Meri Kreikan

Jos tästä ei tule mieleen meri Kreikan, niin ei sitten mistään!

Kokeilin yhdistää sinisiä massoja valkoiseen ja siitä syntyi hauskoja kuvioita. Varsinaista taideterapiaa työn lomassa! Ilta vierähti pitkälle näitä napoessa.

Ihan wash-and-go -tuotteita itse tehdyt helmikäädyt eivät ole. Ensin valitaan sekoitettavat värit, sitten ne pehmitetään, sekoitetaan ja muotoillaan. Sen jälkeen ne jäähdytetään, jotta reikien pistely onnistuu. Lopuksi ne kovetetaan uunissa, jäähdytetään ja hiotaan, ja vasta tämän jälkeen päästään pujottelemaan. Vaikka vaiheet mahtuvat kolmeen virkkeeseen, tosiasiassa ne vievät paljon aikaa.

Jokin tässä prosessissa kuitenkin viehättää. Ehkä se on jonkin verran ennalta arvaamaton kuviointi, ehkä se on paluu lapsuuden muovailuvahamaailmaan... Ja ehkä lopputulosta ei edes erota tenavan päiväkodissa väsäämistä veistoksista.

Mutta minkähän takia kaupasta ostetut, rosoiset, epäsäännöllisen muotoiset ja keskenään erikokoiset ja -sävyiset helmet ovat jännittäviä, mielenkiintoisia, hienoja ja vetoavia, mutta itse tehtyjen helmien pitäisi näyttää koneellisesti valmistetuilta? Omat rosot eivät kiehdo ollenkaan samalla tavalla...