Salanapoja iskee jälleen

Olen salanapoja. Iltamyöhään pimeän turvin hiivin korutarvikelipastolleni. Käännän sen oikein päin, siis laatikkopuoli pois seinään nojaamasta.

Poistan ensin pystysuoran ilmastointiteipin laatikkojen edestä. Sitten vedän vaakasuorat ilmastointiteipit yksitellen irti jokaisen laatikon vetoaukosta. Polymeerisavet, leikkuuterät, musteet, helmet esiin ja avot - napominen voi alkaa.

Oi sitä aikaa, jolloin Metrinen ja Puolimetrinen ovat siinä iässä, ettei kaikkea tarvitse laittaa suuhun. Metrinen on kunnostautunut korutarvikelipaston kanssa niin, että osaa kääntää sen ja irrottaa teipit, mutta siinä vaiheessa lain koura ehtii väliin. Varotoimenpiteet ovat tarpeen, sillä Metrinen on useamman kerran nauttinut itsetehdystä siemenhelmisateesta.

Ehkä ne pituuskasvavat jonakin päivänä niin, että voimme kaikki yhdessä askarrella päivänvalossa.

Sitä odotellessa pukkaa violettia kalsarikuviota. Kaulakorun helmet lakkasin kiiltäväksi, korvakorujen ja rintakorujen pinta on matta. Ehkä lakkaan nekin, ehkä en. Lakkaus muuttaa helmen luonnetta, joten täytyy vielä miettiä.

Kalsarikuvio ei ole ihan niin työläs kuin miltä se näyttää. Suunnitteluvaiheessa täytyy vain muistaa ottaa mukaan tarpeeksi erilaisia ja toisiinsa sopimattomia värejä, jotta valmiin kuvion kontrastit toimivat.

Jämäpaloista ei millään raaski tehdä täyttöhelmiä, joten ne päätyvät sitten yksinkertaisiksi rinta- ja korvakoruiksi, kuten tässä.