Lasipallokoru

Wash & go - pastakonetta ei tässä tarvittu. Massanapomisten lomassa palasin hetkeksi lasihelmien maailmaan.

Ai että, kun osaisi itse tehdä tällaisia lasipalloja riipuksiksi! Lasi on niin kaunista...

Tässä korussa on jälleen pääosassa lempiyhdistelmäni turkoosi ja ruskea. Kumpaakaan niistä ei löydy vaatekaapistani saati korurasiastani, mutta väriyhdistelmän tuijottaminen on vain niin mukavaa, että kerta toisensa jälkeen askartelen sen kimpussa.

Joukossa on muutama huikean kirkkaansininen helmi, mutta turkoosi nujertaa ne niin, että nekin näyttävä turkoosilta.

Oussön

Mokoma mokume gane! Olisi pitänyt kuitenkin laittaa paksumpia läpinäkyviä polymeerisavikerroksia! Kokeilin nyt toista ohjetta kuin viimeksi, ja tämä ohje ei ihan ollut parhaimpia.

Helmet kummatkin puolet koostuvat seitsemästä ohuenohueksi kaulitusta massakerroksesta. Sekoitin värejä ja valmistin kolmea eri sinistä massaa. Joka väliin tuli läpinäkyvää massaa tai hopeointia.

Valmis värikerros rei'itettiin ja viilleltiin. Sen jälkeen pakasta veisteltiin ohuenohuita viipaleita, jotka ladottiin ohuelle valkoiselle massalevylle. Koko komeus vietiin pastakoneesta läpi, ja sitten päästiin leikkelemään suorakulmioita. Niitä laitettiin aina kaksi vastakkain, jotta helmen molemmat puolet ovat edustuskelpoisia.

Lopputulos oli aika taas merellinen.

Appesii

Jos nämä helmet olisi tehty oranssista polymeerisavesta, olisi korun nimi Appelsiini. Nyt nimeksi tuli Appesii, koska helmet ovat melkein appelsiiniviipaleiden näköisiä ja koska 1-vuotiaamme oppi juuri sanomaan "appesii, appesii".

Oli hauskaa pyöritellä massarullaa ja veikkailla, miltä se näyttää viipaleiksi leikattuna. Leikkaus paljastaa sen, miten eri värit ovat rullautuneet ja kuinka hyvin kuvio on pysynyt koossa.

Rullan päät menivät massatähteisiin, jotka säästetään perushelmiä varten. Tähteistä tehdyn helmen voi päällystää jollain hienommalla tekniikalla, eikä mitään mene hukkaan.

Keskellä rullaa appelsiinikuvio oli parhaimmillaan. Kuvio käyttäytyy ihan oikean appelsiinin tavoin: jos viipaleesta olisi muotoillut pallon, siitä olisi voinut viiltää vähän kuorta, kuten hedelmästä konsanaan. Silloin siitä olisi tullut ihan aidon näköinen juuri kuorittavan appelsiinin miniatyyri. Ehkä tenava haluaa sellaisen, kun tulee nukkekoti-ikään.

Riipukseen painoin sanan "explore", koska sellainen leimasin sattui olemaan käsillä ja koska tämä koru oli tutkimusmatka appelsiinin sielunelämään. Ehkä korun käyttäjäkin on kokeellinen henkilö, ken tykkääkään viipaleita kaulassaan kantaa.

Luonnonvalossa korukuvia ei näin lokakuisena arkipäivänä ehdi ottaa. Lampun valossa varjoista tulee kova kontrasti, mutta tässä värit toistuvat kuitenkin suurin piirtein oikein.

Leimailukoru

Innostuin leimailemaan vähän enemmänkin. Kullalle kukertava napomassa sai kylkeensä pitsikuvioita, jotka mullittelin mustan ja kullanvärisen akryylimaalin seoksella.

Tämänkertainen mullitus tekee helmiin ikään kuin muinaista vivahdetta.

Akryylimaalit ovat mukavan helppokäyttöisiä, koska niitä on helppo sekoittaa, levittää ja pyyhkiä pois. Ne ovat myös kivan peittäviä. Lisäksi ne ovat miltei hajuttomia, joten niiden kanssa leikkiminen on suorastaan meditatiivista iltapuuhaa.

Oranssit lasihelmet tuovat mukaan lisää ruskan sävyjä. Kai se lehtivihreä pakenee koruaskartelijan helmilaatikosta sitä mukaa kuin ulkona puista.

Nämä sävyt sopivat erityisesti murrettujen värien kanssa.

Sinivalkoinen kaulakoru

Minua pyydettiin tekemään sinivalkoinen kaulakoru. Perussininen ja valkoinen eivät oikein ole suosikkiyhdistelmäni, joten mietin, mistä tekisin sellaisen korun, jota itse jaksaisin katsoa.

Vastaus löytyi kirkkaista helmistä, joiden sisus oli värjätty valkoiseksi, ja siniharmaista, pitkulaisista helmistä. Laitoin mukaan muutaman violettiin vivahtavan pyörylän sekä vaaleanharmaita siemenhelmiä.

Riipusosaan piti tulla vielä yksi pitkula, mutta siinäpä ei ollutkaan kunnon reikää! Mikään ei siis mennyt siitä läpi hyvällä. Korvasin sen violetilla ja kirkkailla helmillä ja testasin samalla apilan muotoista väännöstä hopeoidusta langasta.

Ilokseni korun saaja tykkäsi kovasti näistä sävyistä! Ja nyt takaisin massahelmien leivontaan...

Näkinkenkä kaikilla mausteilla

Vaikkei tässä korussa varsinaisia näkinkenkiä olekaan, niin se on kuitenkin sen verran hauska sana, että laitoinpa sen tälle nimeksi.

Melkein kaikki helmet ja riipukset on tehty napomassasta, lasihelmet tietysti erottuvat joukosta. Massan sekaan lisäsin mausteita ilmettä antamaan: neilikkaa, sahramia (ei sitä kaikkein laadukkainta!) ja jeeraa. Paistaessa uunista ei silti levinnyt ruoan tuoksu...

Maalasin paistetut palaset musteella ja suihkutin niihin kuvioita alkoholilla. Testasin myös suihkutettavaa lakkaa, joka toimi melko hyvin.

Halusin tähtiriipuksiin mudan sävyä, mutta koska värien sekoittaminen ei ole hallussa, en ollut lopputuloksesta ihan varma. Sitten keksin: musta + kulta = multa! Mustasta ja kullanvärisestä akryylimaalista sain sopivan mullan vivahteen, jota töpöttelin riipusten koloihin.

Tämä koru on sen verran runsas, että se toimii yksinkertaisten vaatteiden kanssa, esimerkiksi farkkujen ja T-paidan kaverina.

Yllätysmunat

Nämä munanpuolikkaat tein massasta, alkoholimusteista ja hopeauksesta (vrt. kultaus). Uutuutena kokeilin Raspberry-mustetta, joka hehkuu tässä pinkkinä.

Yllätyshän on, että näitä ei ole tehty suklaamunien kääreestä, vaikka sellaiselta näyttävätkin. Yllätys oli myös se, miten värit alkoivat hehkumaan uunissa läpinäkyvän massakerroksen muututtua valkoisesta kirkkaaksi.

Lisäksi yllätyin siitä, että revennyttä läpinäkyvän massan liparetta ei voi paikata huomaamattomasti, että alkoholimuste ei kuivunutkaan hopeauksessa nopeasti ja että maalauksen jälkeen oli turha kuvitellakaan työntävänsä näin lerppua, ohutta tekelettä enää pastakoneen läpi.

Yllätyksiä oli luvassa myös jälkikäsittelyssä. Nämähän kiillottuivat kunnolla! En tiedä, vaikuttiko se, että hoin niille samalla: "Kiillotu, tyhmä!" Päätin kokeilla samaa seuraavallakin kerralla, jos auttaisi.

Sitä ei tarvinnutkaan kauaa odottaa. Leikkasin lopuksi massasta kaistaleen, josta tein riipukselle raamit, ja paistoin tekeleet uudestaan. Viimeinen yllätys: munien pinta himmeni uunissa, joten jälkikäsittelyn sai tehdä uudestaan!

Lopulta riipukset olivat valmiit. Sitten vain narun jatkoksi.