomaisia sävyjä, jotka sointuvat mukiinmenevästi kupariketjun kanssa.

Tykkään kovasti helmihatuista, joten lisäsin niitä myös näihin koruihin. Helmihatut toimivat myös usein korujumin murtajina, sillä niiden kyky huudella helmilaatikosta pienellä mutta tehokkaalla yliäänellä on jotain ainutlaatuista.

Keskimmäinen ja oikeanpuoleinen ovat vielä vapaana.

Pöllö ja pöllö ja mäyräkoirat

2011-02-15T22:07:00.003+02:00

Korutaituri Mags tarvitsi koruihinsa mahdollisimman pientä (ei oo tosissaan!), luonnollisen oloista (nyt se kiusoittelee!) pöllöä, eikä mitä tahansa pöllöä, vaan nimenomaan tornipöllöä (nyt se rienaa!).

Minä sitten siinä massaa pyörittelemään ja miniatyyriä tihrustelemaan. Pää vielä meni perusvälineillä, mutta siipeen sattui monta kertaa. Hommahan menee niin, että pikkuruisen veistoksen ollessa kyseessä sitä ei voi tukea mihinkään veistelyn ajaksi. Muuten tuki painaa oman muotonsa helmeen, ja sitten se kohta on muotoiltava uudelleen, jolloin vastapäinen kohta kaipaa tukea, joka painaa muotonsa helmeen, ja sitten... Esittelen tässä siis luontaisen kaltaiset pöllönosat.

Ja sitten muihin aiheisiin.

Steampunk on ikään kuin viktoriaanisen ajan pähkähullun tiedemiehen kokeellinen seikkailu, jonka tiimellyksessä lentelee jos jonkinlaista koneen osaa, työkalua ja metallinpalasta.

Marjo kaipasi ruskeansävyistä pöllöä, mutta ei ehkä ihan odottanut tällaista. Just nyt ei sattunut korulaatikosta löytymään antiikkikellon koneiston osia, mutta ajattelin silti koetella korutaiteilijan steampunk-henkeä ja tehdä hänelle vähän erilaisen siivekkään. Tyylilaji on Marjolle tuttu, joten on jännää nähdä, meneekö tällainen McSteamy läpi.

Tämän pöllendaalin kanssa ei kannata mennä metallinpaljastimeen. Ketju, vyön pyöreä solki ja helmihatut sekä niistä askarrellut jalat ovat korumetallia. Ruuvisilmät, vyön niitit ja nahkavyö ovat polymeerisavea.

Täten olen siis paistanut tornipöllöä uunissa ja tuikannut toisen pöllön silmiä ruuvimeisselillä. Ette halua tietää, mitä tein tornipöllön siivelle.

Lopuksi vielä ylläri.

Tämä on todistuskappale luvattomasta kuvankaappauksesta. ;-) Se korutaiteilija älähtää, johon kyseinen riipus kalahtaa! Ylläripostia siis tulossa.

Postiluukun kalahdukseen on jokunen päivä aikaa, sillä tarkoituksenani on käsitellä riipusta vielä. Sitä varten tarvitsen oikeat välineet, vapaa-aikaa ja kahvia. Paljon kahvia.

Helmitilauksia otan edelleen mielelläni vastaan, kunhan toimitusajalla ei ole väliä. :-)

Havittelunhaluisille

2011-02-08T20:39:00.021+02:00

Nyt tulee irttareita. Mun piti tehdä näistä koruja, mutta eipä siitä taida tulla valmista hamassa tulevaisuudessakaan.

Lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi muutama metallinhohtoinen sydän: sininen, violetti ja turkoosi. Kohta näette, mitä ihanaa Niina näistä tekee...

Korkein kohta on alle 45 mm, tausta on musta. Kuparirenkaat eivät kuulu settiin, ne ovat vain kuvausrekvisiittaa.

Turkoosi ja violetti metallinhohtoinen viuhkariipus, 5 € / kpl.

Korkein kohta on n. 50 mm, tausta on musta.

Näissäkin kuparirinkula on kuvausrekvisiittaa - kokeilin vain, miten sen sävy sopii riipuksen kanssa yhteen.

Tuovi, Virve ja Marja-Liisa, 3,50 € / kpl. Paitsi Tuovi, koska sen naama meni vähän ruttuun, eikä se siksi ole myyntikelpoinen.

Reunus ja pohja on polymeerisavea, joka on käsitelty kuparinhohtoiseksi. Tuovi sai vähän patinaakin ja ruusun hyvitykseksi.

Kuva on ihan vain paperia, jonka päällä on kova kiille. Korkeus on välillä 25 - 30 mm.

Nämä ovat mittatilaushelmiä, jotka on jo myyty.

Pohjavärinä on lämmin ruskehtava kulta, joka kimaltaa aavistuksen. Patina on hailakan vaalean sinivihreää ja sen päällä on kaksi lakkakerrosta kiiltoa ja pitoa antamassa.

Edessä ja takana on eri kuviot.

Ja nämäkin mittatilaushelmet ovat löytäneet uuden kodin. Väri on kirkas ja syvä turkoosi, ja tuo pohjamudalta näyttävä lika on kullalle kimaltavaa suklaanruskeaa maalia. Pinta on käsitelty pariin kertaan lakalla.

Tätä sävymaailmaa on tulossa lisää, sillä viimeistelyä odottavat muutama perhonen, lintu ja linnunpönttö. Myös haaleampaa värimaailmaa putkahtaa ilmoille piakkoin ja pari pöllöäkin tuossa töllöttää.

Ja nyt kolaamaan lunta, joka tämänpäiväisessä muodossaan painaa niin kuin jokin, joka painaa tosi paljon.

Titityy

2011-02-01T20:43:00.009+02:00

Ihana Niina tarvitsi lintuja ja haastoi minut tekemään myös linnunpönttöjä. Sain jälleen vapaat kädet tehdä kulahtaneen näköisiä helmiä, joista tällä hetkellä tykkään eniten.

Syntyi käki, käki, käki, käki, käki, käki, käki, kurppa ja huuhkaja.

Harmi kyllä tuo kuluneen näköiseksi käsitelty vanhanaikaisen vihreä massalakana on kuin Hubba-Bubbaa: se ei tartu mihinkään. Siksi siitä on hankala saada mitään miniatyyriä. Mut ku se on niin nättiä, niin piti silti yrittää.

Kuvat on otettu ennen toista lakkauskierrosta, joten luonnossa linnut ovat kiiltävämpiä. Täyshimmeä lakaton pinta olisi kyllä mukavasti saven kaltainen, mutta lakka pitää valkoisen patinan hyvin paikoillaan.

Kiitos kaikille helmien ja riipusten tilaajille! Tuote tulossa... Nyt on tuhat rautaa tulessa muilla elämän osa-alueilla, joten vielä jonkin aikaa kestää, ennen kuin saan mitään valmista aikaiseksi tällä saralla.

Mutta kenties tapaamme ensi lauantaina Masalan helmi- ja askartelumessuilla? :-)

I want my banjo

2011-01-25T08:31:00.011+02:00

Siinä se katselee vienosti maliskaa käsissään himeltäen. Joku on ottanut siltä banjon, siksi se on noin kaihomielellä. Miten karu kohtalo! Osaakohan se edes näppäillä tuota soitinta?

Vähän samanlainen olo tuli, kun jouduin jouluaattoiltana ja -yönä muuntautumaan yllättäen kanttoriksi. Sijaisen sijainenkin oli estynyt tulemasta, joten yhtäkkiä huomasin sattumien kautta istuvani juhlakansan edessä veisuunjohtajana täpötäysissä kirkoissa.

Puhe oli aluksi muutamasta joululaulusta, mutta kävikin niin, että vedin kylmiltäni alku-, väli- ja loppumusiikit, säestin solistia, hoitelin vuorotervehdykset ja hoilasin esilaulut. Ihan vain sen verran täytyy alustaa, etten ole kanttori enkä kuuna päivänä tehnyt niitä hommia. Että kiitos ja anteeksi.

Korun riipus on polymeerisavea. Tein siihen melko isot ripustusreijät, jotta korun kansi menee kiinni helposti. Riipuksen sisään voisi tehdä paperista vaikka pienen albumin, mutta tällä kertaa päädyin yksinkertaisempaan ratkaisuun.

Turkoosi ja kulta ovat varsinainen Bollywood-yhdistelmä. Turkoosista olisi pitänyt tulla vähän murretumpaa, mutta tällaisena se näyttää ihan mukiinmenevän sähäkältä, kun löysin kaveriksi saman värisiä lasihelmiä. Ja suursuosikkini helmihatut pääsivät tähänkin koruun mukaan. Ne saavat korun näyttämään jotenkin ihan oikealta korulta!

Impyet

2011-01-18T10:58:00.000+02:00

En enää ikinä tee kaksipuoleisia naisennaamahelmiä, en enää ikinä tee kaksipuoleisia naisennaamahelmiä, en enää ikinä tee...

Kaksipuolisuus sucks. Se on hidasta ja hankalaa, kun lopulta tulee vastaan tilanne, ettei mihinkään kohtaan helmeä voi koskea, ettei tule jälkiä. Ei auta, vaikka nappula olisi tikun nokassa, sillä kaikenlaiset pienet hipaisut muokkaa sitten sitä reikää siinä.

Yksi naama epäonnistui, mutta se on tuolla kääntöpuolella piilossa. Muuten naamahelmet ovat hauskoja, koska ne hahmottaa pärstäkertoimeksi vasta tietyltä etäisyydeltä.

Suunnittelin tekeväni kuparisista helmihatuista oikein kunnon sotkuiset tuulenpesät. Olisi pitänyt käyttää vähän ohuempaa lankaa, sillä tämän version kieputuksista meinasi väen vängällä tulla siistin symmetriset. Kunnon rusentamisen jälkeen lopputulos on väkinäisen huoleton.

Nanny 112 ja kuolleet lehdet

2011-01-11T11:14:00.003+02:00

Öljyvärit, nuo houkuttelevaiset pikku tuubit, halusivat tulla avatuiksi ja tursotetuiksi, ja kun Nanny-pinsseille oli tilausta, pääsivät värit pitkästä aikaa käyttöön. Pinssien kääntöpuolelle on kiinnitetty rintaneulapohja.

Sitten oli vuorossa lehtihelmien muovaus. Niiden tekoon kuului

muotoilua, kaiverrusta, musteiden pirskottelua, pronssimaalilla sudittelua ja lakkausta.

Alkuvaiheessa pelkkä tuore musteväri päällään lehdet näyttivät kamalilta. Mietin jo, tuleeko niistä mitään, mutta musteen kuivuminen ja pronssintaminen auttoivat asiaa.

Lehdet lähtevät piakkoin kahdelle koruntekijälle. Laitan tänne linkit heidän taidonnäytteisiinsä, kunhan korut valmistuvat.

P.S. Tässä tulee: Niinan upea, romanttinen pitsikoru!

Hermestä arkeen

2011-01-04T11:11:00.004+02:00

Kun on ensin tovin juoksennellut reippaassa pakkasessa kahta pulkkaa vetäen, kun perästä kuuluu tauotta, jotta äitiiii, juokse kovaa, kun on sylkenyt verta ja puhaltanut keuhkonsa ohuessa ilmassa taivaan tuuliin ja tapaillut sydänkohtauksen tieteellistä nimeä, kun varpaat ovat jäätyneet tunnottomiksi perunoiksi ja kuuraparta asettunut tiukasti poskille istumaan, on mahtavaa tulla sisälle ja huomata, että kas, molemmat lapset väsyivät katselemaan kirmailevan äidin lumisia kengänpohjia ja nukahtivat päiväunille yhtä aikaa.

Silloin on aika tarttua arjen luksukseen: pihteihin, leikkureihin, pastakoneeseen ja massaan sekä ihkauusiin punsseleihin ihan päivänvalossa! Ei tämä koru toki siinä 20 minuutin auvossa syntynyt, mutta alkuun päästiin kuitenkin.

Pääväri on hailakan vaaleanvihreä, joka taittuu hieman turkoosiin. Lanttihelmessä lukee "Waiting for my Hermes", ja Hermestä odotellessa se on saanut päälleen roppakaupalla patinaa.

Tykkäsin kovasti antiikkikuparin värisistä helmihatuista, jotka koristavat vihreitä maitolasihelmiä. Lukon koristeena on pieni ruusu ja ketjussa on muutamia lempihelmiäni, ruskeiden pilkkujen koristamia maanläheisen vihreitä lasisia linnunmunia.

Tämä harrastus on itsessään luksusta!

Summa summarum

2010-12-28T18:00:00.002+02:00

Mikä ihana helmivuosi on päättymässä! On ollut helmien vaihtoa, koruhaasteita, uusien tekniikoiden opettelua, yritystä ja erehdystä ja onnistumista sopivassa suhteessa. Maalipurkkeja, värejä ja suteja, mustetahroja ja hopeahiutaleita. Lasia, puolijalokiviä, kuparia, hopeaa ja polymeerisavea. Korutuunausta, helmien hiomista, korutilauksia, helmitilauksia.

Omatekoiset helmeni ovat löytäneet hyvän kodin koruntekijöiden käsissä! Katsokaa vaikka Katin, Magsin, Marjon, Ninnin ja Annan taideteoksia!

Koruni ovat löytäneet uusia omistajia, ja heistä bloginpitäjät ovat kirjoittaneet niistä tosi kauniisti. Minua ovat kovasti ilahduttaneet esimerkiksi Enkuli ja Liisa.

Olen saanut helmiä, itse tehtyjä kortteja ja koruja bloggareilta: esimerkiksi tämän ihanan sormuksen minulle teki Ninni.

Vuoden sykähdyttävimmän korun näin Vikillä. Olen huumaantunut monipuolisesta taituruudesta Amalian blogissa ja hämmästellyt Katrin käsityön taidokasta jälkeä. Olen huokaillut PaulaL:n hopeatöiden äärellä ja rakastunut Janen ja Patinan taidonnäytteisiin. Olen saanut silmät täyteen silmänruokaa Petran ottamista kuvista ja ihastellut Inkun luovuutta. Ja tässä vain muutamia mainitakseni.

Minua ovat ilahduttaneet kommenteillaan uudet lukijat, kuten vaikkapa Niina, Nafisan ja Pioni. Itse seuraan lähinnä helmiblogeja, mutta vierailen säännöllisesti lukemassa muun muassa Mirkan hulvatonta teksti-iloittelua ja käyn kurkistelemassa Romuluksen kekseliäitä ompelutyönäytteitä.

Tämän vuoden lempikoruni on sininen ja haasteellisin työni on lehtikoru. Omat haasteeni ovat lähteneet maailmalle Korukoplan muodossa. Olen ylpeydellä ihastellut kesän kauneinta morsianta, jonka yllä oli tekemäni korusetti. Olen kätkenyt kesämuistoja rakkaan ystäväni kaulakoruun.

Ja mikä kaikkein ihaninta, olen saanut monta uutta blogiystävää! Olette ilahduttaneet kommenteillanne, inspiroineet omilla blogeillanne ja lähettäneet lämmittäviä sähköpostiviestejä.

Leikittelen ajatuksella siitä, että kunhan perheeni kanssa löydämme uuden torpan (siellä on harrastukselleni ikioma nurkkaus, ellei jopa huone, lupasi Elämäni Mies), kenties kokoonnumme helmeilijöiden kanssa viettämään kesäiltaa hyvän ruoan, viinin ja tietysti helmien parissa.

Ja nyt, rakkaat virtuaaliystävät, toivotan teille mitä ihaninta uutta vuotta! Ehkä ensi vuonna tapaamme koruilun merkeissä!

Rauhaa, vain rauhaa!

2010-12-21T09:11:00.006+02:00

Stressi

1 dl itse itselleen asettamia vaatimuksia
1 dl muille asetettuja vaatimuksia
1 dl muiden itselle asettamia vaatimuksia

Sekoitetaan keskenään ja lisätään joukkoon kourallinen kiirettä. Haudutetaan kannen alla, kunnes höyry nousee ja stressin tuoksu täyttää huoneen. Nautitaan kuumana. Pitkä jälkimaku.

Ei keitetä tätä soppaa jouluna! Vaikka joulustressi on jo niin vanhanaikaista, yhä vain sen siivittämiä puuskahduksia kuulee kaikenikäisten suusta jo marraskuusta lähtien. Pitää ehtiä sitä ja tätä, miten tästä nyt selvitään... Sielläkin pitää käydä ja sekin pitää valmistaa...

Pysähdytään. Kuunnellaan. Aistitaan. Ei vaadita itseltä eikä muilta.

Hiljaista, syvää joulurauhaa kaikille!

Pakkastaivas & The Making of

2010-12-13T22:20:00.027+02:00

Päivänä muutamana halusin tehdä kimaltavan riipuksen ja antaa karmiininpunaiselle musteelle vielä yhden mahdollisuuden, vaikka tunsinkin sen ärhäkän luonteen.
Koko päivän olin ihaillut lumisten puiden hohtoa ja jääkiteiden välkettä, ja päivän kääntyessä iltaan taivaalla näkyi uskomattomia värejä. Riipus sai inspiraationsa tällaisesta talvisesta alkuillasta, jolloin pakkanen on kireää ja taivas hehkuu sinisenä, violettina ja huikaisevan pinkkinä.

Tässä myös pitkästä aikaa Näin tehtiin -osastoa.
Ensin kasataan ainekset käden ulottuville. Tarvitaan pieni pala läpinäkyvää massaa, alkoholimustetta ja erilaisia bling-bling -tarvikkeita.

Massa lämmitellään ja notkistetaan ensin käsissä ja sitten joka leipurin luottoystävässä, pastakoneessa.

On monta tapaa värjätä massapallo. Tässä käytin tumman vadelmanpunaista alkoholimustetta. Annoin sille viimeisen mahdollisuuden osoittautua syvälliseksi...

Muste pyöritellään massaan, kunnes kaikki raidat ovat hävinneet ja pallo on tasaisen värinen. Raidoista syntyy kyllä hurmaavia kuvioita, jotka toisinaan päätyvät riipukseksi asti.

Tässä vaiheessa henkilö toteaa, että onpa se vadelmanpunainen tosi neon, ja tuntee pakottavaa tarvetta porsasteluun.

Armo kävi kuitenkin oikeudesta. On vuorossa raakahelmien muotoilu. Tämä punaisen sävy on se, joka taivaalla hehkui äsken. Sinistä mustetta vielä joukkoon, niin päästään lähemmäksi talvi-iltaa!

Jätetään siis palloset hautumaan ja mankeloidaan ohuenohut valkoinen massalakana. Se on paperimainen ja herkkä repeilemään, mutta siitä huolimatta sitä täytyy venyttää vieläkin ohuemmaksi...

Lakana leikataan kahtia. Toiselle puolikkaalle roiskaistaan mica-hippusia, jotka ovat untuvankeveitä ja kimaltavia kuin lumihanki aurinkoisena pakkaspäivänä. Vielä kevyempiä ovat hopealevyt, jotka tarttuvat polymeerisaveen ahnaasti.

Mukaan ripotellaan vielä hyppysellinen mica-hiutaleita. Ne ovat hurmaavia, kiiltäviä ja läpinäkyviä kuin kissankulta. Säästeliäs täytyy kuitenkin olla, sillä ne vähentävät massalakan tarttuvuutta.

Koristeltu lakana peitetään toisella lakanalla. Sitten alkaa taas venytys, jotta levystä saadaan ohuempi ja vielä ohuempi ja vielä ohuempi. Kas, kulmasta se jo repesikin...

Raakahelmi peitellään valkoisella peitolla. Saumakohdat taputellaan kiinni huolellisesti, jotta ne eivät näkyisi. Sormenjäljet täytyy myös häivyttää, sillä viimeistely nostaa ne esiin armotta.

Katsokaa nyt, mikä ihana terapiasessio! Sormet taikinaan ja hanaa! Kyllä siinä kuulkaa arkihuolet heittyvät ja mieli nuorena nousee!

Päällystetyt raakahelmet näyttävät kovin mitättömiltä ja utuisilta ennen paistamista. Sitä jännittävämpää on odotella, mitä uunista tulee ulos. Polymeerisavileikki on yllätyksiä täynnä!

Paistaminen kirkastaa valkoisen peiton, ja raakahelmien värit ja kuviot tulevat esiin. Niin tulevat myös glitterit, enemmän tai vähemmän. Ja tuo hillitön neonpunainen hehku.

Helmet hiotaan useilla eri hiomakarkeuksilla, jotta niiden pinnasta tulee sileä kuin rantakivestä. Vesihiomapaperilla hiominen on keuhkoystävällisempää. Voisikohan pukki tuoda sormiystävällisemmän hiomakoneen muassaan?

Kiillotus on hiomisen ohella työläin ja tylsin vaihe ja se paljastaa armotta pienimmätkin pinnan virheet. Jos jokin kohta jäi vähemmälle hiomiselle, täytyy palata taaksepäin ja kulkea edellisen ruudun kautta.

Kiiltoa on vaikea vangita kuvaan, mutta se on hyvin lähellä lasin kirkkautta. Havaintoesimerkki: vasemmanpuoleista violettia helmeä ei ole hiottu eikä kiillotettu. Oikeanpuoleinen on viimeistelty ja valmis koruun ripustettavaksi.

Valmiissa korussa on mukana Magsilta saatuja violetteja puolijalokiviä, lasihelmiä ja makeanvedenhelmiä. Mielestäni polymeerisavi ansaitsee joskus kunnon seuraa!

Kameleontit

2010-12-07T21:20:00.005+02:00

Kas tässä kaksi rintakorua eli pinssiä eli muuta vastaavaa. Riipuksenakin he toimivat, jos heihin poraa reiän.

Näiden avulla testasin ensimmäisen alkoholimustemerkkini reaktioita. Mitä kauemmin antaa holilla siveltyjen korujen odottaa uunia, sitä enemmän ne muuttavat väriä.

Ylempi koru on omaa sukuaan tumman violetti! Se sai tehdä tuttavuutta värinvaihdoksen kanssa runsaan vuorokauden verran, ja muuttui lopulta vihertävän turkoosiksi. Ei huono!

Alempi puolestaan tunnettiin aikaisemmin ruskeana. Yön pimeiden tuntien aikana se kallistui sinappisen hernekeiton suuntaan.

Alkoholimusteet ovat väreillä sudittelijan taivas: ne kuivuvat sekunnissa, niitä saa kerrostettua akvarellimaisesti, niitä voi ohentaa, jolloin ne kuultavat ihanasti ja niin edelleen. Niihin jää koukkuun. Posti kartuttikin holikokoelmaani toisen merkkisellä alkoholimusteella, jossa on huomattavasti parempi pigmentti ja joka ei järjestä edellisen kaltaisia värillisiä yllätyksiä.

No onkos tullut kesä? Ei ole.

2010-11-30T09:36:00.001+02:00

Esittelen tässä tuotoksen kesän helteiden keskeltä elokuulta, kun ympärillä oli rasittavan vihreää ja liian kuuma.

Riipus on tietysti kokonaan massaa. Tekovanha tekopronssi ja tekoturkoosihan ne siinä lyövät kättä!

Helteisessä myöhäisillassa polymeerisavi oli ihan lötköä, tarttuvaa ja venyvää. Vähän niin kuin olisi käsitellyt vasta vatkattua piparkakkujen sokerikuorrutetta.

Ja yhtäkkiä satakieli napsautti nokkansa kiinni, luonnonvalo muuttui vihreäksi ja ympäröivän maiseman värit vääristyivät. Kyseessä ei ollut polymeerisaven yletön haistelu, vaan taivaan lähempi tarkastelu osoitti melkoisen myrskyn tekevän tuloaan. Valtava musta pilvimatto lähestyi hurjaa vauhtia, ja ehdin juuri kantaa massat tarvikkeineen sisään, kun alkoi toden teolla pimentyä, tuulla ja sataa. Siitä huolimatta aamulla vallitsi jälleen trooppinen ilmanala.

Ja nyt on lunta, tähtiä ja talviyön tyyntä hiljaisuutta. Mitä kaikkea eriä sitä saakaan näillä leveyspiireillä kokea, vaikka olisi ihan paikoillaan!

Pöllömpi

2010-11-23T12:06:00.006+02:00

Tuli äkillinen tarve tehdä pöllökoru, ja tällainen kardinaalipöllö pöllähti maailmaan.

Turkoosi polymeerisavi ja antiikkikuparinen kuorrutus ja ketju luovat pöllöön vähän Bollywood-tunnelmaa. Koristelin ketjua muutamalla lasihelmellä, jotta riipuksella ei olisi niin yksinäiset oltavat.

Luonnossa kaikki pöllökohtaamiseni ovat rajoittuneet "hei, tuossa lensi pöllö, huomasitko" -asteelle. Olisi ollut tarvetta laittaa siivekäs pauselle, etsiä lintukirjasta kuva ja vertailla rauhassa, mutta pöllöjen elektroniset toiminnot eivät ole siihen riittäneet.

Sisko puolestaan on muutamaan kertaan saanut esittää pöllölle lähikontaktissa pari tiukemman sorttista toivotusta, kun toinen on kynnet ojossa lentänyt koiraa hakemaan.

Parempien pöllökohtaamisten toivossa.

Kiviainesta

2010-11-16T20:11:00.005+02:00

Sain Korun Ajan Katilta kivan helmitilauksen, jota varten pääsin toteuttamaan suunnitelmiani tekokiven leipomisesta.

Nämä reilun parin sentin mittaiset möllykät kiiltelevät luonnossa melkein kuin lasi. Pinta on ihanan sileä, ja aallon hioman rantakiven tunnusta sen erottaa ainoastaan lämpö: kivi on kylmää, polymeerisavi ei.

Kivihelmien väkertämiseen käytin sinistä liitua, akryylimaalia, hopealastuja, kultajauhetta, mica-hiutaleita ja hopeahippuja. Sekä kuvioiden että helmien muodot ovat epäsymmetrisiä ja sattumanvaraisia, jotta ne jäljittelisivät paremmin luonnon omia rantakiviä.

Työläimmät vaiheet olivat taas hiominen ja kiillottaminen, mutta urakka kannatti tehdä. Helmet saivat siitä hyvästä sellaisen pinnan ja kiillon, johon mikään lakka ei yllä.

Muun napomisen ylle on laskeutunut marraskuu. Pöydällä lojuu monta puolivalmista korua ja ajatuskin pastakoneen esille ottamisesta ja massan mankeloinnista tuntuu työläältä. Kaamos on käpertymisen aikaa.

P.S. Katsokaa, mitä Kati sai näistä helmistä aikaan!

Ja voittaja on...

2010-11-09T09:26:00.019+02:00

Koruarvonta kirvoitti mielenkiintoisia, hauskoja, huikeita ja persoonallisia ideoita! Kiitos kaikille osallistujille, oli ilo lukea kommenttejanne! Ja sekin tekee iloiseksi, että näillä pöytälaatikkoaskarteluillani on kurkistajia.

Valitsin haasteen, joka inspiroi minua eniten näin kaamoksen kynnyksellä. Voittaja on Enkulin käsityöt, onneksi olkoon!

Enkuli toivoi ikonikorua, ja koska en ollut sellaista ennen tehnyt ja koska ajatus oli varsin kiehtova, tässäpä tulokset.

Ole hyvä, Enkuli, valitse toinen. Toisen pistän myyntiin.

Ikonikoruissani on käytetty monenlaisia tekniikoita. Tarvittiin akryylimaaleja, alkoholimusteita, metallivärejä ja lakkaa sekä leimasimia ja hiekkapaperia antamaan pinnoille kulunutta ilmettä.

Itse ikonikuva on siirretty, mutta sekin on tuunattu vanhan näköiseksi. Tällainen tuunuus on sitten mukavaa, koska siinä saa ihan luvan kanssa olla suurpiirteinen. Harva vanha juttu kuluu täysin symmetrisesti...

Helmet ja riipus ovat polymeerisavea, siemenhelmet toki ostin valmiina. Toisessa ketjussa olevat kiemurat väänsin ja taoin litteäksi itse.

Kovin monimutkaista ketjua en näihin koruihin halunnut, koska pääosaa näyttelevässä riipuksessa on niin paljon yksityiskohtia.

Ja nyt kiireen vilkkaa nauttimaan kynttilöistä, villasukista, ikkunoihin ropisevista talven ensimmäisistä jäänsekaisista lumihiutaleista, värittömyydestä, hiljaisuudesta ja hämärästä. Keskikesän juhlaan on enää seitsemän kuukautta!

Lisää vintitsiä

2010-11-02T14:24:00.007+02:00

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Voittaja julistetaan seuraavassa blogikirjoituksessa!

Kun nyt syksyn saatua olen kallellani kupariin päin, tässä maistiaisia siitä. Kahdeksan pallohelmeä esittävät patinoitunutta kuparia ja riipus jonkin sortin kiveä, jossa on takorautainen tausta.

Reaalimaailmassa ne ovat polymeerisavea ja hyvin kevyitä, mutta tarpeeksi painavia, jotta koru laskeutuu kauniisti.

Noissa aivohelmissä ideana on, että niiden painanteisiin saa sudittua maalia patinaksi niin, että siellä väri myös pysyy. Lakkaa en siksi käyttänyt, ja hiomisen sijaan kiilto tulee metallivärijauheesta. Helmien muoto on luonnostaan epämääräinen, joten eipä tarvinnut turhaan tavoitella täydellistä pyöreyttä.

Riipus oli eri sarjaa ja eri tekniikalla tehty, mutta siitä löytyi kuparin sävyjä, joten se sopi aivohelmien kanssa samaan koruun. Riipunnaisen pinnan kiilto tulee varsinaisen helmen päälle venytetystä ohuesta, hiotusta ja kiillotetusta läpinäkyvästä massalakanasta.

Ehkäpä tällaiset vanhalta näyttävät helmet tulevat olemaan pääsuuntaukseni tässä napomisharrastuksessa. Vielä on kuitenkin niin paljon kokeiltavaa ja testattavaa, ettei vakiintuminen vielä houkuttele!

Tarina kissasta ja kalasta

2010-10-26T20:55:00.012+03:00

Koru- ja helmiarvonta meneillään lokakuun ajan! >

Tähän vapaalla kädellä muotoiltuun kissaan kokeilin kaiken maailman tekniikoita, ennen kuin se näytti elinkelpoiselta. Alunperin se oli vanhan roosan värinen ja pinnassaan sillä oli kiemuraisia painanteita.

Jokakodin antikointiaine muutti kissan liian kellertäväksi, joten testasin surutta marmorointia ja akryylimaalitusta. Päällimmäiset kerrokset ovat lakkaa, ja avot, kissa oli valmis lähtemään maailmalle.

Kalan tein myös vapaalla kädellä viimekesäisiä ahvenia muistellen. Vaaleansininen massa sai vanhentavan kuorrutuksen valkoisesta maalista, ja lopputulos näyttää vähän farkkumaiselta. Lanttihelmet ovat samaa sarjaa.

Tässä syksyn tuoksinassa värimaailmani on muuttunut kesän sini-iloittelusta kuparin sävyihin. Kaikki banneria koristavat helmet ja riipukset ovatkin tämän syksyn paistoksia.

Lähestymme kiven kaltaista tuotetta

2010-10-19T13:31:00.003+03:00

Voita koru tai helmiä! >

Polymeerisaven viehätys piilee sen loputtomissa muuntautumismahdollisuuksissa. Tällä kertaa yritin päästä kivien maailmaan, ja lopputulos oli lähes kiven kaltainen tuote.

Aiemmat rantakivijäljitelmät eivät ole painokelpoisia, joten ne odottavat jatkojalostusta. Kantapään kautta tuli opittua taas lisää niksejä, jotka otin käyttöön näissä riipuksissa.

Tekokivien pinta kiiltää massiivisen hiomisoperaation jäljiltä. Mustissa helmissä kiilto on satiinimainen, vihreänsiniset puolestaan ovat kuin lasia. Ja mikä parasta, pinta tuntuu ihan kiveltä! Siitä puuttuu ainoastaan kiven kylmyys.

Vielä kun näistä ehtisi vääntää koruja...

Sileitä kuin rantakivet

2010-10-12T22:04:00.002+03:00

Osallistu mittatilauskorun tai -helmien arvontaan! >

Polymeerisavesta tehdyt helmet ovat luonnostaan mattapintaisia. Ne voi kuitenkin saada upean kiiltäviksi ja suloisen siloisiksi, jos jaksaa nähdä vaivaa.

Näiden rintakorujen ja riipusten teossa kaikkein työläintä oli viimeistely, mutta pinta onkin sitten hienompi kuin mitä lakkaamalla saa. Koska valo on kuvissa niin tasainen, puolijalokiven kaltainen kiilto ei oikein näy, mutta sen voi sitten kuvitella siihen päälle.

Korut aloitettiin muovaamalla raakahelmet, jotka päällystettiin massalakanalla. Siihen tarvittiin ohuenohutta hopealehteä ja alkoholimusteita. Helmi kiedottiin lopuksi paperinohueen läpinäkyvään massalakanaan.

Juuri tuon ohuen massalevyn kanssa saa taiteilla melkoisesti, sillä se tahtoo tarttua joka paikkaan ja repeillä herkästi. Parasta olisi onnistua heti ensimmäisellä päällystämiskerralla, sillä muuten helmi voi mennä pilalle.

Kun helmi on paistettu, alkaa hiominen. Käytin kahta eri karkeutta olevaa hienoa hiomapaperia, jotta lopputulos olisi mahdollisimman sileä ja kiiltävä. Hiomisessa täytyy olla tarkkana, sillä valmis helmi paljastaa armottomasti vähemmälle hiomiselle jääneen kohdan.

Jos hiomisen puolestaan jättää väliin ja siirtyy suoraan kiillotusvaiheeseen, helmi saa vain himmeän kiillon. Myös jos värilliseen massaan ei ole sekoitettu yhtään läpinäkyvää massaa, kiilto jää himmeän satiiniseksi.

Lopuksi helmi kiillotetaan. Lihastyövoimaa säästääkseni käytin porakoneeseen kiinnitettyä puuvillaista kiillotuslaikkaa. Tällainen kotikonsti on vähän hankala, koska helmestä täytyy pitää kiinni vain yhdellä kädellä. Samalla kiillottuvat sormet, ja helmi lennähtää yhtenään seinään. Pallon muotoisen helmen kiillotus tällä tavoin lähinnä toiveajattelua, litteämmästä helmestä saa edes jonkinlaisen otteen.

Tällä tavoin kuitenkin tuntee hyppysissään, milloin helmi alkaa lämmetä ja kiillottua. Siihen menee yllättävän kauan aikaa. Kiillotus nostaa armottomasti esiin pienimmätkin pinnan virheet, mutta onnistuessaan lopputulos kiiltää kuin lasi. Ja mainitsinko jo, että se tuntuu ihanan sileältä...

Kolmikulmaiset ovat valmiita rintaneuloja, muut helmet voi käyttää riipuksena tai perushelmenä. Myynnissä ovat kaikki, ken tahtoo.

Keraaminen kausi

2010-10-05T10:21:00.007+03:00

Mahtailee nyt massatuote
pullistelee polymeeri
valeasun valinneena
maastopuvun maalanneena

Suotta silmä siristelee
lukulasit luimistelee
sormin se on suittava
torahampain toettava

Onpa aine arvuutellut
napomassa naureskellut
tekoturkin tuunaellut
mosaiikiks mongerrellut

Polleana poseeravi
koreana keikistävi
emaliksi ehtinynnä
keramiikaks kerennynnä

Vihreästä vivahteita
kiiltäväisen kuoren kanssa
turkoosista tuhti keitto
petroolista paksu peitto

Osallistu
koru- ja helmiarvontaan! >

Oodi kaalille

2010-09-28T22:31:00.005+03:00

Voita mittatilauskoru! >

Koska tekoakaattia tehdessä massa loppui kesken, ei tästä tullut takkia. Tuli liivi. Ei tullut akaattia, tuli kaalinlehtiä.

Mutta koska kaalin kunniaksi ei liene maailmassa liikaa koruja tehty, säästin massapötkön hengen ja annoin sen muodostua sadonkorjuuajan koruiksi.

Pitäisi kai olla myyvempi ja kirjoittaa siitä, miten sammaleenvihreän pehmeät sävyt kietovat syleilyynsä metsänvihreää, miten ne tanssivat yhdessä hennon keväänvihreän ja herkän hopeanvihreän kanssa, miten yksityiskohdissa on näkyy aaltojen suloinen liike, miten valo kuultaa lumivalkean keskustan läpi kuin ujon metsätähden terälehdillä konsanaan, ja sen sellaista.

Tai pukata sille joku haiku.

Syksyinen tuoksu
koulun ohitse leijuu
ruokana kaalta

Mutta mitä sitä kyynikko pokkuroimaan, kaali mikä kaali. Aivan kuulen, miten siellä jo suut napsaa!

ARVONTA! Voita mittatilauskoru tai irtohelmiä!

2010-09-26T22:03:00.001+03:00

Kun kiinnostaa tietää, ketkä blogissani seikkailevat, niin laitanpa pystyyn arvonnan tai oikeammin kilpailun ilmitulon houkuttimeksi.

Tule esiin ja voita mittatilauskoru tai irtohelmiä!

1. Kirjoita kommenttilootaan, millaisen korun haluaisit: minkälaisen korun tai irtohelmiä tai riipuksen haastaisit minut tekemään polymeerisavesta.

2. Kirjoita mukaan väritoiveet.

(Esimerkki: ”Vihreä vompattiriipus, ketjussa mukana tekoturkoosihelmiä.”)

Jätä haaste 31.10.2010 mennessä. Valitsen diktatorisesti kivoimman haasteen ja toteutan sen, kun ehdin (joo mä harrastan siis öisin kun Puolimetrinen ja Metrinen nukkuvat). Haastaja saa syntyneen tuotteen omakseen. :-)

Ongintaa

2010-09-20T09:05:00.011+03:00

Koruharrastajat testasivat helmenkalastusta, eli heittivät ämpärin verhon taakse ja jäivät odottamaan saalista vaihtokauppaperiaatteella. Ja tässä tuloksia. Toivottavasti ovat mieluisia!

Sain ilokseni hyvin suurpiirteisiä toiveita Marjolta, tyyliin vanhaa ja ruskeaa, joten pääsin taas testaamaan eri tekniikoita vapain käsin.

Marjolle lähtee muinaiskökkäreitä, jotka menivät kyllä vintagea kauemmas menneisyyteen. Oli hauskaa roiskia ruosteenruskeaa, sinertävää kiiltoa, kuparia ja kultaa, akryylivärejä, alkoholimusteita ja metallijauheita. Enkä edes yrittänyt tehdä näistä pyöreitä, vaan leikin, että möykkymuotoiset näyttävät vanhemmalta. Tulos >

Kokeilin ruskeasta ja kullanväristä sekoitettuihin lanttihelmiin jokakodin antikointiainetta ja antikoin (antikeerasin? antikisoin? antikiittasin? antiikkeloin?) leimalla tehdyt painanteet.

Lopuksi pesin helmistä ylimääräiset antiikit pois. Pintaa ei ole lakattu, jotta helmet näyttäisivät vanhemmilta.

Viereinen kuva esittää sitä seuraavassa kuvassa olevan riipuksen pohjaa alkuvaiheessansa. Kokeilin, mitä syntyy, kun pohjan hoitelee mustalla ja harmaalla akryylimaalilla ennen ruskeaa käsittelyä.

Sitten päälle vähän tekoruostetta ja tädin kuva, jonka reunat käsittelin kullan kimalteella ja ruskealla alkoholimusteella.

Tätä riipusta mulla ei ollut sydäntä lakata, vaan halusin säilyttää mattapinnan, koska tämä näyttää ihan sellaiselta vanhojen hautojen kiviaineelta. Jätin samasta syystä myös pinnan kultauksen tekemättä.

Toinen vintagenainen sai päälleen sitten kiiltoa senkin edestä. Siinä hän iloisesti naakottaa hattuineen päivineen.

Kuva on tehty siirtotekniikalla beigen väriselle massalle. Reunat käsittelin vanhan näköiseksi alkoholimusteella ja pinnasta tuli kiiltävä kolmella lakkakerroksella.

Punertava ruusuriipus on ohut ja kevyt. Siinä kukertaa punainen metallijauhe ja muste.

Ruusua en tussannut itse, vaan siirsin tähänkin valmiin kuvan. Lakkasin pinnan pariin kertaan, mutta kiilto ei näy kuvassa, koska valo heijastui helmestä liikaa. Piti vähän varjostella häntä.

Käytin Marjon toivomuksesta loput kultakankaat, joista riitti vielä muutamalle helmelle.

Krakleerattu massalakana oli huolellisesta säilytyksestä huolimatta jo melko kuivunut, joten tarttuvasta pinnasta ei voinut kuin haaveilla. Syntyi kotikutoisen näköistä, mutta onpahan ainakin röpeliäistä. Tulos >

Lopuksi vielä sekalainen lajitelma Marjolle, joka joskus toivoi saavansa testattavaksi mun ylijäämäpoisheittohelmiä. Mukana on ihan kiva tekometallinen möllykkä, jolle en itse löytänyt käyttöä. Loput ovat sitten nenääntunkumateriaalia, joilla ei ole oikeutusta olemiseen. On tosi mielenkiintoista nähdä, löytääkö Marjo näille paikkaa! Haastetta ainakin riittää.

Mags puolestaan toivoi saavansa Korukopla-haastetta varten tekemiäni helmiä. Nämä pallukat olivat muuten ihan rattoisia, mutta hiominen olikin sitten asia erikseen. Miten hiot kiiltoa minikokoisiin pippuripalloihin?

Isot helmet käsittelin kahdella eri karkeutta olevalla hiomapaperilla ja sitten lakkasin joka iikan. Kiiltävätpähän nyt ainakin, mokomat!

Koska tiedän Magsin olevan ruusujen ystävä, en malttanut olla väsäämättä hänelle yllättäen ja pyytämättä muutamia vanhanajan ruusuhelmiä.

Ruusua en sentään piirtänyt itse, vaan se on otettu valmiskuvasta, mutta muu suttaus on omaa käsialaani. Nämäkin olis niinku tekoantiikkia. Tulos >

Ninni toivoi Harmaisen tyyppisiä viininpunaisvalkoisia helmiä, joista ote tässä.

Luulitteko, että viininpunaista tulee sekoittamalla punaista ja mustaa? No ei tullut! Tarvittiin lisäksi melko paljon violettia, jotta sävy alkoi muistuttamaan tuota jaloa juomaa.

Lakkaa tämä pintakuvio imee kuin sieni. Parin kerroksen sudittelu tuntui kuitenkin riittävän.

Halusin lisäksi testata uusia metallivoidevärejäni, jotka ovat siinä mielessä kivempia kuin metallijauheet, että nämä voiteet eivät pölise.

Punainen ja hopea ovat ihan hauska pari, ja helmet näyttävät yllättävän paljon vanhalta metallilta. Ajattelin lähettää nämäkin Ninnille, jonka blogissa on viime aikoina hehkunut punaista.

Ninnille lähti myös tämä ylijäämäkökkäre, johon testasin kultajauhetta. Mustan kanssa siitä tulee varsin juhlavaa tuntua, ja organza-nauhan kanssa saattaisi toimia kivasti.

Jollain yhdistelmällä tästäkin saanee jotain. Mulla vaan ei just ole menossa kultakautta, joten en löytänyt tälle käyttöä. Tulos >

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä käyttöä koruilijat näille keksivät. Toivottavasti oli inspiraatiota iltojen iloksi!

Tässä blogissa kannattaa siis varoa, mitä toivoo. ;-)

Tekolasia tai tekokiveä, tekoa joka tapauksessa

2010-09-14T11:16:00.002+03:00

Jokin aika sitten postilaatikosta löytyi Magsin lähettämät pisaran muotoiset haasteriipukset. Niissä oli mielenkiintoinen kuvio, ihana kiilto ja haastetta kerrakseen!

Illan pimeydessä niitä pyöritellessäni päätin tehdä toisesta keveän ja toisesta ison korun.

Löysin valmiiksi sekoittamaani marjapuuronpunaista polymeerisavea, jonka väri sopi riipuksen sävyihin aika hyvin. Siitä sitten kehittelemään...

Massahelmet muistuttavat jonkin verran kiveä tai lasihelmeä. Ne tarvitsivat kaksi lakkakerrosta, jotta sain niihin tarpeeksi kiiltoa. Hiominen olisi tehnyt pinnasta vielä siloisempaa, mutta jätin sen tällä kertaa kuitenkin tekemättä.

Toinen riipus sai seurakseen keveät koruvaijerit, joissa killuu lasihelmiä. Tiedän jo, kenelle tämä koru lähtee nimipäivälahjaksi.

Toisten korukoplailijoiden samaisista pisarariipuksista tekemiä luomuksia löytyy Korukopla-blogista. Tervetuloa haastamaan koruilijoita!

Kahden kankaan nappulahelmet

2010-09-07T21:34:00.002+03:00

Polymeerisavesta tehtyä kultakangasta oli vielä vähän jäljellä, joten tässä esimerkki siitä, miten pienetkin palaset saa käyttöön.

Yhdistin tummanvihreää pitsikuviolakanaa ja krakleerattua kultakangasta nappulahelmiksi. Jätin pinnan käsittelemättä, joten tilkkutyössä on himmeä kiilto. Kimallus tulee noista pikkuhileistä, joita lisäsin pitsikuvioon.

Haasteena oli lakanoiden saumakohdat, sillä vanha kultakangas oli menettänyt tarttuvuuttaan. Hitaasti ja varovaisesti työstettynä liittäminen ja siloittaminen kuitenkin onnistui. Kankaan pyöristäminen helmen reunan yli olikin sitten toinen juttu.

Vielä on yksi kultatilkku jäljellä - mahtaakohan se kuivua kokonaan, ennen kuin keksin sille jatkokäyttöä?

Ne niin kimaltaa

2010-08-31T21:07:00.005+03:00

Ihanan raikkaat syysilmat ovat saapuneet! Vaan minne katosi luonnonvalo? Milloin niitä kuvia taas otetaankaan?

Löysin kellanruskeita nugettihelmiä, joista värkkäsin korun ihan itselleni. "Voi vitsi, sulla on ihania helmiä", sanoi Metrinen silmät ymmyrkäisinä.

Eräs ystäväni mainitsi pitävänsä värittömästä lasista, joten laadin hänelle oheisen korusetin. "Ne on äidin helmet", Metrinen puolustautui mustasukkaisena kaulakoru nyrkissään lahjan antamishetkellä.

Värittömät lasihelmet hehkuivat ilta-auringossa hurjan hienosti ja valaisivat kasvot. Niistä tuli todellinen pika-facelifting!

Kuvausalustana niillä on vapaalankatekniikalla huovuttamani pitsishaali. Ja nyt siellä tietysti nokkelimmat-pokkelimmat läheiset vapisee, että voi ei, nyt se hurahti siihenkin ja kohta se huovuttaa meille hassuja eläinhattuja.

Enkä huovuta.

Harmainen

2010-08-24T21:32:00.001+03:00

Harmaisen tilaaja antoi spekseiksi "bisneskoru hopealukolla". Kuin varkain liituraidat lähtivät kiemurtelemaan ja muodostivat kukkaköynnöksiä...

Lanttihelmet ovat polymeerisavea. Kuvioin ne leimasinten avulla, maalasin ja lakkasin. Valmiit helmet näyttävät talvisen huurteisilta, mikä tietysti on ihan paikallaan, kun jouluun on enää neljä kuukautta.

Sitä ennen täytyy äkkiä keksiä jotain ruska-aikaan sopivaa värikästä napomassailoittelua!

Tekoantiikkia, tekoantiikkia!

2010-08-17T20:37:00.008+03:00

Olipa mukavaa ylittää omat odotukset! Näiden helmien tekoon meni muutama helteinen ilta ihan fiiliksissä.

Rinkulat ja pallukat ovat tietysti polymeerisavea. Väritin niitä alkoholimusteilla niin innoissani, että unohdin suojakäsineet. Mustehan ei sormista sitten lähde kuin kulumalla, joten harrasteillasta jäi kestävä muisto.

Ilokseni sain värit toimimaan helmissä juuri toivomallani tavalla, epätasaisen läikikkäinä ja osittain sekoittuen, jotta lopputulos näyttää upovanhalta.

Räimäisin leimalla tekstikuviot päälle, paistoin, sudin painanteisiin akryylimaalia, lakkasin ja iloitsin lisää. Sitten rinkulat jäivätkin helmilipastoon odottamaan piiiiiiitkäksi aikaa. Henkilön on siis mahdollista hillota omatekoisia helmiään.

Ja lopuksi vielä taikakuva: lentävät helmet! Okei joo, tämän kuvan otti rakas mieheni, ja kyseessä on optinen harha.

Joku ystävällinen voisi minun mielikseni kommentoida, että onpas vanhan näköisiä rinkuloita! :-D

Vihreä appelsiini

2010-08-10T21:16:00.003+03:00

On niin paljon mielenkiintoista testattavaa ja kokeiltavaa, ettei vapaa-aika meinaa perässä pysyä. Ideaa pukkaa, toteutusta ei. Vaikka helmien tekeminen on nykyisin hauskempaa kuin korujen, pari pientä rannekorua näki kuitenkin päivänvalon.

Testasin raidallisen liukuväripötkön tekoa, ja veistelin siitä appelsiinilohkoja. Tulipahan sekin todettua, että raidallisuus ei oikein sopinut tähän tarkoitukseen - omenalohko olisi ollut raidallisena kiva, appelsiini ei. Mutta eipä tuo mitään, kyllä näistäkin koruja syntyy. Lohkoja on vielä plakkarissa kiitettävä määrä.

Kokeilin kiemurakuvioiden muotoilua näissä polymeerisavihelmissä. Käytin appelsiinikuvioihin sekoittamaani vaalean harmaanvihreää massaa, jonka yhdistin valkoisen kanssa. Siitä pyörittämällä ja litistämällä syntyi tällaisia hauskoja kuvioita. Nämä helmet eivät kaivanneet muuta kuin toistensa seuraa, joten rannekoru koostuu pelkästään massahelmistä.

Korulahjoja

2010-08-03T21:17:00.003+03:00

Violetti juhannuskoru - Siskon perhe järjesti suvulle ihanan juhannusjuhlan. Viemisiksi Askarteleva Sukulainen vei - totta kai - korun. Tumman violetti helmiäinen hohtelee tässä niin nätisti, että juhannusyökin jäi toiseksi.

Ruskea juhannuskoru - Jotta toiselle siskolle ei olisi tullut paha mieli (hymiö), Askarteleva Sukulainen iski kaksi kärpästä yhdellä kertaa. Ruskea helmiäinen on aika kiva hopearinkuloihin yhdistettynä. Ehkä tällä mennään pian Tapsan tahdissa?

Lahjasydämet - Neljä Metriselle tärkeää ihmistä sai keväällä lahjaksi sydänpinssit. Jotain veikeää näissä punavalkoisissa pyörteissä on, joten mielestäni ne sopivat mainiosti näille sydämellisille ihmisille ja heidän mainiolle huumorintajulleen.

Sydän ja lantit - Turkoosin värinen sydän, aaltokuvioiset lanttihelmet ja pitsikuvioriipukset lähtivät maailmalle vaihtokauppana.

On aina yhtä jännittävää miettiä, mitä omatekoisista helmistä syntyy toisten osaavissa käsissä. Ulottuvuuksia on niin monenlaisia, mielikuvitus ja luovuus jokaisella helmeilijällä erilainen. Saamme inspiraatioita toinen toisiltamme kun pääsemme ihailemaan napomisen tuloksia. Ihanaa on se.

Mittatilauskoruja

2010-07-27T21:51:00.001+03:00

Ranne- ja korvakorusetti - Tämän korusetin tilaaja toivoi ihan tiettyä punaista sävyä, ja ilokseni löysin sellaisen pienen etsinnän jälkeen. Ihan on kuin kypsä pihlajanmarja! Jotta mieli ei nyt ihan Uralille veisi, lisäsin rannekoruun muita maanläheisiä värejä.

Kaulakorumöykky - Möykkyriipusta varten sain erittäin tyylitellyn lyijykynäpiirustuksen, jonka piirtäjä halusi riipuskorun juuri tietylle kankaalle. Korua kootessa oli vähän epäilyksiä siitä, kuinka viehättävä pallura oikeastaan on syntymässä. Mutta lopulta täytyi todeta, että kangas ja koru löysivät toisensa ja puolijalokivi (kiitos, Marjo!), lasi-, helmiäis- ja polymeerisavihelmet möllöttävät vieri vieressä sulassa sovussa.

Ruskea helmiäissetti - Ohjenuorana oli "jotain ruskeaa", joten sain viimein käytettyä nämä jonkin aikaa hamstraamani helmiäisrinkulat. Niiden kuviointi ja hohde ovat niin nättejä, niin nättejä...

Sininen korusetti - Tämän perinteisen vaijerikorun tilaaja toivoi sinisiä helmiä kieputtelumausteella. Ilokseni hän piti setistä kovasti ja antoi sen lahjaksi tärkeälle henkilölle.

Korvakorut - Näiden tilaaja kaipasi mutaa ja hiirtä yksinkertaisessa muodossa. Hiekanvärinen helmi heijastelee hyvin harmaanruskeiden vaatteiden sävyjä, ja harmaan ja hopean liitto on tietysti match made in heaven.

Tällaisia puuhasteluja tällä kertaa valmishelmien parissa. Polymeerisavihelmiä on syntynyt pitkin kesää tasaiseen tahtiin, mutta ne pitäisi vielä koruiksi saattaman. Kun nyt ehtis...

Koskas laiska työtä tekee,
kesällä ei kerkiä,
talvella ei tarkene,
syksyllä käy suuret tuulet,
keväällä on paljon vettä

Kesämuistoja rannalta

2010-07-13T22:00:00.002+03:00

Ihanat hellepäivät rannalla rakkaan ystäväni A.C.:n ja jälkeläisten kanssa, hiekka, purjeveneet, joutsenet, aallot, rantakivet, paperinohuet simpukankuoret, lierihatut, kiireettömyys, mutkattomuus, onnellisuus...

Keräsin meren sylistä talteen kauneimmat rantakivet, jotka kiinnitin tähän ystävälleni lahjaksi tulevaan hippikorusettiin. Ehkä ne tuovat mieleen meren ja helteisen illan lettukestit omenapuun alla, kun villasukkien aika jälleen koittaa. Parhaimmat matkamuistot ovat ilmaisia...

A.C., tackar för alla ljuvliga dagar vid stranden med dig!

(Ulkona on +29, sisällä on +29, ja mitä on korunapojan jääkaapissa? Jääteetä ja leikkaamista odottavia polymeerisavipötköjä!)

Korukoplan työnäyte: Punaisen virran pyörteet

2010-07-01T09:30:00.009+03:00

Korukopla sai haasteeksi käsin tekemiäni punavalkoisia helmiä, joista piti toteuttaa koru. Kolme rohkeaa testihenkilöä tarttui toimeen, ja tässä on napomistensa tulokset:
Jenny yhdisti helmipalloihin hopeaketjua. Ketjusta tuli kaksinkertainen, ja sydänriipusta pidennettiin vielä ketjun pätkällä. Kokonaisuus on ihanan kevyt ja raikas! Ja katsokaa, miten upea kuvaustausta Jennyllä on!
Sinikarhu toteutti näyttävän orjakorun. Tässä on mainio esimerkki Sinikarhun luovuudesta: hänen käsissään syntyy kaikkea helmihiuspannoista huovutettuihin koristeisiin. Arvelinkin, että ihan tavanomaista korua ei ole odotettavissa!

Nirunaru yhdisti nauhaa ja ketjua kahdeksi kerrokseksi. Kiinnityksenä toimii rusetti. Kaulakorusta tuli persoonallinen ja hipahtava, aivan erinomaisen kesäinen luomus!

Kiitos tämänkertaisille korukoplalaisille upeista toteutuksista! Oli ilo nähdä näin erilaisia koruja!

Tervetuloa seuraavalla kerralla mukaan Korukoplaan suunnittelemaan jotain kivaa!

Korukoplan säännöt

Sarjassa aiemmin tapahtunutta:
Violetit kolmiot

Koirataivutuksia

2010-06-30T21:03:00.003+03:00

Taivuttelin kesäiltojen iloksi muutamia tilauskoirakoruja. Tässä maailmalle lähti musta mäyräkoira punaisin merkein, jackrusseli ja toffeen sävyllä höystetty luppakorvakoru.

Ilokseni koiruuksien uudet omistajat tykkäsivät niistä kovasti. On ilmeisen mukavaa saada uniikki koru, joka kuvastaa omaa karvalasta, vaikka sitten vähän tyylitellysti.

Siinä taivuttelun tuoksinassa alkoi jälleen tehdä mieli omaa koiraa edesmenneen pitkäkarvaisen saksanseisojavanhuksen jatkeeksi. Mutta nyt on aika nauttia rauhassa siitä, ettei lenkille tarvitse lähteä kolme kertaa päivässä säällä kuin säällä...

Kalatohtori meni naimisiin

2010-06-23T10:23:00.002+03:00

Meillä oli äskettäin ilo tanssia rakkaan ystäväni Kalatohtorin häitä. Tohtori oli koristautunut hänelle suunnittelemaani hääkorusettiin ja säteili kilvan kristallien kanssa.

Tein hääkorun jadesta, Swarowskin kristalleista, helmihelmistä, lasihelmistä ja hopeasta. Kaulakorun lukko muodostuu kahdesta koristeellisesta sydämestä.

Riipus on tietysti vertauskuvallinen: keskimmäinen helmi on kalatohtorin jadesoturi ja kaksi kristallia heidän poikasensa. Ompelin niiden ympärille siemenhelmiä kehykseksi.

Korvakorut pidin yksinkertaisena, jotta kokonaisuus pysyi hallinnassa. Ne sopivat hyvin myös arkikäyttöön.

Kaulakorua voi arkistaa ottamalla riipuksen pois. Vielä arkisempi käädystä tulee, jos poistaa vaaleista helmistä tehdyn nauhan. Veikkaanpa, että tämä korusetti tulee Kalatohtorilla käyttöön myöhemminkin.

Onnea hääpärille!

Uhma

2010-06-15T11:20:00.001+03:00

"Peace" ja "Love" ovat saaneet nimikkokoruja maailman sivu. Molemmat astuvat kuitenkin helposti syrjään jonkin mahtavan tieltä. Tämä mahtava on Uhma. Ja tällainen voima ansaitsee ehdottomasti oman korun.

Tein nuden ja turkoosin sävyistä kalsarikuviointia, jolla päällystin riipuksen lisäksi muutaman helmipallon. Värikokonaisuus on mielestäni tosi kiva.

Uhma-tekstissä kimaltelee kulta, koska sehän on se pieni kullanmuru, joka uhman alta paljastuu viimeistään silloin, kun piiperö nukkuu.

Uhmaikäisen vanhempi voi käyttää korua itse tai vaihtoehtoisesti lepyyttää sillä vuoden aikana nääntynyttä hoitotätiä. Tai antaa lahjaksi hevimetallia sähkökitaralla tapailevalle veljentytölle. Tai sen äidille.

Bollywood

2010-06-09T22:00:00.002+03:00

Tiedättekö tunteen, joka syntyy silloin, kun on äärimmäisen väärässä paikassa äärimmäisen väärään aikaan?

Minulle kävi niin vuosia sitten, mutta muistan sen tunteen ikuisesti: nauratti niin hysteerisesti, että silmät vettyivät ja nenä punoitti, mutta tilanne oli haudanvakava. Nauratusta ei voinut näyttää ulospäin ja olo oli kuin piilokamerassa.

Johdanto tahtoo sanoa, että tämä Bollywood-koru valmistui oheisen tapahtuman muistoksi. Siksi se on niin järkyttävä räikeissä pastelliväreissään. Testailin öljyvärejä ja nestemäistä massaa, ja lopputulos on... hmm... vähintääkin erikoinen.

Öljyvärit toimivat massan kanssa loistavasti. Jo pieni ripaus värjää nestemäistä polymeerisavea niin, ettei siitä enää näy läpi. Sillä täytettiin leimasimella lantteihin tehdyt kolot. Lanttien kiemuroissa käytettiin pronssinväristä metallijauhetta.

Ehkä tämä toimii räiskyvän persoonan koruna etnishenkisen, ruskean, yksivärisen asukokonaisuuden kanssa. Killuttimen nyt piti vain syntyä, koska kaikkea täytyy testata.

Vielä korubloggaajille tiedoksi: minulta korun varastanut nainen toimiikin näköjään laajemmin ja on jättänyt maksamatta muidenkin koruilijoiden käsitöitä. On ollut jopa joidenkin vanha asiakas, joka sitten yhtäkkiä päättää toimia ikävällä tavalla. Olkaatten siis huolellisia!

Kaikkea kivaa kultakankaasta

2010-06-03T20:47:00.001+03:00

Yksi polymeerisaviaskartelun hauskimpia juttuja on erilaisten massalakanoiden valmistaminen. Niissä voi käyttää kaikkea liiduista öljyväreihin, alkoholimusteista akryylimaaleihin, metallijauhevärejä, leimasimia, mausteita...

Testasin krakleeratun kultakankaan tekoa. Siinä sudittiin kullanväristä akryylimaalia mustalle massalle, jota sitten venytettiin, kunnes maali alkoi halkeilla.

No. Ongelma on siinä, että sitten näitä erilaisia massakankaita riittää riesaksi asti, sillä ne pitäisi käyttää aika pian valmistamisen jälkeen, jotta ne saa tottelemaan omistajaansa. Krakleerattu lakana varsinkin menettää tarttuvuuttaan melko nopeasti.

Viuhkakorussa kultakangas jäi taustalle, ja sen päälle tein kiemurakuvion, jonka ympärystän koristelin turkoosilla ja violetilla metallijauheella.

Sydänkorussa päällystin mustan massan kultakangaspalalla ja ripustin killuttimen mustaan satiininauhaan. En ole varsinaisesti sydänkorujen ystävä, mutta niitä on vain paljon helpompi muotoilla kuin helmipalloja...

Korukoplan haaste: Punaisen virran pyörteet

2010-05-26T10:47:00.003+03:00

3 x 10 punavalkoista mattapintaista helmeä: kaksi isoa, kolme keskikokoista ja neljä pientä palloa sekä pieni sydänhelmi. Kolme osallistujaa saa tällaisen 10 helmen setin.

Tule mukaan Korukoplaan suunnittelemaan jotain kivaa punavalkoisista polymeerisavihelmistä!

Nämä pyörteet tein päälleliiskaustekniikalla. Jokainen pyörre on leikattu pötköstä ja asetettu massasta muotoillun pallon päälle yksitellen. Sitten niitä vielä vähän muotoiltiin, jotta kuviot näyttävät olevan ikään kuin liikkeessä. Lopuksi tasoitettiin, rei'itettiin ja paistettiin.

Tähteistä tein pieniä palloja ja sydänhelmiä lähinnä kokeilumielessä. Ihan pirteitä tuli niistäkin, joten laitan ne joukkoon ideoita kirvoittamaan.

Ja joo, pallolta näyttävät helmet eivät sitten ole pyöreitä vaan mahdollisimman pyöreitä...

Korukoplan säännöt

Sarjassa aiemmin tapahtunutta:
Violetit kolmiot

Koruvaras kävi meillä

2010-05-23T20:32:00.013+03:00

Jos näet tämän korun, tiedät, että se on varastettu.

Kolmikymppinen lahtelaisnainen päätti pihistää koruni. Nykyvaras ei suinkaan ole anonyymi: hänen nimensä muistuttaa Tolstoin romaania, tiedän hänen osoitteensa - hevosharrastukseen liittyvä kadunnimi -, puhelinnumeronsa ja olenpa kuvankin nähnyt netissä.

En jaksa harmitella muutaman euron saati tuon killuttimen perään, eihän se maailmaa kaada eikä se mitenkään iso asia ole. Mutta mielestäni on hämmästyttävää, miten jollekulle ei tuota ongelmaa käyttää tai lahjoittaa varastettua korua. Mitä ihmeen iloa sellaisesta voi olla? Vai tuleeko siitä juuri se ilo - hihii, teinpäs nokkelat kaupat, ja siinä se nyt kimaltelee ilman keventynyttä lompakkoa!

Ja itseäni voin tietenkin syyttää sinisilmäisyydestä. Eniten kuitenkin harmittaa se, miten tuollainen pieni juttu horjuttaa uskoa ihmisen rehellisyyteen. Kaikki eivät tahdo hyvää, eivätkä kaikkien omatuntoa varastaminen paina.

Mutta eipäs synkistellä. Laitetaan loppukevennykseksi ja helluntain kunniaksi pohjalainen sananlasku: "Jos ei heilaa helluntaina, niin ei sitte!"

Pitsilantteja

2010-05-19T22:40:00.005+03:00

Satakieli laulaa illan hämärtyessä, kirsikkapuussa on pienet hiirenkorvat, hyasintit kukkivat ja tuoksuvat, laventeli selvisi talvesta... Eikö kesän alku olekin ihanaa aikaa?

Tässä riemussa päädyin iloisen hehkuvaan, loistavan hykerryttävän harmaaseen. Tein pitsilantit mustasta massasta, johon olin painanut pitsikuvion leimasimen avulla. Kuvio on valkoista metallijauhetta, joka tarttuu polymeerisaven pintaan niin hanakasti, ettei se siitä pois lähde.

Lanttien molemmat puolet ovat kuviollisia, jotta ei haittaisi, vaikka ne kääntyisivät nauhassa. Niiden välissä on pieniä teräksenharmaita siemenhelmiä.

Innostuin tekemään lantteja yli oman tarpeen, eli tämän tyylisistä koostuu joku Korukoplan haaste (Ai mikä? >>), jahka sellaisen tuuppaan eetteriin.

Ja nyt vielä ulos haistelemaan äsken leikatun ruohon tuoksua...

Kaakeleita, onko heitä

2010-05-07T09:40:00.002+03:00

Lienee turha enää väittää, etten ole sinivalkoisen ystävä.

Nämä helmet muistuttavat kirjavaa eteläeurooppalaista kaakelia. Kuviosta tuli tarkoitettua epäsäännöllisempi ajatusvirheen takia - nuokuin alkuyön tunteina massamöykkyjen äärellä, kun päässä takoi ainoastaan yksi ajatus: "Ja minähän teen nämä helmet vaikka sitten unissani!" Luomisen tuska ja nukkumisen autuus kävivät taistohon.

Muotoilin vahingossa liian paksut massalakanat, joista aloin kääriä kuviota. Sain kuitenkin melkoisen väännön jälkeen aikaiseksi pötkön, josta sitten leikkasin helmet.

Läheltä katsottuna ne ovat iloisen kirjavia, mutta kauempaa ne sulautuvat harmonisen siniharmaiksi. Se on näitä kaleidoskooppitekniikan pieniä iloja.

Vihreän kullan kotilot

2010-04-29T11:55:00.001+03:00

...a.k.a etanapannu. Jostain syystä innostuin yhdistämään smaragdinvihreää ja pronssille vivahtavaa kultaa. Tokihan kulta syö vihreän, ajattelin, koska aiemmin liukuvärilakanaa tehdessä kulta söi vahvan violetinkin: violetista ei jäänyt juuri mitään jäljelle, koska kullanväri dominoi niin paljon.

No ei syönyt vihreää. Päin vastoin! Vaikka leikkelin ylimääräistä smaragdia pois, jäi sitä vielä jäljelle aika lailla.

Vääntelin pitkulaiset välihelmet suorakulmion mallisista putkista. Ensin harmittelin kullanvärisessä massassa olevaa vikaa: massa oli kovin kuivan oloista pitkästä taikinan vaivaamisesta huolimatta, ja se tuppasi murenemaan taivutuksessa. Murenemisesta tuli kuitenkin hauska efekti, joten annoin sen olla.

Välihelminä on muutama kalsarikuvioinen helmi samoista väreistä, pari pientä kuutiota ja lasisia siemenhelmiä. Polymeerisavihelmien viimeistelyssä käytin uutta tuttavuuttani eli kullanhohtoista värivoidetta, jota sivellään helmen pintaan ennen paistoa. Helmi saa tällä tavoin lisää hohdetta, jonka läpi värit paistavat utuisena. Smaragdilta hohde taittoi terävimmän kärjen.

Rantakiviä

2010-04-22T10:14:00.001+03:00

Puolimetrisen kanssa aamuyön tunteina vietetty aika poikii ideoita. Kun on puoliunessa, tajunnanvirta saa virrata estoitta ja varsin vuolaasti.

Kehittelin reseptin rantakiviä muistuttaviin helmiin. Tai siis rantakivi ja rantakivi, ei tuossa Vitträskin rannoilla ole tällaisia kirkkaan sinisillä viiruilla koristettuja mollukoita näkynyt. Mutta jotain kivellistä näissä on.

Helmet ovat epämääräisen kolmion muotoisia, epäsymmetrisiä ja vähän eri kokoisia. Yleissävy on hämyinen ja läpikuultava. Sieltä täältä pilkistää hieman valkoista ja harmaan sävyjä, kirkkaan sinisiä raapaisuja ja pienenpieniä hopeapilkkuja.

Ennen polttamista helmet näyttivät lähinnä muovailuvahamöykyiltä, ja mietin, mitä niistä oikein tulee. Massan läpikuultavuus näyttäytyy kuitenkin vasta uunittelun jälkeen, ja olin lopulta oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Väliin vielä pieniä kermanvalkoisia siemenhelmiä ja siinä se. Taidankin pitää lopputuloksen itse!

Lehtien havinaa

2010-04-13T11:56:00.007+03:00

Lähtöasetelma oli paketti smaragdinvihreää, kirkkaankeltaista ja sähkönsinistä polymeerisavea. Karseat värit yhdessä ja erikseen!

Kesti tovin vääntää niistä maanläheisiä sävyjä. Sekoittelin ja sekoittelin... Ja lopputulokseksi sain iloisen yllätyksen: liukuvärin sävyt onnistuivat paremmin kuin hyvin!

Noin 120 lehdestä koottu kääty on väreiltään maanläheisen murrettu, mutta mukana on silti iloista omenanvihreää ja hehkuvaa petroolinsinistä.

Kolmannessa kuvassa näkyy osa tekoprosessia. Valitettavasti sävyt eivät näy kunnolla, koska kuva on olosuhteiden pakosta otettu illalla hehkulampun valossa. Mutta pienet lantit siis niistettiin lehden muotoon, rei'itettiin, uunitettiin ja koottiin käädyksi.

Niin kivaa kuin liukuvärien työstäminen onkin, tuo rei'ittäminen on tylsää kuin Euroviisujen pisteiden laskenta. Illan pimeydessä sain kuitenkin taustalauluksi mustarastaan pakahduttavan konsertin, mikä siivitti lävistämistä varsin suloisesti.

Korukoplan työnäyte: violetit kolmiot

2010-04-07T10:40:00.006+03:00

Kolme rohkeaa koekaniinia ottivat osaa Korukoplaan ja napoivat lähettämistäni käsintehdyistä polymeerisavihelmistä kukin omanlaisensa korut.

Jokainen sai 12 violettia kolmion muotoista helmeä, joista he rakensivat mieleisensä lopputuloksen. On mielenkiintoista ihastella erilaista designia ja huomata, miten moneksi yhdestä ja samasta helmestä voi olla.

Ja tällaisia nämä ihanaiset olivat työstäneet:

Ensimmäisen korusetin askarteli Anna. Hän yhdisti kolmioihin ametisteja, lasihelmiä, hopeaa ja satiinia. Lopputulos on ihana! Rannekorun lukossa roikkuva pisara on hieno yksityiskohta. Ja rusetti kruunaa kaiken, se tekee setistä ylellisen!

Toisen setin teki Ninni, joka lisäsi säihkettä kirkkailla ja roosan värisillä helmillä. Mukaan pääsi kaunis riipuskin. Korvakorut saivat suloiset hatut! Ninni osaa yhdistää helmien sävyjä ihanasti, ja tässä tummien helmien kevennys onnistuu loistavasti.

Marjo sommitteli korun, jossa on aiemmin tekemäni ristiriipus. Kristallit tuovat mukaan kaunista kimmellystä, ja antrasiitin värisen korumetallin käyttö on mainion tyylikäs ratkaisu! Värisävyt tukevat toisiaan ja kokonaisuus on rauhallisen harmoninen.

Kiitos teille, designerit! :-)

Mielelläni kuulisin (lukisin), kiinnostaako käsityöblogien pitäjiä tällainen korukoplailu jatkossakin. Että kokeillaanko joskus toisenkin kerran?

Korukoplan "säännöt" löydät täältä.

Salanapoja iskee jälleen

2010-04-01T12:08:00.014+03:00

Olen salanapoja. Iltamyöhään pimeän turvin hiivin korutarvikelipastolleni. Käännän sen oikein päin, siis laatikkopuoli pois seinään nojaamasta.

Poistan ensin pystysuoran ilmastointiteipin laatikkojen edestä. Sitten vedän vaakasuorat ilmastointiteipit yksitellen irti jokaisen laatikon vetoaukosta. Polymeerisavet, leikkuuterät, musteet, helmet esiin ja avot - napominen voi alkaa.

Oi sitä aikaa, jolloin Metrinen ja Puolimetrinen ovat siinä iässä, ettei kaikkea tarvitse laittaa suuhun. Metrinen on kunnostautunut korutarvikelipaston kanssa niin, että osaa kääntää sen ja irrottaa teipit, mutta siinä vaiheessa lain koura ehtii väliin. Varotoimenpiteet ovat tarpeen, sillä Metrinen on useamman kerran nauttinut itsetehdystä siemenhelmisateesta.

Ehkä ne pituuskasvavat jonakin päivänä niin, että voimme kaikki yhdessä askarrella päivänvalossa.

Sitä odotellessa pukkaa violettia kalsarikuviota. Kaulakorun helmet lakkasin kiiltäväksi, korvakorujen ja rintakorujen pinta on matta. Ehkä lakkaan nekin, ehkä en. Lakkaus muuttaa helmen luonnetta, joten täytyy vielä miettiä.

Kalsarikuvio ei ole ihan niin työläs kuin miltä se näyttää. Suunnitteluvaiheessa täytyy vain muistaa ottaa mukaan tarpeeksi erilaisia ja toisiinsa sopimattomia värejä, jotta valmiin kuvion kontrastit toimivat.

Jämäpaloista ei millään raaski tehdä täyttöhelmiä, joten ne päätyvät sitten yksinkertaisiksi rinta- ja korvakoruiksi, kuten tässä.

Korukoplan haaste: violetit kolmiot

2010-03-25T09:12:00.003+02:00

3 x 12 kpl erittäin tumman violetteja kolmion mallisia helmiä. Musta spiraalikuvio, osittain lakattu pinta. Jaossa enintään kolmelle (jokainen saa 12 kpl).

Olen pitkään miettinyt, mitä tehdä kasvavalle polymeerisavihelmivuorelle: toisinaan on innostavampaa tehdä helmiä kuin väsätä niistä koruja. Itsetehtyjen helmien myyminen halpaan kappalehintaan polkisi käsityön arvoa (siis verrattuna helmen väsäämiseen käytettyyn aikaan ja vaivaan), mutta eivätpä ne muuten menisi kaupaksi.

Magsin ja Annan blogikeskustelu poiki idean Korukopla-tiimistä. Mitäpä, jos pistäisi helmiä kiertoon silkasta suunnittelemisen ilosta?

Mikä on Korukopla?
Tiimi koostuu helmiharrastajista, jotka lupautuvat tekemään korun tai korusetin lähettämistäni polymeerisavihelmistä ja julkaisemaan lopputuloksen blogissaan.

Kuka voi osallistua Korukoplaan?
Tiimin kokoonpano on aina kertaluontoinen. Eli jos omistat käsityöblogin ja näet tässä blogissa kiinnostavan helmihaasteen, ilmoittaudu joka kerta uudelleen muodostettavaan Korukoplaan kommenttilootassa. Mukaan pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä. Korukoplalaisten kulloinenkin määrä vaihtelee riippuen ilmoittautujien ja vapaana olevien helmien määrästä.

Mitä korukoplalainen tekee?
Tiimin jäsen suunnittelee ja toteuttaa korun kuukauden sisällä käyttämällä siihen kaikki lähettämäni polymeerisavihelmet. Sen jälkeen tiimiläinen ottaa korusta kuvan, julkaisee sen omassa blogissaan ja lähettää kuvan minulle. Samalla tiimiläinen antaa minulle oikeuden julkaista kuvan omassa blogissani. Korun tiimiläinen saa tietysti pitää ja tehdä sille mitä huvittaa. Toivon toki, että mainitset polymeerisavihelmien olevan meikäläisen käsialaa.

Ja se hyöty oli?
Tällaista tehdään silkasta luomisen tuskasta ja ilosta, maineesta, kunniasta ja uteliaisuudesta. Sitten voimme ihastella, miten erilaisia lopputuloksia samanlaisista helmistä voi saada aikaan. Ja saa minulle toki lähettää vaihtarina omia ylijäämähelmiänsä, jos tahtoo. Että ei siinä sitte muuta. :-)

Lituskainen

2010-03-18T11:48:00.004+02:00

Denim-sinisestä ja oranssista syntyi lisää helmiä, tällä kertaa lituskaisia laattoja. Kuviointi on jokaisessa neliössä erilainen sekä etu- että takapuolella. Välissä on mustaa massaa.

Laatat on lakattu, joten niiden pinnassa on hieman kiitoa. Tässä kaulakorussa ne yhdistyvät ruskeisiin lasihelmiin, jotka myös ovat litteitä.

Itse tehdyissä helmissä pidän erityisesti siitä, että silloin saan koruihin juuri niin isoja palasia, kuin haluan. Tämä oli ehkä suurin syy siihen, miksi omat muovailut alun perin kiehtovat.

Polymeerisavi on kuivuttuaan kevyttä, joten isotkaan helmet eivät paina liikaa. Suunnitelmissa on siis vielä isompia ja näyttävämpiä helmipläjäyksiä...

Punaisia asioita

2010-03-10T19:57:00.004+02:00

Tämän kalsarikuvion tekeminen on sitten mukavaa!

Lopputulos ei ole mitenkään seesteinen, pikemminkin pirteä, jokseenkin räväkkä ja lähestulkoon leikkisä. Ainakin sellaisen mielestä, jonka lempiväri on harmaa.

Punavalkoinen kuuluu erottamattomasti kesään, ja koska keskikesän juhlaankin on enää kolmisen kuukautta, valitsin pääväriksi punaisen. Se ei tällaisena kirkkaana ja voimakkaana kuulu perussettiini, mutta olen kuitenkin päättänyt astua harmaasta kaapista ulos ja antautua värivirtojen vietäväksi tässä napomisen tuoksinassa.

Tällaisen kuvion muovaamisessa tärkeää on ottaa mukaan älyttömiä väriyhdistelmiä. Joukossa on tummanpunaisen lisäksi esimerkiksi turkoosia, beigeä, tummanvihreää, violettia, vaaleanpunaista, valkoista ja kirsikanpunaista. Kontrastit tuovat kiemuroihin syvyyttä ja lakka kiiltoa pintaan.

Samasta aiheesta tein pari sydäntä, jotka lähtivät helmeily-ystäville. Sydämet näyttäisivät erityisen viehättävän vinkeiltä kesäisellä mökillä ulkovessan ovessa.

Ylijäämäpaloista tuli vielä kaksi pientä pallukkaa, jotka jäivät odottamaan jatkokäyttöä.

Karnevaalikoru

2010-03-04T13:41:00.003+02:00

Polymeerisavihelmien valmistus kaleidoskooppitekniikalla on aina yhtä jännää. Lopputuloksesta ei koskaan voi olla täysin varma ennen kuin sen näkee.

Kuviot muotoutuvat vähitellen huolellisella painelulla. Värit eivät sekoitu toisiinsa, kun niitä ei painele liikaa. Ja muotoilemalla saa vaikka miten pieniä kuvioita...

Näistä helmistä tulee mieleen lasimaalaus. Jätin ne kuitenkin mattapintaiseksi - joihinkin se vain sopii. Mustat lasihelmet tuovat mukaan vähän kiiltoa.

Ja jälkiruoaksi pujottelin toiselle siskolle kevään kunniaksi rannekorun muistuttamaan siitä, kuka vie ja kuka vikisee. Kumpi säihkyykään enemmän, koru vai sen omistaja?

Kullalla silattua sineä

2010-02-27T13:26:00.009+02:00

Sekoitin perusväreistä tämän kivan denim-sinisen sävyn ja yhdistin sen kullanvärisiin, läpinäkyviin ja itse sekoittamiini oranssinsävyisiin massalakanoihin.

Pidin tästä väriyhdistelmästä myös siksi, että se sattui olemaan juuri sellainen, mitä havittelinkin.

Pinosin näitä lakanoita toistensa päälle ja painelin pinnalle syviä kuoppia. Sen jälkeen vuolin ohuita suikaleita, jotka asettelin siniselle lakanalle. Rullasin lakanan vielä pastakoneen läpi, ja massakangas oli valmis.

Päällystin sillä jämämassoista muotoillun riipuksen ja helmipallukat. Yhdistin niiden seuraksi oransseja ja ruskeita lasihelmiä.

Jälkiruoaksi pujottelin vielä siskolle hänen tilaamansa korallinvärisen korusetin. Ehdinpäs harrastaa!

Malibu Beach

2010-02-22T10:40:00.002+02:00

Niin. Tämä on ensinäkemältä aivan järkyttävä Malibu Beach -koru. Enää puuttuu palmukuvioinen kauluspaita ja bermudat.

Mutta taika tapahtuu, kun korun laittaa kaulaan. Itse asiassa se näyttääkin reteästi hyvältä esimerkiksi murretun sinisen tai ruskean kanssa!

Lehtien valmistaminen oli monivaiheinen homma. Tein ensin kaksi massalakanaa, joita aloin värittää alkoholimusteilla. Turkoosiin lakanaan käytin tummanviolettia Eggplant-väriä, joka kuivuessaan muuttui vihertäväksi. (Taas näitä värileikkejä... Mihinä se munakoiso tässä on, kysyn vaan!) Kuvioin lakanan lähes sataprosenttisella (!) holilla.

Toisessa lakanassa käytin monia värejä ja leimasinta. Painoin pintaan kuvion kankaalla; kuvio näkyy hyvin tuossa lähikuvassa.

Kun lakanat olivat kuivuneet, leikkasin niistä lehden puolikkaita, kehystin mustalla massalla, paistoin ja lakkasin.

Yhdistin lehdet värikkäiden lasihelmien ja ruskeiden, laatan muotoisten helmiäishelmien kanssa. Lopputulos oli aluksi järkyttävä, mutta sitten se alkoikin näyttää kivalta. Ehkä yltiövärikkyys ei olekaan karmaisevaa hillityssä määrin!

Vihertää jo

2010-02-15T18:29:00.001+02:00

Harmaata, harmaata, violettia ja sitten harmaata. Nyt yritän suunnistaa kohti värien käyttöä.

Innostuin, kun viimein ymmärsin sekoittaa napomassan perusvärejä yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Vielä enemmän innostuin, kun aloin päästä jyvälle siitä, miten massavärit toimivat, kun niitä sekoittaa keskenään. Vesivärien lait eivät nääs päde!

Tästä ilosta syntyi setti vihreän sävyjä, joista kokeilin tehdä oheisia mosaiikkihelmiä. Aika rosoja niistä tuli, eli hauskin hetki nautittiin siinä vaiheessa, kun pöydällä oli vielä muovaamattomia vihreitä massapötköjä...

En ole varma, lakkaanko näitä. Mattapinta vaikuttaa ihan mukiinmenevältä tässä korussa.

Vaihtokauppa avautui

2010-02-12T17:57:00.003+02:00

Helmiharrastajilla kertyy laatikonpohjalle sellaista korutarviketta, jolle ei millään keksi käyttöä, jota ei tarvitse tai johon vain yksinkertaisesti on kyllästynyt. Tällainen materiaali kannattaa kierrättää, sillä toisen ylijäämäjuttu voi olla toisen aarre. Sitä ei koskaan tiedä!

Vaihdan ylijäämistöäni mieluusti helmiin tai korunosiin. Voit halutessasi vilkaista vasemmassa palkissa olevaan Gallerian Vaihtokauppa-osioon, josko sieltä löytyisi jotain inspiroivaa.

Osa noista massahelmistä on pelkkiä harjoitelmia, mutta on joukossa joitain harkittuja ja huolella tehtyjäkin.

Jos haluat vaihtaa näitä minulle tarpeettomia johonkin sinulle tarpeettomaan korunosaan, teehän seuraavasti:

1. Varaa omasi kirjoittamalla tämän blogitekstin kommenttilootaan vaihtotavaran numero.
2. Lähetä minulle sähköpostia, niin sovitaan tarkemmin.

Päivitän Vaihtokauppa-lootaa sitä mukaa, kun poistotuotteita syntyy tai löytyy. :-)

Merenneito pien

2010-02-08T14:50:00.003+02:00

Naapuriblogin Marjo pyysi minua tekemään merenneidon, jonka hän aikoo jatkojalostaa mielenkiintoisella tavalla. Sitä odotellessa tässä tulee kuva neitokaisesta.

Aloitin tekemällä kirjavan massalakanan, johon käytin perusväreistä sekoittamiani murrettua turkoosia ja murrettua vihreää sekä kullanväristä maalia. Lisäsin mukaan vielä uusia tuttavuuksiani, voidemaisia metallivärejä. Päällystin lakanalla merenneidon pyrstön.

Hiuksiin valitsin lakanan värejä sekä harmaata ja kirkasta turkoosia. Värit liukuvat aika kivasti noissa kiharoissa. Kasvot ja käsi ovat läpikuultavan valkoista massaa, mikä mielestäni sopii hyvin tuollaiselle merenelävälle, joka ei ilmeisesti juurikaan päivää paistattele.

Muotoilin simpukan ja maalasin sen ruosteenoranssilla alkoholimusteella. Kuvan ottamisen jälkeen lakkasin simpukan pinnan kiiltävämmäksi.

Merenneito on lävistetty kolmella vaijerin mentävällä käytävällä, jotka auttavat jatkojalostuksessa. Pituutta kokonaisuudella on noin 7,5 cm.

Toivottavasti tämä oli Marjon toiveiden mukainen!

Possu kaikilla ruusuilla

2010-02-05T10:00:00.001+02:00

Tämä sai alkunsa siitä, kun sain palasen vaaleanpunaista nahkanauhaa siskon korutuunauspussin mukana.

Ei ihan heti tullut mieleen, että käyttäisin sitä jossain, mutta kun eläinpäivän postauksessa pyydettiin lisää eläinriipuksia, muistui nauhakin mieleen.

Ja possuhan siitä syntyi. Svante ripustautuu tässä ruskeaan helmeen, johon on istutettu pinkkiäkin pinkimpiä ruusuja. Silmien ja sierainten virkaa tekevät mustat siemenhelmet.

Haasteena tällaisten muovailussa on se, että koska haluan muotoilla näitä paljain sormin, jää massan pintaan helposti sormenjälkiä. Niitä on vähän hankala tasoitella pois ilman, että riipus muuttaa muotoaan, mutta kyllä ne lähtemään saa kun oikein yrittää.

Sydämeitä

2010-01-27T19:42:00.008+02:00

Toimme äskettäin Tenava 2.0:n kotiin ja tässä sen kunniaksi tietysti sydänkoruja, vaikken mikään sydänihminen olekaan.

Iso (pituus 5,5 cm) ja keskikokoinen (4 cm) sydänkoru taipui rintarossiksi, pienimmäisestä (3 cm) tuli riipus.

Olin tyytyväinen värivalintoihin, vaikka vasta työstettynä (=notkeaksi muovattuna) ne näyttivät aika karsealta yhdistelmältä: kirkkaan violettia, sameaa viininpunaista, turkoosia, pullonvihreää, pinkkiä, valkoista ja beigeä...

Niistä syntyi violettivoittoinen värien ilotulitus. Kuviot ovat aika hauskoja kulmineen ja pyörteineen.

Tästä eteenpäin korujen valmistaminen on täysin kiinni siitä, kumpi voittaa kädenväännön, luomisen tuska vai unen puute. Kamppailusta tulee tiukka. Mutta kuten arvata saattaa, valvomisen aiheuttama ties kuinka monen promillen humalatilaa vastaava olo ei ainakaan edesauta pienien massakuvioiden pikkutarkkaa näpertelyä. Ans kattoo ny.

Joitain julkaisemattomia koruja on kuitenkin plakkarissa, eli ihan heti ei pitäisi hiljetä tällä rintamalla!

Toffeeta ja kalkkikiveä

2010-01-27T08:00:00.003+02:00

Tai siis napomassaa.

Kokeilin yhdistää mattavalkoista ja vaaleaa beigeä, ja yhdistelmä toimi ihan kivasti. Kauempaa koru näyttää yksiväriseltä, lähempää erottuvat kaleidoskooppikuviot.

Jätin helmet lakkaamatta, sillä mattapinnasta tulee mieleen näkinkengät. Kiiltoa tuovat beiget ja savunharmaat lasihelmet.

Koru sopii erityisen hyvin beigen sävyjen kanssa, mutta myös muut lämpimät, murretut värit toimivat. Myös sinisen eri sävyt tekevät kivan taustan ja korostaa mielestäni tuota merellisyyttä.

Seuraavaksi jotain värikkäämpää. Onhan se kevätkin jo pitkällä...

Bertil, Lars & Pernilla

2010-01-25T12:19:00.011+02:00

Tänään oli eläinpäivä! Ikuistin keskisuuret vipeltäjät polymeerisaveen kuin 5-vuotiaana konsanaan.

Tässä tulee ensiksi Bertil. Se esittää kilpikonnaa, jonka kilpi on tehty kaleidoskooppitekniikalla. Se tahtoo sanoa, että ensin tehdään monivärinen pötkö, joka leikataan kahtia. Palaset asetetaan vierekkäin ja leikataan uudelleen kahtia. Ja kun nämäkin asetetaan vierekkäin, syntyy kaleidoskooppimainen kuvio.

Toisena Oiva Toikka Goes Africa, kuten Jasuni kommentoi. Lars esittää lintua. Sen hahmo on muovattu samasta kaleidoskooppipötköstä kuin Bertilin kilpi, mutta pötkön kuvioita on venytetty ja väännetty.

Silmänä sillä on musta lasihelmi ja ketjussa on lasihelmien lisäksi massasta tehtyjä, puun syykuvioita matkivia helmiä.

Kolmantena esittäytyy Pernilla, merihevonen. Muotoilin sen tekoturkoosihelmien ylijäämäpaloista ja tykkäsin kovasti lopputuloksen väristä.

Pernillan erikoisuus on nenään työnnetyt mustat siemenhelmet.
Naruun on solmittu sinisiä ja turkoosin värisiä lasihelmiä.

Tällainen eläinkunnan edustajien muovailu poiki tukun muitakin riipusideoita. Julistan siis täten alkuvuoden viralliseksi riipuskaudekseni.

Unikoru, Tulikoru ja The Making Of

2010-01-21T12:02:00.009+02:00

Seuraavana vuorossa olivat öljyvärit! Olen aina halunnut leikkiä niiden kanssa, ja nyt sain hyvän syyn: täytyyhän niitä testata napomassojen ohessa!

Tarvittiin siis sekä kovaa että nestemäistä polymeerisavea, öljyvärejä ja helmiä.

Ensimmäiseen koruun halusin unenomaiset värit. Johtavana ajatuksena oli violetti, jossa on utuisia, sinne tänne poukkoilevia kuvioita. Toiseen koruun suunnittelin jotain rouheampaa.

Ja näin se meni. Aloitin rullaamalla valkoisen massan pastakoneen läpi. Levitin pohjalakanalle kerroksen nestemäistä massaa ja sitten päästin sisäisen maalarini irti.

Vaalensin perusvärejä valkoisella ja sekoitin värejä nestemäisen massaan. Väritahna näytti hurmaavalta!

Sudittelin Unikoruun sinistä, harmaata, punaista ja violettia öljyväriä.

Sutimisen jälkeen piirsin pintaan kuvioita. Unenomaiset kuviot syntyivät pallopäällä, ja sumeutin niitä vielä siveltimellä.

Tulikoru sai pintaansa vastustamattoman ihanan nimisiä värejä: "burnt sienna", "yellow ochre" ja "burnt umbra". Taisin valita sävyt ihan nimiensä perusteella...

Häiritsin liekehtivän sävyistä maalipintaa neulalla, jolloin kuviosta tuli terävä ja tarkka. Värit näyttivät viihtyvän hyvin keskenään.

Valmiista lakanoista näkee, miten pintakuviota voi ohjailla erilaisilla työkaluilla. Utuisuutta voi säätää, kuvioilla voi leikkiä, värejä voi lisätä...

Kun maalit olivat hieman kuivuneet, leikkasin lakanoista muoteilla pieniä pyörylöitä ja paistoin ne uunissa.

Kuvioiden polttamisen jälkeen sain harmikseni todeta, että nestemäinen massa oli liikuskellut uunissa ja kuroutunut kasaan. Unikorussa se ei haitannut, mutta tulikorun kauniit ja tarkat kuviot olivat mennyttä... Onhan tuo epämääräinen liekkien tanssikin ihan jees, mutta kun sellaista en hakenut!

Sitten leikkelin muotilla hopeanharmaasta ja ruskeasta massalakanasta pyörylöitä taustakappaleiksi ja ympäröin helmet massanauhalla. Koristelin Tulikorun lättyjä muutamalla terälehdellä ja metallivärillä.

Ylijäämämassasta pyörittelin ovaalinmuotoisia helmiä, ja sitten koitti se tylsä vaihe: rei'ittäminen.

Toisen polton jälkeen päätin vielä justeerata Tulikorun helmiä. Ne tuntuivat kaipaavan lisää "burnt siennaa" - tai sitten halusin vain uudelleen suditella noin viehättävän nimisellä maalilla...

Testasin, saanko aikaan kohokuvioita. Kolmannen polton jälkeen helmilättyjen pinnassa todellakin oli valoa vasten kiilteleviä, pulleita ja punertavia kiemuroita.

Oliko lopputulos kaiken tämän vaivan arvoinen? Ehkä ei. Mutta lopputulos ei tässä tuoksinassa ole itseisarvo. Tekemisen palo, kokeilunhalu, ilo ja flow ovat.

Riipunnaisia

2010-01-20T14:00:00.004+02:00

Nyt on aika riipusten! Mustan massan ja metallijauhevärien liitto kiehtoo edelleen, ja niistä syntyi muutamia hieman Lappi-henkisiä riipuksia.

Litteässä Hippiriipuksessa ei ole päällystettä, Revontuli-riipuksessa väritetty pohja ja hopeiset kiemurat saivat kuorrutteen nestemäisestä polymeerisavesta. Jälkimmäisessä pohjan värit jotenkin hävisivät, vaikka ajattelin niiden hehkuvan pinnoitteen altakin.
Pullea Kovakuoriaisriipus syntyi kovakuoriaiskorun ylijäämäpaloista. Tämä juuri on mukava asia polymeerisaven kanssa askarrellessa: mitään ei tarvitse heittää pois. Kauniista tilkuista saa aina jotain kivaa, ja tarkastelun alle kelpaamattomat palaset voi käyttää perushelmiin, jotka sitten päällystetään jollain paremmalla kuviolla.

Nyt täällä sitten pikku hiljaa hukutaan riipuksiin. Askartelun tuoksinassa ei ehdi miettiä, että a) näille pitäisi olla säilytystilaa, b) mihin nämä oikeasti loppusijoitetaan, jos ne eivät kirpparilla tee kauppaansa. Joulukuusen koristeiksi?

Neljännessä kuvassa on pari yksinkertaista tilausriipusta. Vaalea sydänriipus on helmiäistä, mustavalkoinen riipus on jotain hiottua kiveä.

(Valitettavasti Kovakuoriaisriipuksen kuva ei suostu avautumaan isompana lukuisista yrityksistä huolimatta. Täytyy yrittää asentaa se uudelleen myöhemmin.)

Kierteessä

2010-01-17T14:30:00.002+02:00

Jälleen värien sekoittelu yllätti: jos sekoittaa hieman sinistä, paljon valkoista ja inauksen ruskeaa, tulee vihreää! Jotkin massavärit dominoivat kovasti, joten ihan perinteisellä väriensekoitustajulla ei välttämättä saa haluamaansa jälkeä.

Suunnitteilla oli siis sinertävän punertavat helmet, mutta vihertävän punertavatkin käyvät. Halusin joka tapauksessa maanläheisiä sävyjä, en peruskirkkaita, joten lisäsin aavistuksen ruskeaa sekä vihreään että punaiseen massaan.

Tein niistä liukuvärilakanan, josta kierittelin tällaiset palat. Näistä tulee mieleen se 80-luvun lastenohjelma krokotiili Justuksesta, joka oli tehty muovailuvahasta...

Välihelmiksi valikoitui mustia lasihelmiä, koska niiden rondellimainen muoto tuki kierrehelmiä sopivasti.

Nesteessä

2010-01-14T22:00:00.003+02:00

Viimeinkin ehdin tutustua nestemäiseen napomassaan käytännössä! Suunnitelmissa se on ollut alkusyksystä asti.

Näiden riipusten teko alkoi mustan polymeerisaven pehmittämisestä. Tarkoituksenani oli tehdä massasta ensin oma leimasin riipuksia varten, mutta sellaiseen luksukseen ei ollut aikaa, ja halusin tietysti nopeasti nähdä lopputuloksen.

Painoin siis napomassaan kuoppia valmiilla leimasinlevyllä ja veitsillä. Kuopat maalasin metallijauheilla ja koholla olevat kohdat akryylimaalilla. Päälle sivelin nestemäistä massaa, jolloin korun pinnasta tuli tasainen.

Työ vaati monta polttovaihetta, joten ihan kädenkäänteessä massan kovettaminen ei sujunut. Jälkikäsittely vei myös oman aikansa hiomisineen ja kiillottamisineen.

Aluksi ajattelin, että näistä tuli maailman rumimmat kaulakorut, mutta itse asiassa ne näyttävät kivoilta kun pääsevät tositoimiin esimerkiksi violetin tai valkoisen vaatteen kanssa.

Nestemäinen massa oli hurjan hauska uusi tuttavuus, ja sitä täytyy testata lisää! Kameran tarkennustoiminnot saivat vaan melkoisen haasteen riipusten läpinäkyvästä pinnasta.

Toivehia

2010-01-12T21:20:00.010+02:00

Blogini helmiharrastaja-kommentoijat ovat toisinaan kertoneet toiveistaan, joita päätin harjoituksen vuoksi toteuttaa. Auringon paisteessa massaillessa sain väritkin paremmin kohdalleen!
Mags toivoi yönsinisiä ruusuhelmiä, mutta virkamiehensininen vei voiton, eikä yö päässyt kunnolla alkamaan. Tein nyt ruusun muotoisia helmiä, joihin kokeilin syvänsinistä metallijauheväriä. Ehkä tässä olisi inspiraatiota vaikkapa rannekoruksi?

Appesii-koru oli Romuluksen mieleen, joten hän alkoi haaveilla pinkeistä appelsiinikorvakoruista. Pinkit appelsiininpuolikkaat tekevät tässä lähtöä Itellaan. Niistä voit askarrella korvakorut tai riipuksen tai jotain.

Ninni sai vastikään unelmapuutarhansa ja tykkäsi Garden Queen -korusta, joten tein hänelle oman riipuksen. Tässä Dream Garden, ole hyvä! Jos ei kaulaan, niin vaikka avaimenperäksi.

Ja koska mitään tilausta ette tehneet, vaan korunosat tulevat teille yllättäen ja pyytämättä, en tarvitse vastineeksi mitään. Voitte itse askarrella tekeleistä korun, antaa palikat eteenpäin tai palauttaa ne. Tarkkailkaa postianne!

P.S. Ja tällaisen ihanuuden Mags sai ruusuista aikaan.

Ruusun istutusta

2010-01-10T17:44:00.005+02:00

Ensimmäisen ruusun istutin napomassasta tehtyyn riipusaihioon. Pääosaa näyttelee mustavalkoinen naamakuva. Ympäröin reunat lasihelmillä, ja mukaan pääsi myös pitsinpalanen. Riipus roikkuu yksinkertaisessa, mustassa satiininauhassa.

Toisen ruusun tein mustasta massasta ja istutin sen massariipukseen. Tekstiksi kaiversin "Garden Queen", koska tämä riipus lähtee puutarhaharrastukseen sotkeutuneelle siskolleni.

Garden Queenin koristeluun käytin violettia ja ruosteenpunaista metallijauheväriä. Olen suorastaan niiden fani, mutta niiden sotkuisuuden ja pölisemisen takia käytän niitä harvemmin.

Täten alkoi riipuksentekokausi! Mikään ei ole rankan päivän jälkeen niin rentouttavaa kuin siveltimenvedot ja niiden massapinnalle levittämien kauniiden värien katselu...

Kovakuoriaisia

2010-01-05T21:00:00.002+02:00

...koska näissä helmissä on kova ja kiiltävä kuori.

Päätin taas altistaa itseni ja keittiön jauhepölylle pitkästä aikaa. Kuvioin mustaa napomassaa erilaisilla kuvioilla ja metallijauheväreillä ja kaulitsin koristellut palaset ohueksi lakanaksi. Päällystin massasta tehdyt perushelmet näillä kankaan näköisillä tilkuilla, jotka ovat pinnaltaan litteitä.

Metallijauhevärit loistavat hienosti nimenomaan mustaa taustaa vasten, sillä siinä ne saavat syvyyttä. Joskin syvyyden lisäksi ne saavat hieman toisenlaisia sävyjä, kuin miltä ne purkissa näyttävät. Tällä kertaa tykkäsin himmeästä hohdosta, joten jätin lakkaamisen sikseen.

Tämä koru sopii erityisesti petrolinsinisen tai mustan paidan kanssa.

Ilotulittelua

2010-01-01T09:34:00.002+02:00

Tällaisessa ilotulittelu-rannekorussa käytin mosaiikkitekniikkaa ja yhdistin lasihelmiä napomassaan. Olin oikein iloinen siitä, että sain sekoitettua massasta omalla värireseptilläni täysin suunnitelmieni mukaisen liukuvärilevyn!

Sekoitin perusväreistä ruusunpunaista ja kullalle vivahtavaa persikkaa. Ne ovat täsmälleen samat sävyt, jotka hehkuvat kirpeässä pakkassäässä taivaanrannassa silloin, kun auringon viimeiset säteet luovat vielä valoaan ennen hämärän tuloa. Eivätkä värit tietenkään pääse oikeuksiinsa oheisissa kuvissa.

Samat sävyt toistuvat kesällä puutarhani kaksivärisissä ruusu- ja tulppaanilajikkeissa. Tällä perusteella sama koru käy kesät talvet...

Onnellista uutta vuotta! Helmeilevä malja sille!

Valkoista ulkona ja sisällä

2009-12-20T18:36:00.007+02:00

Ulkona on sankka lumipyry. Näyttää siltä, että tänne saapuu kuin saapuukin valkea joulu.

Valkoinen kimmellys pääsi myös tähän korusettiin kristalleissa ja makeanvedenhelmissä.

Koska näyttää siltä, että pukin täytyy väistämättä tuoda joululahjaksi uusi pyykinpesukone (hip hei, tätä moon aina toivonukki), päätin lohdutukseksi olla omatoimipukki ja tehdä itselleni korun ensimmäisestä hopeasaviriipuksestani.

Toivotan kaikille blogipiipahtajille tunnelmallista joulua ja armorikasta, inspiroivaa uutta vuotta!

Kiemuroita

2009-12-13T22:00:00.005+02:00

Tällaisten kiemurahelmien tekoon tarvittiin lasinpala ja runsaasti ranneliikkeitä. Tekniikkalaji tämäkin: osa kiemuroitui helposti, toiset helmet taas eivät sinne päinkään.

Oli hauskaa kokeilla, miten erilaiset helmipallojen kuviot muokkautuivat lasin alla.

Osa kuvioista upposi helmen sisään niin, että lopputuloksena oli miltei yksivärinen kiekko. Joissakin helmissä paras kuvio muodostui helmipallon alapuolelle. Lopputulos oli aina yllätys.

Valmis kaulakoru kaipasi sitä jotain, joten lisäsin mukaan vielä marjapuuron väristä organzaa (mauve olisi hienompi sana kyseiselle sävylle, mutta äidinkieli kunniaan...). Helmien väri on yhdistelmä harmaata ja tummaa marjapuuronpunaista.

No onkos tullut keväänvihreää nyt talven keskelle

2009-12-08T20:27:00.007+02:00

No on. Korun tilaaja toi ovaalin muotoisia vihreitä lasihelmiä ja pyysi kehittelemään niistä jotain monikerroksista.

Viimeinkin sain yhdistettyä johonkin vaaleanvihreitä makeanvedenhelmiä, joille en ole pitkään aikaan keksinyt kumppania!

Lopputulos on yksinkertainen peruskoru. Kaukaa katsottuna helmet näyttävät leijuvan ilmassa, mikä tekee korun kevyen näköiseksi.

Napomassahelmiä on roppakaupalla odottamassa rei'itystä ja paistoa, mutta nyt kaikki energia kuluu toisaalla. Jospa se toisaa kohta siirtyisi taas helmilaatikon ääreen...

Kolmedee

2009-11-27T20:58:00.004+02:00

Oma silmä tottui jo riipuksen sileyteen, joten en tiedä, hämääkö pintakuvio muita.

Ideana on, että napomassasta leivottu riipus näyttäisi vähän kolmiulotteiselta. Oikeasti se on aivan sipisileä pinnaltaan.

Testasin tekniikkaa, joka perustuu siihen, että metallinhohtoinen massa muistaa, miten sitä on kohdeltu. Vaikka massan litistää kieputtelujen ja raaputtelujen jälkeen, kuviot jäävät pysyväksi.

Pysyväksi näyttää jäävän myös kuvausolosuhteet. Että luonnonvaloa odotellessa...

Lumipallot

2009-11-25T10:50:00.002+02:00

Sain tilauksen tällaisesta lumipallokorusta. Voisi sopia jopa vuodenaikaankin, mutta täällä Etelä-Suomessa lumipalloista ei ole vielä tietoakaan. Itse asiassa puutarhassa kukkii vielä muutamia neilikkaruusuja...

Korussa on käytetty kahta erikokoista luonnonvalkoista makeanvedenhelmeä. Tykkään niiden kiillosta erityisesti näiden himmeiden napomassa-askarteluiden lomassa.

Näin vapaapäivänä uuni käykin kuumana heti aamusta ja sieltä nousee paistuvan massan tuoksu. Herkullista!

Tekoturkoosia polymeerisavesta

2009-11-22T18:08:00.004+02:00

Hakusessa on ollut hyvä tekoturkoosin resepti. Testasin eri versioita, mutten ollut lopputulokseen täysin tyytyväinen. Lopulta kehittelin niiden pohjalta oman keitokseni.

Jotain pientä viilausta jäi toki seuraavaan kertaan, mutta tämä oli suurin piirtein sitä, mitä hainkin.

Mielestäni värit menivät aika hyvin kohdalleen. Kuva ei tietenkään toista niitä täysin oikein, mutta luonnossa sävyt ovat turkoosimaiset. Sekoitin ne silmämääräisesti eri värisistä napomassoista.

Mukana vielä psykedeelinen kuva valmistusvaiheesta. Tämä epäselvä otos ei kerro läheskään tuhatta sanaa: lähinnä tarkoitus on kuitenkin esittää, että siinä tarvittiin massamuruja, maalia ja pensseli. Sottaista puuhaa, meni pöydällekin...

Värien käytöskoulussa

2009-11-19T19:36:00.007+02:00

Kun näistä piti tulla yönsiniset, mutta tulikin virkamiehensiniset.

Kun viimeksi hain tummaa ja syvää violettia, lupaavan väriseltä näyttävä massa paistui uunissa lähes mustaksi.

Kun sitten kuvittelin sinisestä ja mustasta yhdistetyn massan käyttäytyvän samalla tavalla, jätin sinisen kirkkammaksi.

Kun uunista tuli ulos keskiyön sijasta alkuilta, merimiehen sijasta konduktööri, mustepullon sijasta kerhovihko, tuli suusta hörähdyksen sijaan syvä huokaus.

Kun ei auta muu kuin oppia kokeilemalla. Tulipa silti ihan hyvä millefiori-harjoitus, johon käytin samaa pötköä kuin pari postausta aiemmassa Ruusu-puusu -korussa. Kukkapötkö tulisi jo alun perin tehdä samaan väriin kuin tuleva tausta, joten testasin samalla väärän värisen (valkoisen) massan pois raaputtamista ruusukuvion ympäriltä. Kyllä kesti, mutta onnistui.