Koirataivutuksia

Taivuttelin kesäiltojen iloksi muutamia tilauskoirakoruja. Tässä maailmalle lähti musta mäyräkoira punaisin merkein, jackrusseli ja toffeen sävyllä höystetty luppakorvakoru.

Ilokseni koiruuksien uudet omistajat tykkäsivät niistä kovasti. On ilmeisen mukavaa saada uniikki koru, joka kuvastaa omaa karvalasta, vaikka sitten vähän tyylitellysti.

Siinä taivuttelun tuoksinassa alkoi jälleen tehdä mieli omaa koiraa edesmenneen pitkäkarvaisen saksanseisojavanhuksen jatkeeksi. Mutta nyt on aika nauttia rauhassa siitä, ettei lenkille tarvitse lähteä kolme kertaa päivässä säällä kuin säällä...

Kalatohtori meni naimisiin

Meillä oli äskettäin ilo tanssia rakkaan ystäväni Kalatohtorin häitä. Tohtori oli koristautunut hänelle suunnittelemaani hääkorusettiin ja säteili kilvan kristallien kanssa.

Tein hääkorun jadesta, Swarowskin kristalleista, helmihelmistä, lasihelmistä ja hopeasta. Kaulakorun lukko muodostuu kahdesta koristeellisesta sydämestä.

Riipus on tietysti vertauskuvallinen: keskimmäinen helmi on kalatohtorin jadesoturi ja kaksi kristallia heidän poikasensa. Ompelin niiden ympärille siemenhelmiä kehykseksi.

Korvakorut pidin yksinkertaisena, jotta kokonaisuus pysyi hallinnassa. Ne sopivat hyvin myös arkikäyttöön.

Kaulakorua voi arkistaa ottamalla riipuksen pois. Vielä arkisempi käädystä tulee, jos poistaa vaaleista helmistä tehdyn nauhan. Veikkaanpa, että tämä korusetti tulee Kalatohtorilla käyttöön myöhemminkin.

Onnea hääpärille!

Uhma

"Peace" ja "Love" ovat saaneet nimikkokoruja maailman sivu. Molemmat astuvat kuitenkin helposti syrjään jonkin mahtavan tieltä. Tämä mahtava on Uhma. Ja tällainen voima ansaitsee ehdottomasti oman korun.

Tein nuden ja turkoosin sävyistä kalsarikuviointia, jolla päällystin riipuksen lisäksi muutaman helmipallon. Värikokonaisuus on mielestäni tosi kiva.

Uhma-tekstissä kimaltelee kulta, koska sehän on se pieni kullanmuru, joka uhman alta paljastuu viimeistään silloin, kun piiperö nukkuu.

Uhmaikäisen vanhempi voi käyttää korua itse tai vaihtoehtoisesti lepyyttää sillä vuoden aikana nääntynyttä hoitotätiä. Tai antaa lahjaksi hevimetallia sähkökitaralla tapailevalle veljentytölle. Tai sen äidille.

Bollywood

Tiedättekö tunteen, joka syntyy silloin, kun on äärimmäisen väärässä paikassa äärimmäisen väärään aikaan?

Minulle kävi niin vuosia sitten, mutta muistan sen tunteen ikuisesti: nauratti niin hysteerisesti, että silmät vettyivät ja nenä punoitti, mutta tilanne oli haudanvakava. Nauratusta ei voinut näyttää ulospäin ja olo oli kuin piilokamerassa.

Johdanto tahtoo sanoa, että tämä Bollywood-koru valmistui oheisen tapahtuman muistoksi. Siksi se on niin järkyttävä räikeissä pastelliväreissään. Testailin öljyvärejä ja nestemäistä massaa, ja lopputulos on... hmm... vähintääkin erikoinen.

Öljyvärit toimivat massan kanssa loistavasti. Jo pieni ripaus värjää nestemäistä polymeerisavea niin, ettei siitä enää näy läpi. Sillä täytettiin leimasimella lantteihin tehdyt kolot. Lanttien kiemuroissa käytettiin pronssinväristä metallijauhetta.

Ehkä tämä toimii räiskyvän persoonan koruna etnishenkisen, ruskean, yksivärisen asukokonaisuuden kanssa. Killuttimen nyt piti vain syntyä, koska kaikkea täytyy testata.

Vielä korubloggaajille tiedoksi: minulta korun varastanut nainen toimiikin näköjään laajemmin ja on jättänyt maksamatta muidenkin koruilijoiden käsitöitä. On ollut jopa joidenkin vanha asiakas, joka sitten yhtäkkiä päättää toimia ikävällä tavalla. Olkaatten siis huolellisia!

Kaikkea kivaa kultakankaasta

Yksi polymeerisaviaskartelun hauskimpia juttuja on erilaisten massalakanoiden valmistaminen. Niissä voi käyttää kaikkea liiduista öljyväreihin, alkoholimusteista akryylimaaleihin, metallijauhevärejä, leimasimia, mausteita...

Testasin krakleeratun kultakankaan tekoa. Siinä sudittiin kullanväristä akryylimaalia mustalle massalle, jota sitten venytettiin, kunnes maali alkoi halkeilla.

No. Ongelma on siinä, että sitten näitä erilaisia massakankaita riittää riesaksi asti, sillä ne pitäisi käyttää aika pian valmistamisen jälkeen, jotta ne saa tottelemaan omistajaansa. Krakleerattu lakana varsinkin menettää tarttuvuuttaan melko nopeasti.

Viuhkakorussa kultakangas jäi taustalle, ja sen päälle tein kiemurakuvion, jonka ympärystän koristelin turkoosilla ja violetilla metallijauheella.

Sydänkorussa päällystin mustan massan kultakangaspalalla ja ripustin killuttimen mustaan satiininauhaan. En ole varsinaisesti sydänkorujen ystävä, mutta niitä on vain paljon helpompi muotoilla kuin helmipalloja...