Sielu

...Touko-Poukoa lainatakseni. Mitä muuta tämä riipus muistuttaisi?

Sielua askarrellessa ei tarkkaa lopputulosta voi tietää etukäteen, koska musteet reagoivat toisiinsa miten tahtovat. Tästä tuli aika vihreä.

Sielu vaati myös paljon hiomista ja kiillottamista, jotta värien hehku tuli esiin. Viimeistelyyn meni siksi aikaa. Aion vielä jatkaa sitä jonkin verran.

Joidenkin uunissa tuoksuu paistuva pulla, meillä uunista nousee paistuvan napomassan huuruja. "Äiti leipoo" tarkoittaa meillä jotain muuta kuin sitä ensimmäistä mielleyhtymää. Pitäisiköhän lisätä pellille paiston ajaksi vähän kanelia, jotta olisi katu-uskottavampi?

Munakoiso

Näky on suorastaan filosofinen: pöydällä on kuppi vihreää teetä, purkillinen siveltimiä, erilaisia maaleja ja niiden sekoituskuppeja sekä sopivasti maalitahroja. Pro-vivahdetta tuo taustalla kiiltävä pelkästään askartelukäyttöön pyhitetty pastakone.

Sitten silmät osuvatkin keltaiseen kananmunakennoon, johon on tökitty hammastikkuja, joiden päässä kuivuu napomassapalloja. Kenno, tikut ja pallot näyttävät siililtä. Ja taas ollaan isänpäivälahjaosastossa.

En voinut olla testaamatta käytännössä mustetta, jonka värin nimi on Eggplant. Sävy oli munakoisoakin munakoisompi! Ohensin sitä reippaasti, jotta se ei peittäisi helmien marmorikuviota, joten mukana on vain aavistus violettia. Täydensin sävyä violetilla jauhevärillä.

Riipuksen ja isot helmet tein massasta, muut helmet ovat lasia, rondellit metallia.

Ruosteen ja kypsän viljan värinen koru

Tässä itse tehtyjä, maalattuja ja lakattuja helmiä ja riipuksia yhdessä metallirinkuloiden ja pippurinkokoisten lasihelmien kanssa.

Kerrassaan ihania nämä alcohol inks -värit! Ne kuivuvat sekunnissa, joten tasaista pintaa ei kannata edes yrittää, mikä on tietysti hyvä, koska en sellaista aikaiseksi saisikaan. Saapahan syyttää värejä ja leikkiä taiteellista!

Sienellä töpöttäminen saa aikaan kivoja kuvioita ja lähes puhtaalla alkoholilla sumuttaminen tekee pintaan lisää ilmettä niin, että lopputulos näyttää kuultavalta.

Tämän korun musteen väri on nimeltään Caramel, mikä tietysti viehätti kiehtoessaan mielikuvitusta ja aktivoidessaan verensokerivaihteluita. Valmiit helmet eivät kuitenkaan tuo mieleen karkkia vaan ruosteen ja kypsän viljan. Ja rusinan.

Ainoa harmi oli, että jouduin maalaamaan helmet neljään kertaan ja lakkaamaan viiteen kertaan. Lakka muutti nimittäin musteen värin kullankeltaiseksi, mikä ei ollut tarkoitus. Yritin hetken aikaa tykätä tahattomasta kellerryksestä, mutta en kyennyt. Suti vain käteen ja uusiksi.

Ruosteenvärisen riipuksen alla on beige lätty, johon painoin tekstikuvion leimasimella ja jonka painaumat tuputin kultajauheella. Yksikseen tämä lätty näytti koiraverokilluttimelta, jollaisia näkee lemmikkien kaulassa, mutta ruosteriipuksen kanssa siitä tuli ihan kiva.

Kaakelikoru

Näitä helmiä tehdessäni mieleen tulivat Lissabonin rakennusten kaakelit.

Kokeilin kaleidoskooppi-tekniikkaa, ja vaikkeivät nämä ihan Lissabonin tasolle yllä, jotenkin samanlaista hönkäystä niistä voi löytää.

Näköjään kietaisukerroksen väri tulee hyvin hallitsevaksi, joten siihen täytyy jatkossa kiinnittää erityistä huomiota. Ajattelin tästä enemmän sinistä kuin beigeä, mutta minkäs teet...

Tämän kaveriksi on tulossa rannekoru ja korvakorut, jahka ehdin ne koota.

Kunpa pian saisin uuden bulbin kirkasvalolamppuun! Sen valossa näkisi paremmin näitä sävyjä illan pimeydessä.

Täti Ruskea

Testasin käsinkirjoitusta napomassariipukseen. Pikkutarkkaa puuhaa, varsinkin valmiiden urien täyttäminen kultajauheella.

Ei tullut silti kovin siistiä jälkeä, joten tätä katsellessa kannattaa siristää silmiä tai kuvitella, että rosoisuus on ihan tarkoituksellista. Seuraavaksi täytyy varmaankin hankkia kirjainleimasin, jotta aakkoset olisivat tasalaatuisia.

Tarkistin vasta jälkeenpäin, pitikö oikeinkirjoitus paikkansa. Huh, piti! Muuten olisi Täti Ruskea saattanut muljauttaa silmiään kerran jos toisenkin.

Paistamisen ja hiomisen jälkeen maalasin riipuksen suosikkimusteellani nimeltä Caramel. Yritin rouheaa jälkeä, vaikka en mikään maalari olekaan. Musteen kuivuttua pinnoitin tekeleen lakalla, jota kaavin sormenpäistä vielä seuraavana päivänä.

Sininen hetki

Mikä klisee antaa korulle tuollainen nimi! Kuin suoraan huonosta matkailu-mainoksesta: "...sinisen hetken kuulaus saa sinut tuntemaan, kuinka illan rauha laskeutuu hiljaisena lumivaipan alla lepäävän luonnon ylle..."

Nimi täytyi kuitenkin antaa siksi, että talvipäivän sininen hetki ennen hämärää on ainoa käsite, joka kuvaa korun väriä ihan täsmälleen oikein.

Värjäsin vaaleaa napomassaa Perfect Pearl -värijauheella, josta tuli helmen pintaan tällainen sininen kimallus. Välihelmiksi lisäsin Meri Kreikan -korusta ylijääneitä pikkupalloja ja valkoisia makeanvedenhelmiä.

Perfect Pearl -jauhe on muuten oikein mukiinmenevää, mutta rasvaisena se tarttuu joka paikkaan eikä purkin kantta saa tiiviisti kiinni käytön jälkeen. Keittiö on nyt yhtä suurta sinistä hetkeä.

Kirjavat pallot

Kokeilin mille fiori -tekniikkaa, jolla syntyi tällainen pläjäys. Valmistusprosessi oli taas melko hidas, mutta meditatiivinen...

Ensin muotoillaan perushelmi. Sen jälkeen vedetään napomassaa pastakoneen läpi, pyöritellään, rullataan, kieritellään ja lopuksi siitä viipaloidaan pienenpieniä palasia.

Näitä palasia asetellaan perushelmen päälle yksitellen, kunnes koko helmi peittyy. Sitten kieritellään, rei'itetään, paistetaan, hiotaan ja lopulta päästään kokoamaan korua. Siinä vaiheessa sitten huomaa, pitivätkö lähtösuunnitelmat kutinsa.

Hankalimpia ovat näköjään ihan perustoiminnot, kuten tasapaksun viipaleen leikkaaminen ja helmen rei'ittäminen suoraan. Paljon tässä oppii kantapään kautta.