Ohut naru laskeutuu oikeastaan samalla tavalla ryhdikkäästi kuin käyttämäni koruvaijeri.
Lukon sijaan tein ns. juoksevat solmut, joista voi säätää korun pituutta.
Päähelmiksi löysin turkoosin, harmaan ja ruskean neliön muotoisen simpukankuorihelmen, kuten kesäkoruun kuuluu...
Näissä on kesän lisäksi ripaus etnoa, mikä johtuu tietysti myös muutamasta intialaisesta helmestä. Tällainen koru olisi kiva löytää matkamuistoksi jostain.
Nailonnaru oli lopulta yllättävän nätti, ja mietin vielä, jättäisinkö turkoosin korun itselleni... Kesäkorut toimivat nimittäin tosi monen vaatetuksen kumppanina t-paidasta alkaen aina jakkupukuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti