Muutos

Muutto takana, kaaos käsillä. Verstaaksi nimetty harrastushuoneemme on täynnä pahvilaatikoita, paperikasseja ja kirjoja. Helmiä? Ehkä tuon pinon alla. Pihdit? Ehkä tuon kasan takana.

Muuttomiehet väittivät helmilipastoani kevyeksi ja kantoivat sen sellaisenaan yläkertaan. Minun ei tarvinnut tyhjentää sitä!

Olen päässyt seisomaan tiluksilla pimeyden keskellä täydellisessä hiljaisuudessa kuun valaistessa maisemaa - missään ei näy katuvaloja saati naapureiden valoja. Olen löytänyt kuusipeuran jäljet lammen rannalta, sytyttänyt takkaan tulen ja kuunnellut myrskyä. Kunhan ehdin, sulattelen vanhan juuren ja leivon leivinuunissa ruisleipää, joka syödään siltä seisomalta.

Tässä vaiheessa korujen napominen on mahdotonta, joten kuvassa aiempia tuotoksia. Kissat olivat tilaustyö, ja kuva on otettu ennen maalia ja pintakäsittelyä.

Kuningasalkoholi

Oi niitä kesämuistoja.

Kun lapset on illalla saatu nukkumaan, tämä äiti kaivaa alkoholit esille. Kyseessä on ihan kuningasalkoholi: lähes sataprosenttinen lantrinki ja alkoholimusteet hurmaavine pigmentteineen.

Niitä ei tietenkään laiteta suuhun, jos haluaa säilyttää näkönsä. Ja niiden kanssa on paras leikkiä ulkoilmassa, jottei tuhoa aivosolujaan. Mutta voi sitä värien hurmaa kesäillan väreilevässä helteessä!

Eggplant-väri menettää paistossa punaista ja muuttuu violetista farkunsiniseksi. Caramel kestää pidemmän aikaa ruskeana, mutta lopulta siitä tulee keltaista.

Mutta eikö vain olekin tehokasta tekokeramiikkaa! Lantrinki saa musteet sekoittumaan toisiinsa utuisesti kuten keramiikka-astioissa joskus näkee. Alkoholi saa värit kuivumaan niin nopeasti, että vesivärimäiset väriläiskien kerrostumat ovat mahdollisia.

Sininen setti 9 €, ruskea setti varattu.

Corutus jumitus

Korujumi, corutus jumitus.

Millimetrin mittainen, pörröinen ihmisen loiseläin, jota esiintyy tavallisimmin lokakuusta helmikuuhun.

Aiheuttaa apatiaa, tylsyyttä ja huonokuuloisuutta ("Korujumi vaivaa, en kuule helmien huutelua.").

Häädetään levolla. Korujumi pelkää hysteerisesti uusia korutarvikkeita, joten niiden hankkiminen edesauttaa loisen häätämistä.

Yllä olevat polymeerisavesta tehdyt simpukkasetti ja lehtisetti ovat myynnissä, 15 € / setti. Väri ja pinta on jotain väliltä helmiäinen - opaali.

Vaaleanpunaisia naisia

Muuttoa odotellessa ei jaksa suoltaa polymeerisavitöitä entiseen malliin. Uudessa kodissa siintää ihka oikea harrastushuone, jonka pöydälle voin vihdoin levittää korutarvikkeet, ja mikä parasta, jättää ne siihen askartelun jälkeen! Muuttoon on kuitenkin vielä aikaa, joten tässä jälleen jotain vanhempia tuotoksia.

Riipukset ovat litteitä, ja niiden pujotusreikä menee alhaalta ylös. Etupuoli on päällystetty superkiiltävällä pinnoitteella, kääntöpuoli himmeäkiiltoisella. Kääntöpuolella on myös sama kuva, mutta se on se huonompi versio.

Myyty

Käärme veikeä

Tilaaja tarvitsi viljakäärmeen, jolla on sylinterihattu päässä. Tämä luikero ei ole riipus, vaan se tulee muihin tarkoituksiin.

Käärmeen hieno väritys aiheutti päänvaivaa - keinoja olisi ollut useampi. Päädyin kuitenkin överiin tilkkutäkkiratkaisuun tällä kertaa.

Siivekkäät: done. Nisäkkäät: done. Matelijat: done. :-D

Peikko

Tämä olio ei ole minun ideani, mutta toteutus on tietysti syntynyt ihka omissa näpeissäni.

Siinä se katselee kirkassilmäisenä möyrinnän jäljet naamassaan.

Haasteellisin osuus oli yllättäen nenä, joka halusi jämähtää paikoilleen turhan aikaisin. Polymeerisavi ei silloin enää tottele kuuliaisesti vaan se vaatii jo voimaa. Ja sitähän ei tietenkään voi käyttää, jos kyseessä on pieni riipus. Myös takaosa ehti jämähtää ennen kuin sain sen kuosiin.

Rinkulan väri on metallinkiiltoinen tummahko pronssi, kuva toistaa sen hieman liian persikkaisena.

10 €.

Manolot kurassa

Jälleen yksi villi idea korutaitelija-Niinalta, joka toivoi Tilda-henkisiä saappaita syyssäiden varalle. Kas tässäpä siis muutama vaaleanpunainen mono, ja laukku ja sydän niille kyytipojiksi.

Löysin sopivan musteen, jolla aioin sutata kengistä vanhan näköisiä. Saappaisiin tulikin rustiikin sijaan ehtaa likaa - täti Moonika on käynyt torilla varsin kuraisella säällä.

En osaa kuvitella, mitä Niina näistä aikoo taikoa, mutta jotain äärimmäisen kekseliästä silmäkarkkia kuitenkin.

Korublogit tuottavat kyllä valtavasti iloa: minusta on ihanaa käydä katsomassa, mitä kaikkea luovat ihmiset saavat aikaan mistä tahansa materiaalista, palasesta ja pätkästä. Että jos jonkun omainen vielä epäilee askartelun ja korubloggauksen ansioita, niin yhden sektorin siitä muodostaa ilon ja kauneuden jakaminen.

Kyllähän me kaikki lopetetaan tämä koruilu siinä vaiheessa, kun maailmaan ei enää mahdu lisää iloa, hauskuutta, luovuutta ja kauneutta. :-)