Helmitestauksia ja kaatissäkki

Koruharrastuksen sivuvaikutukset ovat ihania!

Miten monta uutta virtuaaliystävää, joiden kohdalla tuntuu siltä, kuin heidät olisi tuntenut aina. Roppakaupalla uusia ideoita, vinkkejä, innostusta ja yllytystä. Hauskoja sähköposteja ja käsin kosketeltavaa postia: eräänäkin päivänä sain itellaitse valtavan ison vaihtokauppapaketin Niinalta!<3

Ja sitten on vielä kannustavat kommentit. Miettikääpä, jos jokainen saisi vaikkapa työelämässään yhtä paljon positiivista palautetta kuin korublogissaan. Kyllä siinä kelpaisi töitä paiskia!

Vikki, eräs monista suosikkikoruilijoistani, tekee silmiä hivelevän kauniita koruja mistä vain, vaikka sinitarrasta ja teipistä. Oheiset helmet menivät hänelle pähkäiltäväksi.

Kolmen ensimmäisen kuvan helmet voi pinota päällekkäin ja niillä on suippo pää, johon saa laitettua helmihatun.

Henkäyksenohuista ja höyhenenkevyistä röpeliäisistä kukkasista (toinen kuva) erottuu hieman harmaata printtitekstiä.

Massalakana, josta kukat muotoilin, oli niin ohut, että kukkien rakentamisessa sai pitää kielen keskellä suuta. Laskokset tulivat kuitenkin ihan kivasti näkyviin, eikä lakana repeillyt. Värikin säilyi hehkuvan valkoisena paistokäsittelystä huolimatta.

Kolmas ja neljäs kuva esittää helmitestauksia, jotka olivat lähinnä harjoittelua. Aina pitää vähän yrittää ja erehtyä, jotta oppii.

Vikki myös yllytti minua pelastamaan roskiin menossa olevat polymeerisavihelmeni, jotta hän voisi katsoa, voiko niille tehdä vielä jotain.

Viimeisessä kuvassa oleva aikamoisen kirjava setti järkyttävää poisheittokamaa lähti viimeiselle matkalleen silkkipaperiin käärittynä. On mielenkiintoista saada selville, näkeekö korutaitelija niissä jotain kun minä jo luovutin.

Tiedättekö muuten, mikä on tuo ulkoa kantautuva tasaisen voimistuva ääni? Kevään kohinaako?

Ei. Ilmassa kihisee niiden korunnapojien odotus, joilla on tiedossa neljä peräkkäistä vapaapäivää!

Aurinkoista pääsiäisaikaa!


(P.S. Kuvien käsittely on to-do -listan hännillä, joten nyt tulee raakaversiot...)