Oma silmä tottui jo riipuksen sileyteen, joten en tiedä, hämääkö pintakuvio muita.
Ideana on, että napomassasta leivottu riipus näyttäisi vähän kolmiulotteiselta. Oikeasti se on aivan sipisileä pinnaltaan.
Testasin tekniikkaa, joka perustuu siihen, että metallinhohtoinen massa muistaa, miten sitä on kohdeltu. Vaikka massan litistää kieputtelujen ja raaputtelujen jälkeen, kuviot jäävät pysyväksi.
Pysyväksi näyttää jäävän myös kuvausolosuhteet. Että luonnonvaloa odotellessa...
perjantai 27. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voih, tuo on kaunis!!! Oikeesti, pitäiskö itsekin ruveta vääntelemään massasta tollasia. Aivan ihania kuvioita! Saisi juuri sellaisia kuin haluaisi! =) Ja kiitos kehuista korua kohtaan, saa nähdä meneekö viikonloppuna kaupaksi Billnäsin markkinoilla.
VastaaPoistaNäpsäkkään näköinen riipus. Massataitojasi ihailen, kaikkea sitä näemmä pystyykin tekemään, kun osaa.
VastaaPoistaKyllä näyttää hienosti kolmiulotteiselta tuo riipus! Ja värit on taaskin tyylikkäät, kaunis kaulakoru :-)
VastaaPoistaKaunis, hillitty ja tyylikäs.
VastaaPoistaTodella nätti, harmoonista tyylikkyyttä!!
VastaaPoistaNäyttää se todellakin epätasaiselta pinnalta. Jos et olisi paljastanut asian oikeaa laatua, olis mennyt ihan täydestä.
VastaaPoistaKoru on nätti!
Herrajestas, en keksi enää sanoja näille siun massankäsittelytaidoillesi! Tyylikäs, elegantti, klassinen mutta silti persoonallinen.
VastaaPoistaKiitos taas kivoista kommenteista! :-)
VastaaPoistaKokeilua, harjoittelua ja testaustahan tämä vielä on, mutta tästä se lähtee pikku hiljaa. ;-)
Minä tykkään tuosta riipuksen kivimäisestä pinnasta!
VastaaPoistaHienot kuviot oot saanut aikaiseksi! Kyllä siinä kolmiulotteisuus näkyy :)
VastaaPoista