I want my banjo

Siinä se katselee vienosti maliskaa käsissään himeltäen. Joku on ottanut siltä banjon, siksi se on noin kaihomielellä. Miten karu kohtalo! Osaakohan se edes näppäillä tuota soitinta?

Vähän samanlainen olo tuli, kun jouduin jouluaattoiltana ja -yönä muuntautumaan yllättäen kanttoriksi. Sijaisen sijainenkin oli estynyt tulemasta, joten yhtäkkiä huomasin sattumien kautta istuvani juhlakansan edessä veisuunjohtajana täpötäysissä kirkoissa.

Puhe oli aluksi muutamasta joululaulusta, mutta kävikin niin, että vedin kylmiltäni alku-, väli- ja loppumusiikit, säestin solistia, hoitelin vuorotervehdykset ja hoilasin esilaulut. Ihan vain sen verran täytyy alustaa, etten ole kanttori enkä kuuna päivänä tehnyt niitä hommia. Että kiitos ja anteeksi.

Korun riipus on polymeerisavea. Tein siihen melko isot ripustusreijät, jotta korun kansi menee kiinni helposti. Riipuksen sisään voisi tehdä paperista vaikka pienen albumin, mutta tällä kertaa päädyin yksinkertaisempaan ratkaisuun.

Turkoosi ja kulta ovat varsinainen Bollywood-yhdistelmä. Turkoosista olisi pitänyt tulla vähän murretumpaa, mutta tällaisena se näyttää ihan mukiinmenevän sähäkältä, kun löysin kaveriksi saman värisiä lasihelmiä. Ja suursuosikkini helmihatut pääsivät tähänkin koruun mukaan. Ne saavat korun näyttämään jotenkin ihan oikealta korulta!