Kas tässä kaksi rintakorua eli pinssiä eli muuta vastaavaa. Riipuksenakin he toimivat, jos heihin poraa reiän.Näiden avulla testasin ensimmäisen alkoholimustemerkkini reaktioita.
Mitä kauemmin antaa holilla siveltyjen korujen odottaa uunia, sitä enemmän ne muuttavat väriä.Ylempi koru on omaa sukuaan tumman violetti! Se sai tehdä tuttavuutta värinvaihdoksen kanssa runsaan vuorokauden verran, ja muuttui lopulta vihertävän turkoosiksi. Ei huono!
Alempi puolestaan tunnettiin aikaisemmin ruskeana. Yön pimeiden tuntien aikana se kallistui sinappisen hernekeiton suuntaan.
Alkoholimusteet ovat väreillä sudittelijan taivas: ne kuivuvat sekunnissa, niitä saa kerrostettua akvarellimaisesti, niitä voi ohentaa, jolloin ne kuultavat ihanasti ja niin edelleen. Niihin jää koukkuun. Posti kartuttikin holikokoelmaani toisen merkkisellä alkoholimusteella, jossa on huomattavasti parempi pigmentti ja joka ei järjestä edellisen kaltaisia värillisiä yllätyksiä.
Uskomattoman kauniita, täytyy sanoa että olen kokeillut noita polymeeri massoja ja ihmettelen joka kertakun katson kättesi jälkiä, kuinka kauniita koruja/helmiä niistä teet, minusta se on todella vaikeaa :D
VastaaPoistaps. epävirallisesti olen seurannut blogiasi kauan ja kauan, tämä uusi ulkoasu on ihqu .
Moi,
VastaaPoistaHerkeän uteliaaksi: mikä massa sulla on tossa käytössä ja mikä muste? Ja käytätkö mustetta leimasinmusteen päälle eli onko muste myös kovettamattomalla massalla vai meneekö noi eri puolille ohutta massalevyä?
Mä sain itse jenkeissä yhden kerran samanlaisen reaktion aikaiseksi kun jätin illalla tavaraa kuivumaan mutta en tiedä mitä musteita käytin - käytin kaverin täyttömustekyniä ja massapohjana oli Kato. Mulle tätä ei oo suomessa tapahtunut joten pidin sitä friikkinä vahinkona.
Kiitos jos viitsit vastata!
Ihania...Kauniita!!
VastaaPoistaYlemmästä korusta näkee, miten hyvin turkoosi ja vanhahtava kulta sointuvat yhteen. Koru tuo mieleeni empiren ja siinä on mielestäni häivähdys keisarien ajan loistoa. Alempi taas runotyttömäinen, herkkä...
Toistan itseäni nyt, mutta sanonpa taas, että olet aivan uskomattoman taitava!
Taidokkaampaa tytö kerta toisensa jälkeen =) Ihan kohta jo pro!! Ja kursseja halukkaille ;)
VastaaPoistaMielenkiintoiselta kuulostaa tuo värin vaihtuminen violetista turkoosiksi...! Ja korut jälleen niin kiehtovia, kiinnostuksella odotan mihin ne sijoitat ;-D
VastaaPoistaKyllä vain on taas ihaneit <3
VastaaPoistaTaas tällaisia ihania pintoja...kuin Ranskanmaalta olevista vanhoista rasioista :D
VastaaPoistaIhanaa tuo vintagemaisuus..
Kyllähän on mielenkiintoista, että noin vain menevät muuttelemaan värejään! Eihän se välttämättä haittaa ellei halua juuri jotain tiettyä sävyä ja onkohan se reaktio aina samansävyinen.
VastaaPoistaKellertävän riipuksen kuviointi on ihana!
Näytäthän ja kerrothan lisää näistä.
Niina, kiitos! Kiva, kun tykkäsit ulkoasusta. Kyllä se harmaa vetää meikäläistä puoleensa, ei voi mitään.
VastaaPoistaPörrö, näissä rintakoruissa käytin Fimoa ja Holtzin musteita. Musteen värin säilymiseen auttaa pikapaisto, mutta uunin lämpö vaikuttaa silti hiukan lopputuloksen sävyyn. Mitä kauemmin korut odottavat paistoa, sitä enemmän värit muuttuvat.
Kati, kiitos! Joskus kultaus tosiaan on ihan paikoillaan, vaikken kultaihminen liekään.
Ninni, kiitos kun jaksat kannustaa!
Mags, kiitos kommentista! Nää sijoittuvat ronskisti pöytälaatikkoon.
Amalia, kiitos!
Marjo, kiitos! Sulla on kyky nähdä vintagea näissäkin. Ihanaa!
Vikki, kiitos! Pelkäänpä, etten keksi näille kummempaa käyttöä. Ne ei oikein huutele tuolta pöytälaatikosta.