Voita mittatilauskoru! >Koska tekoakaattia tehdessä massa loppui kesken, ei tästä tullut takkia. Tuli liivi. Ei tullut akaattia, tuli kaalinlehtiä.
Mutta koska kaalin kunniaksi ei
liene maailmassa liikaa koruja tehty, säästin massapötkön hengen ja annoin sen muodostua sadonkorjuuajan koruiksi.Pitäisi kai olla myyvempi ja kirjoittaa siitä, miten sammaleenvihreän pehmeät sävyt
kietovat syleilyynsä metsänvihreää, miten ne tanssivat yhdessä hennon keväänvihreän ja herkän hopeanvihreän kanssa, miten yksityiskohdissa on näkyy aaltojen suloinen liike, miten valo kuultaa lumivalkean keskustan läpi kuin ujon metsätähden 
terälehdillä konsanaan, ja sen sellaista.Tai pukata sille joku haiku.
Syksyinen tuoksu
koulun ohitse leijuu
ruokana kaalta
Mutta mitä sitä kyynikko pokkuroimaan, kaali mikä kaali. Aivan kuulen, miten siellä jo suut napsaa!
Ei sillä etten tykkäisi kaalista, juurikin napsin yhden kyssäkaalin ;-D
VastaaPoistaMutta eivät nuo ole kaalinlehtiä! Ne ovat metsänkeijujen kotikoloja, metsänpoikien sammaleisia kivikiekkoja, nuo viimeiset ruusut ovat kaiketi Mielikin, metsänemännän paremmat juhlakorut!
Voi Akvamarin, sä olet niin upea taiteilija <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3
Kiitos ihana Mags, sulla on sana hallussa, hieno mielikuvitus ja kyky kannustaa!
VastaaPoistaTuossa viimeisessä kuvassa oleva iso ruusukaali on kyllä menossa puutarhaharrastajalle avaimenperäksi. :-D
Menen harjoittelemaan tekoakaattia.
Ui ui ui ui,, muuta sanottavaa ei ole!! Tai onpas! IHAN MIELETTÖMIÄ! =)))
VastaaPoistaJa Magsilla todellakin ihan ihana mielikuvitus ;)
Minustakin nämä on hienoja!!
VastaaPoistaOlet todellakin taitava, mielenkiinnolla jään
odottamaan, millaisia tekoakaatteja seuraavaksi tulee :)
Aikamoisia taidonnäytteitä taas, keskimmäistä olis helposti voinut luulla kiveksi.
VastaaPoistaMiten hienoja kaalikoruja! Voisi tosiaan luulla kiveksi :)
VastaaPoistaIhan huikea!
VastaaPoista