maanantai 5. syyskuuta 2011

Peikko

Tämä olio ei ole minun ideani, mutta toteutus on tietysti syntynyt ihka omissa näpeissäni.

Siinä se katselee kirkassilmäisenä möyrinnän jäljet naamassaan.

Haasteellisin osuus oli yllättäen nenä, joka halusi jämähtää paikoilleen turhan aikaisin. Polymeerisavi ei silloin enää tottele kuuliaisesti vaan se vaatii jo voimaa. Ja sitähän ei tietenkään voi käyttää, jos kyseessä on pieni riipus. Myös takaosa ehti jämähtää ennen kuin sain sen kuosiin.

Rinkulan väri on metallinkiiltoinen tummahko pronssi, kuva toistaa sen hieman liian persikkaisena.

10 €.

15 kommenttia:

  1. Mainio ja niin hyvätuulinen, oikea velmu ;D se on selvästi jokin haltija kun on suipot korvatkin.

    VastaaPoista
  2. Onpas vekkulin näköinen peikko :D

    VastaaPoista
  3. On niin ilmeikäs että näyttää elävältä :) Tajuttoman taitavaa.

    VastaaPoista
  4. Onpas kyllä sympaattinen heppuli!

    VastaaPoista
  5. Tosi velikulta tämä peikkonen. Ihana!

    VastaaPoista
  6. Sie sitten osaat tuon taidon hienosti. Upea peikko elävine ilmeineen!=)

    VastaaPoista
  7. Aivan mainio, veikeä 'menninkäinen' ;-D

    VastaaPoista
  8. Tuon veikon osaa kuvitella sienimetsään. :) Ihana!

    VastaaPoista
  9. Blogissani olisi yks blogitunnustus sulle.

    Mä luulin kommentoineeni tätä postausta jo?? Veikeän näköinen ihana peikkonen <3

    VastaaPoista
  10. Hah.... äsken ei näkynyt tuota mun aikaisempaa kommenttia, mutta helpottavaa huomata etten pää ole ihan pehko.... näkökyvyssä vissiin olis parantamisen varaa.

    VastaaPoista
  11. Tämän peikon uskaltaisim tavata myös metsässä.. ja sen koriin pistäsin ja kotiin kuljettaisin :) <3

    VastaaPoista
  12. Kiitos! Taitaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi polymeeripeikokseni. Naamaa oli kyllä hauska väännellä, mutta ei se ehkä yöunien menettämisen arvoista ollut.

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails