tiistai 12. lokakuuta 2010

Sileitä kuin rantakivet

Osallistu mittatilauskorun tai -helmien arvontaan! >

Polymeerisavesta tehdyt helmet ovat luonnostaan mattapintaisia. Ne voi kuitenkin saada upean kiiltäviksi ja suloisen siloisiksi, jos jaksaa nähdä vaivaa.

Näiden rintakorujen ja riipusten teossa kaikkein työläintä oli viimeistely, mutta pinta onkin sitten hienompi kuin mitä lakkaamalla saa. Koska valo on kuvissa niin tasainen, puolijalokiven kaltainen kiilto ei oikein näy, mutta sen voi sitten kuvitella siihen päälle.

Korut aloitettiin muovaamalla raakahelmet, jotka päällystettiin massalakanalla. Siihen tarvittiin ohuenohutta hopealehteä ja alkoholimusteita. Helmi kiedottiin lopuksi paperinohueen läpinäkyvään massalakanaan.

Juuri tuon ohuen massalevyn kanssa saa taiteilla melkoisesti, sillä se tahtoo tarttua joka paikkaan ja repeillä herkästi. Parasta olisi onnistua heti ensimmäisellä päällystämiskerralla, sillä muuten helmi voi mennä pilalle.

Kun helmi on paistettu, alkaa hiominen. Käytin kahta eri karkeutta olevaa hienoa hiomapaperia, jotta lopputulos olisi mahdollisimman sileä ja kiiltävä. Hiomisessa täytyy olla tarkkana, sillä valmis helmi paljastaa armottomasti vähemmälle hiomiselle jääneen kohdan.

Jos hiomisen puolestaan jättää väliin ja siirtyy suoraan kiillotusvaiheeseen, helmi saa vain himmeän kiillon. Myös jos värilliseen massaan ei ole sekoitettu yhtään läpinäkyvää massaa, kiilto jää himmeän satiiniseksi.

Lopuksi helmi kiillotetaan. Lihastyövoimaa säästääkseni käytin porakoneeseen kiinnitettyä puuvillaista kiillotuslaikkaa. Tällainen kotikonsti on vähän hankala, koska helmestä täytyy pitää kiinni vain yhdellä kädellä. Samalla kiillottuvat sormet, ja helmi lennähtää yhtenään seinään. Pallon muotoisen helmen kiillotus tällä tavoin lähinnä toiveajattelua, litteämmästä helmestä saa edes jonkinlaisen otteen.

Tällä tavoin kuitenkin tuntee hyppysissään, milloin helmi alkaa lämmetä ja kiillottua. Siihen menee yllättävän kauan aikaa. Kiillotus nostaa armottomasti esiin pienimmätkin pinnan virheet, mutta onnistuessaan lopputulos kiiltää kuin lasi. Ja mainitsinko jo, että se tuntuu ihanan sileältä...

Kolmikulmaiset ovat valmiita rintaneuloja, muut helmet voi käyttää riipuksena tai perushelmenä. Myynnissä ovat kaikki, ken tahtoo.

9 kommenttia:

  1. Niin kauniita taidehelmiä jälleen... Ja kun vielä kerroit niiden syntytarinan, kuinka monta vaativaa työvaihetta lopputulokseen vaaditaan, taitoasi ei voi kuin ihailla.

    Helmien pitäisi päästä arvoiseensa koruun. Mietin tässä, kuinka suuria esimerkiksi nuo sydämet ovat ?

    VastaaPoista
  2. Voi vitsit miten hienoa pintaa olet taas saanut aikaiseksi. Kauniita <3 ja on näissä ollut taas oma nysväämisensä.

    VastaaPoista
  3. siis vauuu. tosiaan kuin taidelasia, ihan mahtavia

    VastaaPoista
  4. No kyllä, dichroid-lasin näköistä! On taas taiteilija ollut täydellisellä tuulella :-D

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla korujen synnystä :) upeita!

    VastaaPoista
  6. On on ! Ihania! Katselin pintoja suurennoksina ja on tuo työsi kyllä mahtavaa! Ja miksikä se muuttuisikaan. Olen edelleen fanisi!

    VastaaPoista
  7. Amalia, PaulaL, Ulrika, Tanja ja Marjo: kiitos kommenteistanne! Kiva kun jaksatte innostaa meikäläistä! :-)

    Anna ja Mags, kiitos! Hauska kuulla (=lukea), että tekin näette näissä lasia!

    Kati, kiitos! :-) Tosiaan näihin pitäisi laittaa mittoja mukaan. Sinisen sydämen levein kohta on n. 32 mm, pisin mitta kärjestä vasemman pallukan huipulle n. 37 mm. Sinikeltainen sydän on n. 28 mm x 32 mm ja oranssinruskea ovaaliriipus n. 26 mm x 34 mm.

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails