maanantai 13. joulukuuta 2010

Pakkastaivas & The Making of

Päivänä muutamana halusin tehdä kimaltavan riipuksen ja antaa karmiininpunaiselle musteelle vielä yhden mahdollisuuden, vaikka tunsinkin sen ärhäkän luonteen.
Koko päivän olin ihaillut lumisten puiden hohtoa ja jääkiteiden välkettä, ja päivän kääntyessä iltaan taivaalla näkyi uskomattomia värejä. Riipus sai inspiraationsa tällaisesta talvisesta alkuillasta, jolloin pakkanen on kireää ja taivas hehkuu sinisenä, violettina ja huikaisevan pinkkinä.

Tässä myös pitkästä aikaa Näin tehtiin -osastoa.
Ensin kasataan ainekset käden ulottuville. Tarvitaan pieni pala läpinäkyvää massaa, alkoholimustetta ja erilaisia bling-bling -tarvikkeita.


Massa lämmitellään ja notkistetaan ensin käsissä ja sitten joka leipurin luottoystävässä, pastakoneessa.




On monta tapaa värjätä massapallo. Tässä käytin tumman vadelmanpunaista alkoholimustetta. Annoin sille viimeisen mahdollisuuden osoittautua syvälliseksi...


Muste pyöritellään massaan, kunnes kaikki raidat ovat hävinneet ja pallo on tasaisen värinen. Raidoista syntyy kyllä hurmaavia kuvioita, jotka toisinaan päätyvät riipukseksi asti.



Tässä vaiheessa henkilö toteaa, että onpa se vadelmanpunainen tosi neon, ja tuntee pakottavaa tarvetta porsasteluun.



Armo kävi kuitenkin oikeudesta. On vuorossa raakahelmien muotoilu. Tämä punaisen sävy on se, joka taivaalla hehkui äsken. Sinistä mustetta vielä joukkoon, niin päästään lähemmäksi talvi-iltaa!

Jätetään siis palloset hautumaan ja mankeloidaan ohuenohut valkoinen massalakana. Se on paperimainen ja herkkä repeilemään, mutta siitä huolimatta sitä täytyy venyttää vieläkin ohuemmaksi...

Lakana leikataan kahtia. Toiselle puolikkaalle roiskaistaan mica-hippusia, jotka ovat untuvankeveitä ja kimaltavia kuin lumihanki aurinkoisena pakkaspäivänä. Vielä kevyempiä ovat hopealevyt, jotka tarttuvat polymeerisaveen ahnaasti.

Mukaan ripotellaan vielä hyppysellinen mica-hiutaleita. Ne ovat hurmaavia, kiiltäviä ja läpinäkyviä kuin kissankulta. Säästeliäs täytyy kuitenkin olla, sillä ne vähentävät massalakan tarttuvuutta.


Koristeltu lakana peitetään toisella lakanalla. Sitten alkaa taas venytys, jotta levystä saadaan ohuempi ja vielä ohuempi ja vielä ohuempi. Kas, kulmasta se jo repesikin...


Raakahelmi peitellään valkoisella peitolla. Saumakohdat taputellaan kiinni huolellisesti, jotta ne eivät näkyisi. Sormenjäljet täytyy myös häivyttää, sillä viimeistely nostaa ne esiin armotta.


Katsokaa nyt, mikä ihana terapiasessio! Sormet taikinaan ja hanaa! Kyllä siinä kuulkaa arkihuolet heittyvät ja mieli nuorena nousee!



Päällystetyt raakahelmet näyttävät kovin mitättömiltä ja utuisilta ennen paistamista. Sitä jännittävämpää on odotella, mitä uunista tulee ulos. Polymeerisavileikki on yllätyksiä täynnä!

Paistaminen kirkastaa valkoisen peiton, ja raakahelmien värit ja kuviot tulevat esiin. Niin tulevat myös glitterit, enemmän tai vähemmän. Ja tuo hillitön neonpunainen hehku.

Helmet hiotaan useilla eri hiomakarkeuksilla, jotta niiden pinnasta tulee sileä kuin rantakivestä. Vesihiomapaperilla hiominen on keuhkoystävällisempää. Voisikohan pukki tuoda sormiystävällisemmän hiomakoneen muassaan?

Kiillotus on hiomisen ohella työläin ja tylsin vaihe ja se paljastaa armotta pienimmätkin pinnan virheet. Jos jokin kohta jäi vähemmälle hiomiselle, täytyy palata taaksepäin ja kulkea edellisen ruudun kautta.

Kiiltoa on vaikea vangita kuvaan, mutta se on hyvin lähellä lasin kirkkautta. Havaintoesimerkki: vasemmanpuoleista violettia helmeä ei ole hiottu eikä kiillotettu. Oikeanpuoleinen on viimeistelty ja valmis koruun ripustettavaksi.

Valmiissa korussa on mukana Magsilta saatuja violetteja puolijalokiviä, lasihelmiä ja makeanvedenhelmiä. Mielestäni polymeerisavi ansaitsee joskus kunnon seuraa!

12 kommenttia:

  1. Täällä kumarrellaan taas taituruuden edessä! Nämä sun tutoriaalit on niin kiinnostavia, että pistähän nainen myyntiin ohjeet!
    Tykkään taas niin sanomattoman paljon korun väreistä ja mallikin on mitä ihanin <3
    (-kivet lienevät sugiliittia)

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus !

    Tästä näkee, kuinka työläs ja taitoa vaativa prosessi noitten ihastuttavien aikaansaannostesi tekeminen on...

    Ja tämänkertaiset teokset todellakin toistavat viimepäivien ihania auringonlaskuja... Kauniita ..kauniita..kauniita... :)

    VastaaPoista
  3. todella mielenkiintoinen ohjeistus. kiva kun jaksoit tällaisen isotöisemmän postauksen tehdä, lopputuloskin on varsin upea. värjäätkö itse kaikki käyttämäsi massat vai? itse olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla massasta pikkuherkkujen tekoa (tiedäthän, pieniä muffinseja ja donitseja korviksiksi tms) mutta fimon ja cernitin värit on ainakin olleet aika räikeitä.

    VastaaPoista
  4. Todella mielenkiitoista lukea miten kaikki tehtiin, niin monta vaihetta. Nöyrryn taas kerran taituruutesi edessä. Kimallus on ihana

    VastaaPoista
  5. Uuu, tosi hienoja helmiä ja KAUNIS KORU!!! Oikein juhlava.

    Ja tutorial on... aivan uskomaton, miten paljon tytöä tuollaiset helmet oikeastaan vaativat, otamme ehkä itsestään selvyytenä, että ne syntyvät TUOSTA VAIN! =)

    Sitten eiku KURSSEJA PITÄMÄÄN!!! ;)

    VastaaPoista
  6. Oi, miten ihana lopputulos! Mielenkiintoinen tuto :) kiitos! Onpa hurjasti työvaiheita, siinä täytyy olla pitkä pinna. Jonkun helmen voisin vaikka ostaa.

    VastaaPoista
  7. Olipa kiva taas lukea syventävä oheistus helmien tekoon. Ainahan sitä ihastelee valmiita helmiä ja nöyrtyy taituruuden edessä. Mutta tää taas kertoo kuinka paljon nämä vaativat eri työvaiheita, ennen kuin ovat niitä mahrottoman upeita helmiä.

    VastaaPoista
  8. Jep, ehdottomasti kursseja pitämään ja kirjaa tekemään aiheesta. Hyvät kuvathan sulla jo kirjaa varten on :-)

    VastaaPoista
  9. Mags, kiitos! Ja kiitos ihanista sugiliiteista! Vielä on pari jäljellä, niistä teen varmaankin korvikset ihan itselleni.

    Kati, kiitos! Sulla on siellä piilopirtissä varmaan viime aikoina riittänyt upeita auringonlaskuja, ainakin kuviasi katsellessa voisi niin ajatella.

    Anna, kiitos! Värjään itse kaikki massat joko erilaisilla väreillä (tässä musteella) tai sekoittamalla erivärisiä massoja keskenään. Mullekin ne puhtaat värit on liian räikeitä.

    Niina, kiitos! Kimallus on niin lohdullista näin pimeyden keskellä...

    Ninni, kiitos kommentista ja kiitos aivan ihanasta sormuksesta! Laitan siitä johonkin postaukseen linkkiä.

    KatMan, kiitos! Aikaa tää kyllä vaatii, mutta pinnan venymistä ei edes huomaa, kun on tarpeeksi innoissaan! :-)

    Amalia, kiitos! Joskus tosiaan lopputulos on hyvin yksinkertainen, ja tekisi mieli melkein painaa helmen pintaan teksti: "Tähän meni sitten paljon työtunteja!"

    Ulla, kiitos! Heti eläkkeellä alan kurssittamaan ja kirjoittamaan! :-D

    VastaaPoista
  10. No huh huh mikä prosessi:O Taidan vaan tyytyä ostelemaan näitä helmiäsi edelleen :D tolla hilloan vielä muutamia aarteitasi. Saas nähdä tuoko kevät ne esiin :D Mutta upeita nämä ovat ja hyvä kun jaksat näitä uniikkeja aarteita valmistaa<3

    VastaaPoista
  11. Tuli ihan mieleen tulla lisäämään vielä ihastelun lisäksi, että sun ei kannata ehkä ihan kaikkea tietotaitoa laittaa jakoon... Tekijällä täytyy olla muutama oma, salainen niksi, jotka tekee sun jutuista just niin erityisiä ;)

    VastaaPoista
  12. Marjo, kiitos! Mielenkiinnolla odotan, mitä hillopurkistasi pompahtaa!

    Kati, muutama itse kehitetty niksi toki jää takataskuun! ;-)

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails