Muutos

Muutto takana, kaaos käsillä. Verstaaksi nimetty harrastushuoneemme on täynnä pahvilaatikoita, paperikasseja ja kirjoja. Helmiä? Ehkä tuon pinon alla. Pihdit? Ehkä tuon kasan takana.

Muuttomiehet väittivät helmilipastoani kevyeksi ja kantoivat sen sellaisenaan yläkertaan. Minun ei tarvinnut tyhjentää sitä!

Olen päässyt seisomaan tiluksilla pimeyden keskellä täydellisessä hiljaisuudessa kuun valaistessa maisemaa - missään ei näy katuvaloja saati naapureiden valoja. Olen löytänyt kuusipeuran jäljet lammen rannalta, sytyttänyt takkaan tulen ja kuunnellut myrskyä. Kunhan ehdin, sulattelen vanhan juuren ja leivon leivinuunissa ruisleipää, joka syödään siltä seisomalta.

Tässä vaiheessa korujen napominen on mahdotonta, joten kuvassa aiempia tuotoksia. Kissat olivat tilaustyö, ja kuva on otettu ennen maalia ja pintakäsittelyä.

Kuningasalkoholi

Oi niitä kesämuistoja.

Kun lapset on illalla saatu nukkumaan, tämä äiti kaivaa alkoholit esille. Kyseessä on ihan kuningasalkoholi: lähes sataprosenttinen lantrinki ja alkoholimusteet hurmaavine pigmentteineen.

Niitä ei tietenkään laiteta suuhun, jos haluaa säilyttää näkönsä. Ja niiden kanssa on paras leikkiä ulkoilmassa, jottei tuhoa aivosolujaan. Mutta voi sitä värien hurmaa kesäillan väreilevässä helteessä!

Eggplant-väri menettää paistossa punaista ja muuttuu violetista farkunsiniseksi. Caramel kestää pidemmän aikaa ruskeana, mutta lopulta siitä tulee keltaista.

Mutta eikö vain olekin tehokasta tekokeramiikkaa! Lantrinki saa musteet sekoittumaan toisiinsa utuisesti kuten keramiikka-astioissa joskus näkee. Alkoholi saa värit kuivumaan niin nopeasti, että vesivärimäiset väriläiskien kerrostumat ovat mahdollisia.

Sininen setti 9 €, ruskea setti varattu.

Corutus jumitus

Korujumi, corutus jumitus.

Millimetrin mittainen, pörröinen ihmisen loiseläin, jota esiintyy tavallisimmin lokakuusta helmikuuhun.

Aiheuttaa apatiaa, tylsyyttä ja huonokuuloisuutta ("Korujumi vaivaa, en kuule helmien huutelua.").

Häädetään levolla. Korujumi pelkää hysteerisesti uusia korutarvikkeita, joten niiden hankkiminen edesauttaa loisen häätämistä.

Yllä olevat polymeerisavesta tehdyt simpukkasetti ja lehtisetti ovat myynnissä, 15 € / setti. Väri ja pinta on jotain väliltä helmiäinen - opaali.

Vaaleanpunaisia naisia

Muuttoa odotellessa ei jaksa suoltaa polymeerisavitöitä entiseen malliin. Uudessa kodissa siintää ihka oikea harrastushuone, jonka pöydälle voin vihdoin levittää korutarvikkeet, ja mikä parasta, jättää ne siihen askartelun jälkeen! Muuttoon on kuitenkin vielä aikaa, joten tässä jälleen jotain vanhempia tuotoksia.

Riipukset ovat litteitä, ja niiden pujotusreikä menee alhaalta ylös. Etupuoli on päällystetty superkiiltävällä pinnoitteella, kääntöpuoli himmeäkiiltoisella. Kääntöpuolella on myös sama kuva, mutta se on se huonompi versio.

Myyty

Käärme veikeä

Tilaaja tarvitsi viljakäärmeen, jolla on sylinterihattu päässä. Tämä luikero ei ole riipus, vaan se tulee muihin tarkoituksiin.

Käärmeen hieno väritys aiheutti päänvaivaa - keinoja olisi ollut useampi. Päädyin kuitenkin överiin tilkkutäkkiratkaisuun tällä kertaa.

Siivekkäät: done. Nisäkkäät: done. Matelijat: done. :-D

Peikko

Tämä olio ei ole minun ideani, mutta toteutus on tietysti syntynyt ihka omissa näpeissäni.

Siinä se katselee kirkassilmäisenä möyrinnän jäljet naamassaan.

Haasteellisin osuus oli yllättäen nenä, joka halusi jämähtää paikoilleen turhan aikaisin. Polymeerisavi ei silloin enää tottele kuuliaisesti vaan se vaatii jo voimaa. Ja sitähän ei tietenkään voi käyttää, jos kyseessä on pieni riipus. Myös takaosa ehti jämähtää ennen kuin sain sen kuosiin.

Rinkulan väri on metallinkiiltoinen tummahko pronssi, kuva toistaa sen hieman liian persikkaisena.

10 €.

Manolot kurassa

Jälleen yksi villi idea korutaitelija-Niinalta, joka toivoi Tilda-henkisiä saappaita syyssäiden varalle. Kas tässäpä siis muutama vaaleanpunainen mono, ja laukku ja sydän niille kyytipojiksi.

Löysin sopivan musteen, jolla aioin sutata kengistä vanhan näköisiä. Saappaisiin tulikin rustiikin sijaan ehtaa likaa - täti Moonika on käynyt torilla varsin kuraisella säällä.

En osaa kuvitella, mitä Niina näistä aikoo taikoa, mutta jotain äärimmäisen kekseliästä silmäkarkkia kuitenkin.

Korublogit tuottavat kyllä valtavasti iloa: minusta on ihanaa käydä katsomassa, mitä kaikkea luovat ihmiset saavat aikaan mistä tahansa materiaalista, palasesta ja pätkästä. Että jos jonkun omainen vielä epäilee askartelun ja korubloggauksen ansioita, niin yhden sektorin siitä muodostaa ilon ja kauneuden jakaminen.

Kyllähän me kaikki lopetetaan tämä koruilu siinä vaiheessa, kun maailmaan ei enää mahdu lisää iloa, hauskuutta, luovuutta ja kauneutta. :-)

Miksi teen koruja öisin, kun lapset nukkuvat

Annan viiden pisteen vihjeen nimeltä Operaatio Pyykinpesu Antiströmsö:

Kun pesukoneen luukun avaa, sinne työntyy kaksi pientä päätä. Otetaan päät pois ja torpataan koneeseen meno asettamalla jalka luukun eteen. Mitataan pesuainetta yhdellä jalalla seisten.

Metrinen lähtee omille teilleen, Lähes Metrinen yrittää säätää pesuohjelmia. Puolet pyykeistä on jo koneessa, kun Metrinen on löytänyt pesupallon, täyttänyt sen vedellä ja kaatanut Lähes Metrisen vaippakassiin. Äkkiä vaipat kuivumaan. Sillä aikaa Lähes Metrinen on tyhjentänyt pyykkikoneen, löytänyt lattiakaivon ja irrottanut ritilän, jotta sen alla olevaa vettä voi loiskia. Kun ritilä on saatu takaisin paikoilleen ja Lähes Metrisen kädet pesyä, Metrinen on sillä aikaa puristanut Bepanthen-tuubin pesupalloon.

Lapset suljetaan pesuhuoneen ulkopuolelle odottamaan. Lähes Metrinen keksii sammuttaa valot katkaisijasta, joka on huoneen ulkopuolella. Ja koska pesuhuoneessa ei ole ikkunaa, tyssää pesukoneen täyttö totaaliseen pimeyteen. Samalla keittiöstä kuuluu "äitiii, tuu katsomaan", koska Metrinen on löytänyt sakset ja leikellyt pitkää tukkaansa rouhean graafiseksi.

Niin siksi.

Kuvassa pari kesäyön pujottelua.

Susi ja Hukkanen

Korutaiteilijoiden mielikuvitus on ehtymätön luonnonvara. Jos se ei pääse virtaamaan ovista, se virtaa ikkunoista. Ja jos ei niistäkään, se löytää jonkun kolosen kuitenkin.

Erään koruilijan mielikuvitus virtasi jo sellaista rataa, että meikäläisen meinasi hukka periä.

Tehtävänantona oli kuuta vasten ulvova susi, joka haasteellisuudessaan oli ujon pöllön luokkaa.

Kuun eläväisen pinnan napominen sujui keskikivuttomasti, mutta sudesta tuli koko ajan possu. Lisäksi isompi sudenpää näyttää sanovan "aah" eikä "ouuu". Onneksi pienempi susi sen sijaan ulvoo antaumuksella.

Siinä vaiheessa, kun Mies tunnisti eläimen, päätin lopettaa muovailun ja aloittaa paistamisen.

Korun näette kokonaisuudessaan siinä vaiheessa, kun Korukoplan haaste päättyy.

Mitä tein kesälomalla kun lapset nukkuivat

Laukkuja, kasseja, pussukoita, kukkaroita, leluja,
kortteja, purkkeja, leimausta, punsselointia, hiomista, värittämistä, patinointia, lakkausta, maalausta, lastenvaatteita vanhoista aikuisten vaatteista.

Yhden tilauskorun kaksipuolisilla polymeerisavisilla koirannaamahelmillä.

Annoin oravalle mantelin.

Sitten menin töihin.

Voikärpäsiä

Kesä menee tukka putkella. Ulkona on niin paljon kaikkea nähtävää! Liian aikaisista aamuista syntyvät parhaat hetket: aurinko on noussut, syreenit ja tuomet tuoksuvat ja ainoastaan satakieli moikaa. Mikä ihana aloitus päivälle!

Kevään aikana olen tehnyt muutamia perhosia, ja nyt viimein sain niistä kuvia tänne.

Kaikki ovat polymeerisavea. Ylimmässä kuvassa perhoset ovat mattapintaisia, ja niissä on kaksi pujotusreikää pystysuorassa ala- ja yläsiiven läpi. Nämä voi tarvittaessa vielä lakata kiiltävämmäksi.


Alemmassa kuvassa perhoset ovat hieman kiiltäviä. Isossa on kaksi pujotusreikää pystysuorassa, pienissä yksi.

Perhoset on myyty.

Koira, koira ja koira

Long time no write.

Kombinaatio minikokoiset tenavat + puutarha pitävät kesän korvilla niiden omistajan ulkona. Ei nettiin ehdi hän.

Tässä viimein katsaus mittatilaustöihin. Kolme veikeää koirulaa saivat omat helmet, joista tilaaja rakentaa lahjakorun koirien kasvattajalle.

Heijastukset on näissä kuvissa vähän hankalia, mutta oikeasti koirannaamat erottuvat oikein hyvin krakleerauksen alta.

Helmet ovat polymeerisavesta leivottua tekometallia, jossa on hieman vihertävää tekopatinaa ja mustaa tekotummumista.

Vaihtareita

Nämä helmet ja riipukset lähtivät tänään matkalle, ja vaihtarina paluupostissa saan piakkoin maailman ihanimman sormuksen. Amalia teki sen minulle!

Rustiikkisessa sydämessä on päällä lasinkirkas kiiltolakka. Muut helmet ovat mattapintaisia.

Väriksi muotoutui on nimenomaan se sävy, josta voi kiistellä, onko se vihreä vai turkoosi, ja murjottaa loppupäivän, jos huomaa kesken tuoksinan sen toisen olevan sittenkin oikeassa.

Valoisat illat koituvat helposti aamukoomaksi, kun ajan kulua ei huomaa. Joka aamu kellon soidessa päätän kunakin päivänä mennä harrastuksetta nukkumaan. Mahdotonta on se ilman suunnattomia ponnistuksia.

Kevätkiireet ovat pitäneet tehokkaasti poissa netistä, mutta, ihanaiset virtuaaliystävät, yritän mahdollisimman pian päästä kommentoimaan blogeihinne.

Kiemura, Ursula ja rantakiviä

Toinen tilaustyönä tehty pöllö sai nimekseen Kiemura.

Väreinä on tällä kertaa kimalteleva harmaa ja pirteä pinkki. Yhdistelmää tasoittaa utuinen valkea, ja läheltä katsottuna helmessä näkyy läpinäkyvän massan tuomaa syvyyttä.

Muotoilun tuoksinassa Kiemuralta pääsi pieni muna, jossa on niin ikään kiemuraa. Siitä tulee ehkä jatkokappale tilaajan koruun.


"Voi taivahan talikynttilät", näyttää Ursula ajattelevan.

Testasin utuisia värejä, joista tässä hehkuvat ainakin vihreä, sininen ja violetti. Hatun koloset ja uurteet on vanhautettu ruosteenruskealla. Päällä on pari lakkakerrosta.

Ursulan korkeus on n. 15 mm. Reikä kulkee päälaesta leukaan.

Ursula on varattu.

Lopuksi esittäytyy kymmenen pientä rantakiveä. Niiden rakentamiseen tarvittiin erillinen monikerroksinen taikina. Massalakanan päälle vuoltiin siitä palasia, ja koko komeus kaulittiin ohueksi. Lakanalla päällystettiin raakahelmet.

Tästä harmaan ja toffeen yhdistelmästä tulee mieleen sellaiset hailakat rantakivet, jotka paahtuvat kuumana kesäpäivänä aivan veden rajassa. Kun ne kastelee, värit kirkastuvat ja kivien pinnasta löytyy syvyyttä.

Hieman lanttimallisten (ei pallon muotoisten) helmien korkeus on n. 15 mm. Kymmenen helmen setti on 10 €.

Käyttäjäkokemuksia

...eli mitä ihanaa koruntekijät ovatkaan valmistaneet minun tekemistäni polymeerisavihelmistä. Tässä joitakin poimintoja upeilta taiteilijoilta. Ja nyt jos unohdin jotain, laittakaahan noottia perään! :-)

Annan aarteet
Anna tekee korujen lisäksi myös muun muassa kortteja. Hänen korunsa ovat rokkaavan romanttisia.
Mustaa pitsiä
Kiemuraiset kolmiohelmet

Itte
Mitä Sannu ei osaa, sitä ei tarvitse osata. Moniosaajan blogi johdattaa käsillä luomisen iloihin.
Lintu ja linnunmunat

Katrin koruavaruus
Katrin suunnittelemat korut ovat tyylikkäitä kaunottaria. Hopean työstö ja patinointi ovat taidokasta työtä.
Marja-Liisa

Korun aika
Kati harrastaa koruilun lisäksi valokuvausta. Hänen korukuvansa ovat ihania ja koruissa on ajatonta henkevyyttä.
Lempeässä hämärässä

Korut ja Kommervenkit
Niinalla on taito tehdä persoonallisia uniikkikoruja, joissa on herkkää kauneutta ja aina jokin juju.
Rakkauskirje
Kolme sydäntä
Vanhaa puuvillapitsiä
Rastas
Harakanpesä
Viimeinen titityy
Usko, toivo ja rakkaus
Äitikoru

Keijukeidas
Ninnin korut ovat harmonisia ja herkullisen värisiä ja niistä löytyy erilaisia tekniikoita.
Born to Follow
Regalo di Compleanno
Korusetti
Dream Garden

Magsin helmet
Magsin tyylitaju on vertaansa vailla. Hänen korunsa ovat syvällisiä ja kivilajien tuntemuksensa uskomaton.
Ujo - Past Life and Future
Luonto lähellä
Rakkauskirje I
Rakkauskirje II
Romanttiselle ruusuja
Velvet Rose

Marissa
Marissan käsissä helmet ja hopea taipuvat ihaniksi koruiksi. Sormukset ovat uniikkeja löytöjä!
Pöllö

Marjon vintagekorut
Marjo on erikoistunut suloisiin vintage-koruihin, mutta häneltä löytyy myös muun muassa steam punkia.
Steam punk -koru (linkki hukassa!)

Uuden kuun aikaan
En tiedä, ihailenko enemmän Mirkan kädentaitoja vai hänen sanansäiläänsä: kynänkäytön mestari saa nauramaan vedet silmissä.
Ikonikoru (viimeisessä kuvassa)

Vikkityyli
Vikki tekee uskomattoman upeita koruja mistä vain, oli se sitten vanha kirppislöytö tai puolijalokivi. Hänen blogissaan kävijän verkkokalvot liimautuvat näyttöön eivätkä lähde enää irti.
Mesilintu
Minttusuklaata
Kaakaohetki

Helmitestauksia ja kaatissäkki

Koruharrastuksen sivuvaikutukset ovat ihania!

Miten monta uutta virtuaaliystävää, joiden kohdalla tuntuu siltä, kuin heidät olisi tuntenut aina. Roppakaupalla uusia ideoita, vinkkejä, innostusta ja yllytystä. Hauskoja sähköposteja ja käsin kosketeltavaa postia: eräänäkin päivänä sain itellaitse valtavan ison vaihtokauppapaketin Niinalta!<3

Ja sitten on vielä kannustavat kommentit. Miettikääpä, jos jokainen saisi vaikkapa työelämässään yhtä paljon positiivista palautetta kuin korublogissaan. Kyllä siinä kelpaisi töitä paiskia!

Vikki, eräs monista suosikkikoruilijoistani, tekee silmiä hivelevän kauniita koruja mistä vain, vaikka sinitarrasta ja teipistä. Oheiset helmet menivät hänelle pähkäiltäväksi.

Kolmen ensimmäisen kuvan helmet voi pinota päällekkäin ja niillä on suippo pää, johon saa laitettua helmihatun.

Henkäyksenohuista ja höyhenenkevyistä röpeliäisistä kukkasista (toinen kuva) erottuu hieman harmaata printtitekstiä.

Massalakana, josta kukat muotoilin, oli niin ohut, että kukkien rakentamisessa sai pitää kielen keskellä suuta. Laskokset tulivat kuitenkin ihan kivasti näkyviin, eikä lakana repeillyt. Värikin säilyi hehkuvan valkoisena paistokäsittelystä huolimatta.

Kolmas ja neljäs kuva esittää helmitestauksia, jotka olivat lähinnä harjoittelua. Aina pitää vähän yrittää ja erehtyä, jotta oppii.

Vikki myös yllytti minua pelastamaan roskiin menossa olevat polymeerisavihelmeni, jotta hän voisi katsoa, voiko niille tehdä vielä jotain.

Viimeisessä kuvassa oleva aikamoisen kirjava setti järkyttävää poisheittokamaa lähti viimeiselle matkalleen silkkipaperiin käärittynä. On mielenkiintoista saada selville, näkeekö korutaitelija niissä jotain kun minä jo luovutin.

Tiedättekö muuten, mikä on tuo ulkoa kantautuva tasaisen voimistuva ääni? Kevään kohinaako?

Ei. Ilmassa kihisee niiden korunnapojien odotus, joilla on tiedossa neljä peräkkäistä vapaapäivää!

Aurinkoista pääsiäisaikaa!


(P.S. Kuvien käsittely on to-do -listan hännillä, joten nyt tulee raakaversiot...)

Turilas ja Jäärä

Tulipa taas ufoiltua.

Näiden steampunk-henkisten ötököiden ideana oli värit. Oli. Ihanana hehkuvat värit.

Oli vihreää, violettia, tummaa kuparia ja turkoosia. Oli. Ne liukuivat yhdestä toiseen niin hienosti...

Kunnes mokomat menivät uuniin ja tulivat sieltä ruskeana ulos. Siis eivät olleet palaneet, vaan tummuneet niin, että värieroja ei näkynyt.

Minä siinä sitten harmittelemaan ja kihisemään.

Kunnes parin päivän päästä värit palasivat takaisin! Eivät sellaisina, kuin ennen uuniin menoa, mutta ruskean seasta alkoi löytyä jälleen sävyjä!

Yläkuvan ötökät ovat n. 35 mm korkeita (ilman sarvia), keskimmäisen kuvan n. 40 mm pitkiä ja alimman kuvan sudenkorentojen siipien väli on n. 70 mm. Kaikissa hehkuu sinertävää metalliväriä, mutta itse ötökän värisävyt vaihtelevat.

Ötökät on myyty.

Ujo

"Sillä voisi olla vaikka pää siiven alla", toivoi Mags.

Eikö olekin mahtavaa, kun on olemassa korutaiteilijoita, jotka villitsevät ja yllyttävät ja inspiroivat yrittämään mahdotonta (ja hikoilemaan verta)?

Niin. Kaikki mielikuvani pää siiven alla viihtyvästä tornipöllöstä päätyivät yhteen näkyyn: päättömältä näyttävään lintuun. Eikä varmaankaan ole kivaa pitää sellaista riipusta kaulassa, josta kanssakulkijat alvariinsa kysyvät, miksi linnulla ei ole päätä.

Lähdin siksi muovailemaan ujoa pöllöä, jonka naama on selkeästi nähtävissä erityisesti silloin, kun kurkistaa siiven reunan taakse.

Tällä kertaa jätin siipisulat ilman kirurgin veistä ja tein niiden kuviot suoraan massasta. Limitettynä kolmiulotteinen vaikutelma toimii ilman ylimääräisiä maaleja.

Ajattelin ensin varjostaa nokkaa kuten edellisessä tornipöllöhelmessä, mutta ehkä Ujo toimii paremmin puhtoisena.

Mukaan tulee kolme pientä munaa, jotka Ujo muni syntyprosessinsa aikana.

Riipuksen pujotusreikä kulkeee aivoista hanuriin, eli Ujon pyrstön jatkeeksi voi halutessaan laittaa lisää helmiä tms.

Alimmaisen kuvan helmet tulivat sivutuotoksena. Niissä on samaa läpikuultavan valkoista ja toffeen väristä beigeä kuin Ujossakin.

Muna ja kana

Kello soi viideltä. Töihin. Palavereissa pitäisi sanoa jotain järkevää. Kotiin. Ruoanlaitto, satujen lukeminen, pyykinpesu, leikki. Nukkumaan. Korvatulehdukset, yskä, nuha, peitto huonosti. Muutama repaleinen tunti unta. Kello soi viideltä.

Kun unenpuutteessa unohtaa oman nimensäkin, koruharrastus tuntuu kaukaiselta. Tässä siis jotain vanhoja tekeleitä.

Näissä on käytetty aitoa luomukananmunaa! Munankuoret on pesty ja murskattu, ja niistä on saatu pientä pintakuviota.

Värinä on tällä kertaa haalea turkoosi, jossa on häivähdys beigejä.

Ylin linnunpönttö on saanut vähän ruskeaa patinaa ja kaikki yhtä lukuun ottamatta ovat toiselta puoleltaan punaruskeita ja lakattuja.

Reikä asettuu kaikissa pystysuoraan ja lintuhelmissä se lävistää linnun vatsan ja niskan.

Linnunpönttöjen korkeus on keskimäärin joitain millejä alle 3 cm. Linturiipukset ovat n. 28 mm ja lintuhelmien säkäkorkeus vaihtelee alle sentistä hieman yli senttiin. Munahelmillä korkeutta on n. 15 mm.

Linnunpöntöt ovat 4 € / kpl, suorakulmion malliset linturiipukset myyty, munahelmet 1 € / kpl ja linnunmuotoiset helmet 1,50 € / kpl.

Kukkia ja äitejä

Sain taas vapaat kädet vanhahtavien kukkariipusten tekoon.

Hailakan turkoosi ja haalea roosa tuovat vähän väriä ruskealle taustalle. Ripustusreiät on vahvistettu kuparirinkuloilla ja kukan keskustassa on koristeena kuparinvärisiä siemenhelmiä.

Outoa kyllä, vanha tuttu yhdistelmä tiettyä mustetta ja lakkaa käyttäytyi näissä riipuksissa eri tavalla kuin ennen. Muste ei jostain syystä imeytynyt kunnolla, joten lakkaaminen muutti sen kuvioita jonkin verran.

Äitiriipus ja helmet näyttävät luonnossa paljon paremmilta kuin kuvassa. Helmet ovat kaksipuoleisia ja ne on lakattu ja maalattu.

Naisen kuva on siirretty kuvankäsittelyn jälkeen massaan ja helmeä on sävytetty musteilla.

Kuvaa kehystää ruskeista ja kullanvärisistä massoista sekoitettu tumma reuna, johon on sipaistu metalliväriä pronssin hohtoa antamaan. Sivusta katsottuna kehys näyttää metallilta.

Nyt sitten vain jännittämään, mitä taikuri Niina näistä taikoo!

Aurinko jo saa

Aurinko saa myös tähän rannekoruun, joka minulta tilattiin määritelmällä "runsasta ja keltaista".

Tällä kertaa pitäydyin pitkästä aikaa makeanveden helmissä ja lasihelmissä ja pujottelin viisirivisen killuttimen keltaisen sävyistä. Vaihteeksi koru ilman uunia siis.

On mahtavaa, kun pitkän talven jälkeen saa taas ottaa kuvia luonnonvalossa!

Harmaat kiviriipukset olivat myös tilaushelmiä. Ne ovat polymeerisavea, ja väreinä ovat unenomainen, hempeä violetti, kuultava valkoinen sekä aavistuksen kimaltava harmaa.

Nyt kyllä jännittää, mitä näiden tilaaja on mieltä tästä ehdotuksesta... Helmistä tuli perinteisemmät kuin mitä suunnittelin alunperin. Mutta katsotaan...

---

P.S. Koruavaruuden Katri, en pääse selaamaan blogiasi, koska sen etusivu jumittaa koneellani jatkuvasti. :-( Yritän taas myöhemmin uudelleen.

Romanttisia naisia ja rakkauskirjeitä

Kun ny ei ehdi varistakaan ko linnuks sanua, niin tässä tulee kuvia muutamista ajat sitten valmistuneista helmistä. Kaikki on taasen polymeerisavea ja omin pikku kätösin muovailtuja.

Romanttiset naiset -riipuksissa on ponnahdusruusuja ja taustalla kaunokirjoitusta.



Rakkauskirje-helmet löysivät jo uudet omistajat. On tosi mielenkiintoista nähdä, mitä koruholistit saavat niistä aikaan!

Kirjeen läpi menee kaksi reikää pystysuunnassa, eli helmi toimii joko tuplaketjussa tai korun riipusosassa.

Vaaleassa taustassa erottuu himmeänä kaunokirjoitusta. Reunat ovat tummemmat ja kirjekuoren saumat on kaiverrettu.

Helmet ovat erikokoisia, mutta se ei estäne yhdistämästä niitä samaan koruun.










Kiemuraiset lantit ovat 2 € / kpl ja niitä on yhteensä neljä.

Väriä voisi kuvailla vanhahtavaksi denimiksi tai kulahtaneeksi siniharmaaksi. Reunat ovat rusehtavat.

Mutta pidemmittä jaaritteluitta täältä tähän. Kiitos, rakkaat koruiluystävät, sähköposteistanne! Vastaan niihin niin pian kuin kykenen! Samoin yritän päästä kommentoimaan blogejanne tuota pikaa.

Klikkaa ikonia

...niin näet sen suurempana.

Olen erityisen tyytyväinen noiden helmien väriin. Helmet muotoilin jälleen kerran polymeerisavesta. Töpöttelin ne useammalla eri värillä ja värilaadulla ja sipaisin lopuksi hieman kultaa sinne tänne. Lopputuloksena on murrettuja, unenomaisia sävyjä, jotka sointuvat mukiinmenevästi kupariketjun kanssa.

Tykkään kovasti helmihatuista, joten lisäsin niitä myös näihin koruihin. Helmihatut toimivat myös usein korujumin murtajina, sillä niiden kyky huudella helmilaatikosta pienellä mutta tehokkaalla yliäänellä on jotain ainutlaatuista.

Keskimmäinen ja oikeanpuoleinen ovat vielä vapaana.