Tuunausta ja ilmeitä

Olen maalannut seiniä. Purkanut seiniä. Löytänyt purkutyömaalta erinomaisia palasia ja maalannut niitä askartelutarkoituksessa.

Luomisen tuska on suuntautunut korujen sijaan maalaamiseen ja tuunaamiseen, sillä käsittelyä odottaa pari keskeneräistä taulua, lipasto, pöytä, tuoli ja ystävältä saatu senkki (joka sisältää tietysti harrastusvälineitä).

Muutto on kouriintuntuvasti läsnä siinä, että kaikki tavarat ovat hukassa ja tarvittavat työkalut ovat aina alimmaisena. Kun saan lisää seiniä maalattua, saan kiinnitettyä hyllyjä verstaan seinälle, ja niiden päälle harrastusmateriaalit siisteissä laatikoissa. Ja katso, järjestys koittaa!

Ilme kävi meillä

Kaikki askartelevaiset tietävät ilmeen. Se on se, joka häivähtää läheisen kasvoilla silloin, kun askartelija pelastaa roskiin menossa olevan tavaran, koska haluaa askarrella siitä jotain. Ilme on sekoitus viiltävää analyysia, epäuskoa ja sääliä verhottuna voipuneeseen alakuloon ja tukahdutettuun estelynhaluun.

Ilme kävi meillä, kun pelastin edellisen asukkaan jättämän saunalämpömittarin. Ei epäilystäkään, miksei hän halunnut sitä muuttokuormaansa eikä epäilystäkään siitä, haluammeko jättää sen saunaan ja avata lapsille sen merkityksiä. Mutta kun mittaripohja suditaan maalilla, siitä tulee erinomainen tuunauskyltti lasten leikkimökkiin. Saapa ilmeen esittäjä nähdä!

Mutta se koru, joka on kuvassa

Blogimaailmassa en ole oikein ennättänyt piipahdella. Kuvassa jälleen vanhempi tuotos, jonka tällä kertaa jätin itselleni. Se on koottu erinäisistä kierrätysmateriaaleista. Mukana on siskoni korvakorun osia vuodelta 1986 ja äireeni matkamuistokorun palasia vuodelta 1970-jotain.

Muutos

Muutto takana, kaaos käsillä. Verstaaksi nimetty harrastushuoneemme on täynnä pahvilaatikoita, paperikasseja ja kirjoja. Helmiä? Ehkä tuon pinon alla. Pihdit? Ehkä tuon kasan takana.

Muuttomiehet väittivät helmilipastoani kevyeksi ja kantoivat sen sellaisenaan yläkertaan. Minun ei tarvinnut tyhjentää sitä!

Olen päässyt seisomaan tiluksilla pimeyden keskellä täydellisessä hiljaisuudessa kuun valaistessa maisemaa - missään ei näy katuvaloja saati naapureiden valoja. Olen löytänyt kuusipeuran jäljet lammen rannalta, sytyttänyt takkaan tulen ja kuunnellut myrskyä. Kunhan ehdin, sulattelen vanhan juuren ja leivon leivinuunissa ruisleipää, joka syödään siltä seisomalta.

Tässä vaiheessa korujen napominen on mahdotonta, joten kuvassa aiempia tuotoksia. Kissat olivat tilaustyö, ja kuva on otettu ennen maalia ja pintakäsittelyä.

Kuningasalkoholi

Oi niitä kesämuistoja.

Kun lapset on illalla saatu nukkumaan, tämä äiti kaivaa alkoholit esille. Kyseessä on ihan kuningasalkoholi: lähes sataprosenttinen lantrinki ja alkoholimusteet hurmaavine pigmentteineen.

Niitä ei tietenkään laiteta suuhun, jos haluaa säilyttää näkönsä. Ja niiden kanssa on paras leikkiä ulkoilmassa, jottei tuhoa aivosolujaan. Mutta voi sitä värien hurmaa kesäillan väreilevässä helteessä!

Eggplant-väri menettää paistossa punaista ja muuttuu violetista farkunsiniseksi. Caramel kestää pidemmän aikaa ruskeana, mutta lopulta siitä tulee keltaista.

Mutta eikö vain olekin tehokasta tekokeramiikkaa! Lantrinki saa musteet sekoittumaan toisiinsa utuisesti kuten keramiikka-astioissa joskus näkee. Alkoholi saa värit kuivumaan niin nopeasti, että vesivärimäiset väriläiskien kerrostumat ovat mahdollisia.

Sininen setti 9 €, ruskea setti varattu.

Corutus jumitus

Korujumi, corutus jumitus.

Millimetrin mittainen, pörröinen ihmisen loiseläin, jota esiintyy tavallisimmin lokakuusta helmikuuhun.

Aiheuttaa apatiaa, tylsyyttä ja huonokuuloisuutta ("Korujumi vaivaa, en kuule helmien huutelua.").

Häädetään levolla. Korujumi pelkää hysteerisesti uusia korutarvikkeita, joten niiden hankkiminen edesauttaa loisen häätämistä.

Yllä olevat polymeerisavesta tehdyt simpukkasetti ja lehtisetti ovat myynnissä, 15 € / setti. Väri ja pinta on jotain väliltä helmiäinen - opaali.

Vaaleanpunaisia naisia

Muuttoa odotellessa ei jaksa suoltaa polymeerisavitöitä entiseen malliin. Uudessa kodissa siintää ihka oikea harrastushuone, jonka pöydälle voin vihdoin levittää korutarvikkeet, ja mikä parasta, jättää ne siihen askartelun jälkeen! Muuttoon on kuitenkin vielä aikaa, joten tässä jälleen jotain vanhempia tuotoksia.

Riipukset ovat litteitä, ja niiden pujotusreikä menee alhaalta ylös. Etupuoli on päällystetty superkiiltävällä pinnoitteella, kääntöpuoli himmeäkiiltoisella. Kääntöpuolella on myös sama kuva, mutta se on se huonompi versio.

Myyty

Käärme veikeä

Tilaaja tarvitsi viljakäärmeen, jolla on sylinterihattu päässä. Tämä luikero ei ole riipus, vaan se tulee muihin tarkoituksiin.

Käärmeen hieno väritys aiheutti päänvaivaa - keinoja olisi ollut useampi. Päädyin kuitenkin överiin tilkkutäkkiratkaisuun tällä kertaa.

Siivekkäät: done. Nisäkkäät: done. Matelijat: done. :-D

Peikko

Tämä olio ei ole minun ideani, mutta toteutus on tietysti syntynyt ihka omissa näpeissäni.

Siinä se katselee kirkassilmäisenä möyrinnän jäljet naamassaan.

Haasteellisin osuus oli yllättäen nenä, joka halusi jämähtää paikoilleen turhan aikaisin. Polymeerisavi ei silloin enää tottele kuuliaisesti vaan se vaatii jo voimaa. Ja sitähän ei tietenkään voi käyttää, jos kyseessä on pieni riipus. Myös takaosa ehti jämähtää ennen kuin sain sen kuosiin.

Rinkulan väri on metallinkiiltoinen tummahko pronssi, kuva toistaa sen hieman liian persikkaisena.

10 €.