Manolot kurassa

Jälleen yksi villi idea korutaitelija-Niinalta, joka toivoi Tilda-henkisiä saappaita syyssäiden varalle. Kas tässäpä siis muutama vaaleanpunainen mono, ja laukku ja sydän niille kyytipojiksi.

Löysin sopivan musteen, jolla aioin sutata kengistä vanhan näköisiä. Saappaisiin tulikin rustiikin sijaan ehtaa likaa - täti Moonika on käynyt torilla varsin kuraisella säällä.

En osaa kuvitella, mitä Niina näistä aikoo taikoa, mutta jotain äärimmäisen kekseliästä silmäkarkkia kuitenkin.

Korublogit tuottavat kyllä valtavasti iloa: minusta on ihanaa käydä katsomassa, mitä kaikkea luovat ihmiset saavat aikaan mistä tahansa materiaalista, palasesta ja pätkästä. Että jos jonkun omainen vielä epäilee askartelun ja korubloggauksen ansioita, niin yhden sektorin siitä muodostaa ilon ja kauneuden jakaminen.

Kyllähän me kaikki lopetetaan tämä koruilu siinä vaiheessa, kun maailmaan ei enää mahdu lisää iloa, hauskuutta, luovuutta ja kauneutta. :-)

Miksi teen koruja öisin, kun lapset nukkuvat

Annan viiden pisteen vihjeen nimeltä Operaatio Pyykinpesu Antiströmsö:

Kun pesukoneen luukun avaa, sinne työntyy kaksi pientä päätä. Otetaan päät pois ja torpataan koneeseen meno asettamalla jalka luukun eteen. Mitataan pesuainetta yhdellä jalalla seisten.

Metrinen lähtee omille teilleen, Lähes Metrinen yrittää säätää pesuohjelmia. Puolet pyykeistä on jo koneessa, kun Metrinen on löytänyt pesupallon, täyttänyt sen vedellä ja kaatanut Lähes Metrisen vaippakassiin. Äkkiä vaipat kuivumaan. Sillä aikaa Lähes Metrinen on tyhjentänyt pyykkikoneen, löytänyt lattiakaivon ja irrottanut ritilän, jotta sen alla olevaa vettä voi loiskia. Kun ritilä on saatu takaisin paikoilleen ja Lähes Metrisen kädet pesyä, Metrinen on sillä aikaa puristanut Bepanthen-tuubin pesupalloon.

Lapset suljetaan pesuhuoneen ulkopuolelle odottamaan. Lähes Metrinen keksii sammuttaa valot katkaisijasta, joka on huoneen ulkopuolella. Ja koska pesuhuoneessa ei ole ikkunaa, tyssää pesukoneen täyttö totaaliseen pimeyteen. Samalla keittiöstä kuuluu "äitiii, tuu katsomaan", koska Metrinen on löytänyt sakset ja leikellyt pitkää tukkaansa rouhean graafiseksi.

Niin siksi.

Kuvassa pari kesäyön pujottelua.

Susi ja Hukkanen

Korutaiteilijoiden mielikuvitus on ehtymätön luonnonvara. Jos se ei pääse virtaamaan ovista, se virtaa ikkunoista. Ja jos ei niistäkään, se löytää jonkun kolosen kuitenkin.

Erään koruilijan mielikuvitus virtasi jo sellaista rataa, että meikäläisen meinasi hukka periä.

Tehtävänantona oli kuuta vasten ulvova susi, joka haasteellisuudessaan oli ujon pöllön luokkaa.

Kuun eläväisen pinnan napominen sujui keskikivuttomasti, mutta sudesta tuli koko ajan possu. Lisäksi isompi sudenpää näyttää sanovan "aah" eikä "ouuu". Onneksi pienempi susi sen sijaan ulvoo antaumuksella.

Siinä vaiheessa, kun Mies tunnisti eläimen, päätin lopettaa muovailun ja aloittaa paistamisen.

Korun näette kokonaisuudessaan siinä vaiheessa, kun Korukoplan haaste päättyy.

Mitä tein kesälomalla kun lapset nukkuivat

Laukkuja, kasseja, pussukoita, kukkaroita, leluja,
kortteja, purkkeja, leimausta, punsselointia, hiomista, värittämistä, patinointia, lakkausta, maalausta, lastenvaatteita vanhoista aikuisten vaatteista.

Yhden tilauskorun kaksipuolisilla polymeerisavisilla koirannaamahelmillä.

Annoin oravalle mantelin.

Sitten menin töihin.