Tuunausta, osa 2

Ystäväni toi iloisen persikka-minttu-ruusuhelmikorun, josta hän halusi palavasti päästä eroon.

Helmet olivat hienoja erikseen, mutta eivät oikein sopineet samassa nauhassa aikuisen ihmisen kaulaan. Persikasta ja mintunvihreästä saa tosin vaikka miten kivaa jälkeä, kun ne yhdistää sopiviin väreihin, mutta jätin idean vielä hautumaan.

Sen sijaan pelastin nauhasta upeita kukkahelmiä: lasipallon sisällä oli pieniä kolmiulotteisia ruusuja. Suorastaan Marie Antoinette -tavaraa!

Turkooseihin palloihin yhdistin välkkyvät, turkoosit helmet ja vaaleanpunaisiin kukkapalloihin vaaleanroosat kuutiot.

Yltiöromanttista, kesäistä ja kukkeaa!

Rannekoruja

Kun taas koitti lyhythihaisten paitojen kausi, on aika ottaa rannekorut esiin.

Rannekoru on kenties vielä yksilöllisempi kuin kaulakoru. Toisille paksut rannerenkaat eivät sovi ollenkaan, toisille eivät ohuet ketjut istu. Jos tykkää koristella ranteensa, kannattaa selvittää, kumpi malli korostaa oikeita asioita. Rannekorulla on valtaa tehdä kädestä siro tai ylettömän kömpelö!

Ylimmän kuvan korut ovat siitä käteviä, että ne sopivat kaikille: niitä voi käyttää yhtä aikaa, jolloin ne näyttävät paksulta korulta, tai vaikka kahta kerrallaan... tai vain yhtä.

Punainen rannekoru korostaa kesäisen punavalkoisia vaatteita. Punainen kaulakoru punaista paitaa vasten on vähän liikaa, joten kannattaa kokeilla hillitympää koristusta ranteessa. Samalla välttyy tylsältä kaikki-sävy-sävyyn -yhdistelmältä.

Hopea ja musta näyttävät kuvassa mitäänsanomattomalta, mutta tämän korun idea on korostaa mustavalkoista pukeutumista. Mekko, jossa on graafisia mustavalkoisia kuvioita, tai mustat housut ja valkoinen paita kuuluvat tälle rannekilluttimelle!

Violetin rannekorun ja korvakorut tein siskolle vapputuliaisiksi. Litteät, pyöreät disk-helmet ja läpinäkyvät kuutiot ovat siitä mielenkiintoisia, että sisävalossa ne ovat lämpimään purppuraan vivahtavan violetteja, ulkovalossa puolestaan hyvinkin kylmiä sinivioletteja.

Saapa nähdä, mitä sisko sanoo, kun hänen koruvarastonsa taitavat jo tursuta yli äyräiden... Mutta kun sukulaisia ei voi valita - saati niiden harrastuksia.

Koru pitkistä lasiputkista

Pitkän etsinnän jälkeen löysin tarpeeksi pitkiä hopeanvärisiä lasiputkia tällaisen ketjun askartelemiseen.

Yhdistin niihin intialaisia, soikeita lasihelmiä ja kirkkaita, suorakulmion muotoisia helmiä. Väliin lisäsin pieniä rocaille-pipuroita.

Korun kanssa sopivat monet kylmät värit, esimerkiksi harmaa.

Hopealankahässäkkä

Kiedoin ohutta, hopeoitua lankaa hiekanväristen helmien ympärille. Melkoista näpertämistä se oli, mutta lopputulos on kiva.

Helmistä tulee tällä tekniikalla juhlavammat, ja hopea tuo niihin lisää kimallusta.

Tein ketjun kuution muotoisista lasihelmistä. Kuutiot ovat omia suosikkejani tällä hetkellä...

Koru sopii yhteen murrettujen sävyjen ja valkoisen kanssa.

Mustikansinistä

Tällainen juhlallinen koru syntyi mustikansinisistä ja lyijynharmaista helmistä.

Kahden vaijerin tekniikalla korusta tuli siro, milteipä romanttinen.

Sopii valkoisen paitapuseron ja farkkujen kaveriksi tai mustan tai ruskean asun koristukseksi.

Vielä kerran marmeladia

Marmeladihelmiä riitti vielä tähän koruun.

Kirkkaiden ja himmeiden helmien yhdistelmä onnistui nyt hyvin, vaikka useat vastaavat yhdistelmät eivät toimi alkuunkaan.

Lasi tekee tästä korusta painavan

ja kirkkaiden helmien loisto näyttävän. Nämä värisävyt eivät myöskään kävele turhan usein

vastaan.

Koru näyttää iloiselta ja aurinkoiselta farkkujen kanssa, ja se tuunaa samalla arkiasun juhlavammaksi.

Kun vihreä päihitti

Löysin aivan upean vihreitä lasikuutioita! Nämä ovat niin kirkkaan sävyisiä ja kiiltäviä, että ne kiinnittävät huomiota varmasti. Väristä tulee mieleen kevään ensimmäiset hiirenkorvat koivussa.

Jotta vihreys pääsisi oikeuksiinsa, yhdistin kuutioihin neutraaleja harmaan sävyjä. Kokonaisuudesta tulikin yllättävän rauhallinen.

Koru vaatii myös vaatteilta neutraaleja värejä. Pellava on ihan ykkönen tässä tapauksessa.