torstai 25. huhtikuuta 2013

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Kierrätystä

Koruja? Ei... Korumateriaalit ovat levänneet jonkin aikaa, ja alkuvuoden olen lähinnä keskittynyt ystävien rikkoontuneiden korujen korjaamiseen. Olipa kyseessä muovi, helmiäinen, kristalli tai korukivi, rakasta korua ei heitetä pois noin vain.

Korjaukseen tarvittavat työkalut olen piilottanut kuvassa näkyvään kaappiin Verstaassani. Mikä onni olikaan saada työpaikan poisheittokaappi, jossa on kymmeniä pikkuruisia lokeroita... Ja jälleen yksi tuhoon tuomittu tavara pelastettiin hyötykäyttöön.

Sudin tammikuussa verstaan seiniin uuden maalipinnan, ja huoneesta tuli kertaheitolla valoisampi ja inspiroivampi. Siirsin korukirjat hetkeksi takariviin ja nostin esille tämän hetken kiinnostavimmat opukset, kuten tämän ompeluoppaan. Vanhat verhot, lakanat, tyynyliinat ja pieneksi jääneet sekä rikkinäiset vaatteet ovat saaneet eri ompelutekniikoita hyödyntämällä uuden elämän muun muassa mekkoina ja nukenvaatteina.

Verstas on muuntautunut varsinaiseksi mekkotehtaaksi... Ihanat, keväiset kankaat, tyllit, silkit, puuvillat, nauhat ja pitsit, kaavapaperin kahina, kangasta rouskuttavat sakset, nurkassa nököttävä päätön ja jalaton sovittamista odottava Anne-nukke ja ikkunan reunasta siilautuva kevättalven auringonpaiste... Voisiko enää onnellisempaa askartelukokemusta olla?

Korujen aika on tulossa myöhemmin...

torstai 28. helmikuuta 2013

Harakoiden valinta

Koska tästä lahjaksi tehdystä korusta ei ole muuta sanottavaa kuin että ajattelin helmiä tilatessa epähuomiossa senteissä, kun mitat olivat tuumissa, niin kerronpa tarinan parin vuoden takaa, kun tein vastaavan näköisiä helmiä polymeerisavesta.

"Viattomat" luontokappaleet varmistivat sen, että luumunpunaisia helmiä ei valmistunutkaan tarpeeksi.

Vein maalatut ja lakatut helmet kuivumaan ulos kuistille, jotta alaikäinen ei pääsisi niihin käsiksi. En tiedä, miten hyvin varotoimeni piti, koska en tiedä, minkä ikäinen siivekäs ne vei.

Harakat olivat olleet kovin kiinnostuneita kuistimme antimista, kuten ovikransseista. Tuolloinkin Harakoiden Valinta, os. Kuisti, sai olla niiden luokkaretken ykköskohteena. Kun palasin hakemaan kuivuneita helmiä, niitä oli jäljellä enää muutama!

Yksi kadonneista löytyi tieltä, mutta loput pääsivät harakoiden bileisiin. Toivottavasti heillä oli hauskaa pesässänsä.

Parin tunnin kuluttua yhden harakan omatunto alkoi kolkuttamaan siinä määrin, että hän päätti palauttaa yhden helmistä. Se löytyi kuistin edessä olevalta laatoitukselta.

En tiedä, miten hyvää puolikuiva lakka tekee siipitakkisten nokkakalustolle - olisivatkohan Luontoillan asiantuntijat tienneet?

"Sitä vaan soittelen, että mitenköhän nuo varislinnut tai niiden ruoansulatusjärjestelmä, että jos ne maistaa jotain muuta kuin niiden perinteistä ruokaa, niinku sanotaan nyt vaikka lakkaa ja alkoholimusteita, niin lähteekö niiltä näkö tai jotain, eli tuota mä voin tässä tosiaan lukea nämä tuoteselosteet..."

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Syömäneuvot kaulassa

Maistuvat blogijuhlat innoittivat vääntämään asioita rautalangasta. Kun oikein tarkkaan katsoo, saattaa riipuksessa nähdä haarukan ja veitsen, joita ennen vanhaan syömäneuvoiksi kutsuttiin.

Värjäsin riipusosaa sinisellä patinalla sieltä täältä, jotta pinnasta tulisi hieman elävämpi. Mukana on makeanveden helmiä, pari korukiveä ja silkkinauhaa.

Verstas on nyt maalattu valkoiseksi ikkunanpokia myöten, mikä toi pieneen huoneeseen valoa ja avaruutta. Kunhan päivät alkavat pidetä ja aurinkokin joskus pilkahdella, saattaa koruharrastuskin saada taas uutta potkua.

Toistaiseksi mennään hiljaiselolla.

Koru on myynnissä.


torstai 3. tammikuuta 2013

Käsien ja ransien koruja


Pääsinpäs käyttämään tuota "ransien", jonka kuulin vuosia sitten eräässä piiiiiiiitkässä palaverissa erään sananiekkaystäväni taivuttamana.

Keskustelu oli edennyt käsien ja ranteiden asentoihin, nälkäkin vaivasi ja jotain piti jo paperillekin saada. Ylimääräinen sanavoimistelu sai kahvin vuotamaan nenästä. En muista enää, mihin lopputulokseen päädyimme, mutta lopputuloksesta kärsii Suomen nuoristo tänäkin päivänä.

Tällaisia yksinkertaisia rannekoruja tuli koottua erilaisista kivilajeista joulun jo häämöttäessä. Tarpeeksi aivotonta hommaa kiireisiin hetkiin, jolloin oli mahdollista ylipäänsä yhtään mitään harrastaa.

Memory wire on kätevää, helppoa ja nopeaa. Se ei vaadi minkäänlaista ponnistelua ja asettuu aina toivotulla tavalla.

Lapsetkin halusivat osallistua. Lähes metrinen askarteli korun, johon valitsi huolella vain vaaleanpunaisia ja violetteja helmiä. Yli metrisellä oli suuntana sateenkaaren värit.

Jäykkään vaijeriin oli helppo pujotella ja korut sopivat tietysti oman käden lisäksi myös nallen ja nuken kaulaan.

Punaisen korun tein nilkkakoruksi erääseen erityiseen pikkujoulunilkkaan. Enpä ole aikoihin nähnyt niin aidosti hämmästyneen ilahtunutta vastaanottoa kuin tämän korun kanssa. Koruharrastus lämmittää monin tavoin.

Kaikkea hyvää, lämmittävää ja ihanaa alkaneelle vuodelle! Kohiskoot inspiraatiomme vuolaana virtana tänäkin vuonna!
Related Posts with Thumbnails