Nappia ja neuletta

On se niin mukavaa kun sataa, koska sadepäivä = askartelupäivä. Tällä kertaa polymeerineuleiden värinä on turkoosia, aavistus mintunvihreää ja inaus valkoista.


Sydämet 1 - 5 ovat korkeimmalta kohdaltaan n. 45 - 50 mm, sydän nro 6 on n. 63 mm. Niiden ylemmässä "poskessa" on ripustusreikä. Kolmea isompaa irtonappia voi myös käyttää korussa. Nappien leveys on n. 14 mm.

Sydämet 6 € / kpl, isot napit 0,50 € / kpl. Mininapit on varattu.

Kuvien numerointi ei valitettavasti mene järjestyksessä - bloggerin kuvatoiminnot takkuilevat....

Rose

Täällä hän nyt on vihdoin ja viimein! Kommervenkkilään muuttava pikkuruinen 15-senttinen nukkeneiti Rose.

Kasvot, kädet ja kengät tein polymeerisavesta, käsivarret ja jalat kuparilangasta, hiukset villalangasta ja vartalon puuvillasta ja pumpulista. Raajoja voi varovasti taivuttaa.

Työmäärä oli... iso. Minikokoisen naaman muotoiluun tarvittiin lukuisten oikeiden työkalujen lisäksi nuppineulaa ja sukkapuikkoa. Muovailun lisäksi leikkasin, ompelin, liimasin ja kiitin onneani, että tämä nukke on pelkkä koriste, ei lasten leikkeihin! En usko, että tulen tekemään nukkeja toiste, ellei iske joku outo mielenhäiriö.

En olisi muutenkaan ikinä ryhtynyt nukentekijäksi, ellei korutaiteilija Niina olisi haastanut niin kauniisti ja antanut määrättömästi aikaa toteutukseen. Prototyyppejä tuli tehtyä viisi ennen kuin olin nuken kasvoihin tyytyväinen. Luonteeltaan Rose on mielestäni mietteliäs, hiljainen (joo, ei se puhu), arvokas ja sydämellisen lempeä.

Mietin paljon Kommervenkkilän tyyliä ja värisävyjä ja päädyin pellavaan, kermanvalkoiseen ja vanhaan roosaan. Pitkä, valkoinen tukka tuo rouvalle ikää ja romanttissävyistä arvokkuutta, mutta Niina voi suortuvat myös vaihtaa, letittää tai leikata lyhyemmiksi.

Ylimmässä kuvassa Rosella on puketillinen oikeita kuivattuja ruusunnuppuja, jotka tuoksuvat ihanasti. Ensimmäisessä alakuvassa mamselli on arkiasussaan ja toisessa hän on sonnustautunut sunnuntai-iltapäivän teehetkeä varten. Luultavasti vielä tuunaan tuota kastelukannua, sillä myös rekvisiitta muuttaa Rosen mukana uuteen kotiin.

P.S. Edellisen postauksen sydämiä on vielä jäljellä, jos joku tahtoo.

Keveitä sydämiä

Sadeillan iloksi voi aina vähän askarrella. Tässä muutama kevyt sydän, joiden pituus vaihtelee kolmesta neljään senttiin. Kuvassa näkyvät samojen sydänten A- ja B-puolet. Reikiä on yksi, mutta niitä voi porata lisää.

Väriä en osannut vangita kameralla... Turkoosi sydän on haalea ja siinä on kultaa, valkoista ja sinistä. Muut sydämet ovat mustia, mutta niitä on käsitelty kullan, sinisen ja turkoosin sävyisillä metallivoiteilla. Teksti on valkoista. Luonnossa riipukset näyttävät haalistuneilta. 

Sydämistä pyydän 5 € / kpl. Turkoosin sydämen tein Marissaa ajatellen, Kuparikukalle on varattu alimmainen, ja kolme on vielä vapaana.

Ja nyt takaisin Villa Valpuriin.

Korupihdeistä oksasaksiin ja takaisin

Korublogi päivittyy kasvukauden alettua harvakseltaan. Tervetuloa
Villa Valpuriin vilkaisemaan, mikä oikein maksaa!

Mittakipot

Kas noin! Kipot valmistuivat alkuvuonna ja ne kuvattiin kevättalvella. Pitkä matka kohti blogia on päättynyt!

Riipuksiksi näitä en sentään tarkoittanut vaan nukkekodin somistukseksi, jos miellyttävät tilaajan silmää.

Pää on pullollaan toteuttamattomia koruideoita, mutta kun puutarhakausi on avattu! Lapion jatkeena roikkuu ihminen silloin.

Harjoituskappaleita

Kaikkea pitää kokeilla. Tässä tulevat polymeerisavesta muotoillut torsot, joiden kasvojen pituus on n. 2 cm.

Tavoitteenani on onnellinen skoonelainen puutarhuri, johon on vielä matkaa. Kun joku kaunis päivä osaan luoda hänelle naaman, teen saman tien kädet ja jalatkin. Ja hiukset.

Nämä harjoituskappaleet saivat pään lisäksi pelkät torsot, enkä jatka näiden yksilöiden tekoa enempää. Ehostuskin puuttuu: ripset, kulmat, hiukset jne. muuttaisivat ilmettä reippaasti.

Kahta muuta pelkälle naama-asteelle jäänyttä koeversiota en kelpuuttanut tänne. Toinen näyttää vakavasti kuolemansairaalta ja toinen anime-hahmolta liian isoine silmineen.

Ette usko, miten paljon pieninkin muovailuliike pikkuruisella työkalulla saa koko naaman ilmeen muuttumaan. Suupielet, luomet, nenänpielet, kulmat, rypyt, uurteet - kaikki on kokeilua, yritystä ja erehdystä. Kun viimein saa nenän asettumaan, huomaakin, että ylähuulta ei enää voikaan korjata, tai kun saa silmät iloiseksi, ei kulmia pystykään sen jälkeen muuttamaan.

Täystyrmäys muuttaa ilmettä tietysti eniten. Kun nukke pitkän ähellyksen jälkeen putosi käsistäni lattialle, siltä vääntyi nenän lisäksi puoli naamaa ja muovailu oli aloitettava alusta.

Pienoisnaamojen tekoa olisi mukava harjoitella jatkossakin. Haastetta niissä kyllä riittää.

Kerroksia

Tällaisiin pallukoihin kätkeytyy monen vaiheen läpi käynyt massataikina väriaineineen, kissankullalta näyttävine mica-levyineen ja hyppysellisiin sitä sun tätä. Osa sai pintaansa hopean välkehdintää. Ja taas tietysti tuli mieleen, että järjetön vaiva parin pallon takia.

Jos pallukat hioo, ne saavat opaalin kiillon. Jos ne jättää tällaisiksi, ne näyttävät kerroksellisuutensa ja läpikuultavuutensa takia huurrelasilta. Mutta sydämessään ne ovat kuitenkin kevyttä, aitoa muovia.

Sydän on saanut monta pintakäsittelyä. Kuvassa se odottaa lakkausta. Kauempaa katsottuna riipus näyttää metalliselta ja vähän vanhahtavalta.

Kuvan taulukin koostuu monista kerroksista. Taulussa on hyödynnetty puretun kaapin hyllylevy ja kaatopaikalle menossa olleen kirjan sivuja. Kuva ei tee oikeutta väreille (seli seli), luonnossa tämä on paljon harmonisempi eikä saa silmiä särkemään.

Taulussa lukee Ruinart. I ruin art.

Kiitos kaikille blogitunnustuksia antaneille! :-)