Corutus jumitus

Korujumi, corutus jumitus.

Millimetrin mittainen, pörröinen ihmisen loiseläin, jota esiintyy tavallisimmin lokakuusta helmikuuhun.

Aiheuttaa apatiaa, tylsyyttä ja huonokuuloisuutta ("Korujumi vaivaa, en kuule helmien huutelua.").

Häädetään levolla. Korujumi pelkää hysteerisesti uusia korutarvikkeita, joten niiden hankkiminen edesauttaa loisen häätämistä.

Yllä olevat polymeerisavesta tehdyt simpukkasetti ja lehtisetti ovat myynnissä, 15 € / setti. Väri ja pinta on jotain väliltä helmiäinen - opaali.

Vaaleanpunaisia naisia

Muuttoa odotellessa ei jaksa suoltaa polymeerisavitöitä entiseen malliin. Uudessa kodissa siintää ihka oikea harrastushuone, jonka pöydälle voin vihdoin levittää korutarvikkeet, ja mikä parasta, jättää ne siihen askartelun jälkeen! Muuttoon on kuitenkin vielä aikaa, joten tässä jälleen jotain vanhempia tuotoksia.

Riipukset ovat litteitä, ja niiden pujotusreikä menee alhaalta ylös. Etupuoli on päällystetty superkiiltävällä pinnoitteella, kääntöpuoli himmeäkiiltoisella. Kääntöpuolella on myös sama kuva, mutta se on se huonompi versio.

Myyty

Käärme veikeä

Tilaaja tarvitsi viljakäärmeen, jolla on sylinterihattu päässä. Tämä luikero ei ole riipus, vaan se tulee muihin tarkoituksiin.

Käärmeen hieno väritys aiheutti päänvaivaa - keinoja olisi ollut useampi. Päädyin kuitenkin överiin tilkkutäkkiratkaisuun tällä kertaa.

Siivekkäät: done. Nisäkkäät: done. Matelijat: done. :-D

Peikko

Tämä olio ei ole minun ideani, mutta toteutus on tietysti syntynyt ihka omissa näpeissäni.

Siinä se katselee kirkassilmäisenä möyrinnän jäljet naamassaan.

Haasteellisin osuus oli yllättäen nenä, joka halusi jämähtää paikoilleen turhan aikaisin. Polymeerisavi ei silloin enää tottele kuuliaisesti vaan se vaatii jo voimaa. Ja sitähän ei tietenkään voi käyttää, jos kyseessä on pieni riipus. Myös takaosa ehti jämähtää ennen kuin sain sen kuosiin.

Rinkulan väri on metallinkiiltoinen tummahko pronssi, kuva toistaa sen hieman liian persikkaisena.

10 €.

Manolot kurassa

Jälleen yksi villi idea korutaitelija-Niinalta, joka toivoi Tilda-henkisiä saappaita syyssäiden varalle. Kas tässäpä siis muutama vaaleanpunainen mono, ja laukku ja sydän niille kyytipojiksi.

Löysin sopivan musteen, jolla aioin sutata kengistä vanhan näköisiä. Saappaisiin tulikin rustiikin sijaan ehtaa likaa - täti Moonika on käynyt torilla varsin kuraisella säällä.

En osaa kuvitella, mitä Niina näistä aikoo taikoa, mutta jotain äärimmäisen kekseliästä silmäkarkkia kuitenkin.

Korublogit tuottavat kyllä valtavasti iloa: minusta on ihanaa käydä katsomassa, mitä kaikkea luovat ihmiset saavat aikaan mistä tahansa materiaalista, palasesta ja pätkästä. Että jos jonkun omainen vielä epäilee askartelun ja korubloggauksen ansioita, niin yhden sektorin siitä muodostaa ilon ja kauneuden jakaminen.

Kyllähän me kaikki lopetetaan tämä koruilu siinä vaiheessa, kun maailmaan ei enää mahdu lisää iloa, hauskuutta, luovuutta ja kauneutta. :-)

Miksi teen koruja öisin, kun lapset nukkuvat

Annan viiden pisteen vihjeen nimeltä Operaatio Pyykinpesu Antiströmsö:

Kun pesukoneen luukun avaa, sinne työntyy kaksi pientä päätä. Otetaan päät pois ja torpataan koneeseen meno asettamalla jalka luukun eteen. Mitataan pesuainetta yhdellä jalalla seisten.

Metrinen lähtee omille teilleen, Lähes Metrinen yrittää säätää pesuohjelmia. Puolet pyykeistä on jo koneessa, kun Metrinen on löytänyt pesupallon, täyttänyt sen vedellä ja kaatanut Lähes Metrisen vaippakassiin. Äkkiä vaipat kuivumaan. Sillä aikaa Lähes Metrinen on tyhjentänyt pyykkikoneen, löytänyt lattiakaivon ja irrottanut ritilän, jotta sen alla olevaa vettä voi loiskia. Kun ritilä on saatu takaisin paikoilleen ja Lähes Metrisen kädet pesyä, Metrinen on sillä aikaa puristanut Bepanthen-tuubin pesupalloon.

Lapset suljetaan pesuhuoneen ulkopuolelle odottamaan. Lähes Metrinen keksii sammuttaa valot katkaisijasta, joka on huoneen ulkopuolella. Ja koska pesuhuoneessa ei ole ikkunaa, tyssää pesukoneen täyttö totaaliseen pimeyteen. Samalla keittiöstä kuuluu "äitiii, tuu katsomaan", koska Metrinen on löytänyt sakset ja leikellyt pitkää tukkaansa rouhean graafiseksi.

Niin siksi.

Kuvassa pari kesäyön pujottelua.

Susi ja Hukkanen

Korutaiteilijoiden mielikuvitus on ehtymätön luonnonvara. Jos se ei pääse virtaamaan ovista, se virtaa ikkunoista. Ja jos ei niistäkään, se löytää jonkun kolosen kuitenkin.

Erään koruilijan mielikuvitus virtasi jo sellaista rataa, että meikäläisen meinasi hukka periä.

Tehtävänantona oli kuuta vasten ulvova susi, joka haasteellisuudessaan oli ujon pöllön luokkaa.

Kuun eläväisen pinnan napominen sujui keskikivuttomasti, mutta sudesta tuli koko ajan possu. Lisäksi isompi sudenpää näyttää sanovan "aah" eikä "ouuu". Onneksi pienempi susi sen sijaan ulvoo antaumuksella.

Siinä vaiheessa, kun Mies tunnisti eläimen, päätin lopettaa muovailun ja aloittaa paistamisen.

Korun näette kokonaisuudessaan siinä vaiheessa, kun Korukoplan haaste päättyy.