Vihreän kullan kotilot

...a.k.a etanapannu. Jostain syystä innostuin yhdistämään smaragdinvihreää ja pronssille vivahtavaa kultaa. Tokihan kulta syö vihreän, ajattelin, koska aiemmin liukuvärilakanaa tehdessä kulta söi vahvan violetinkin: violetista ei jäänyt juuri mitään jäljelle, koska kullanväri dominoi niin paljon.

No ei syönyt vihreää. Päin vastoin! Vaikka leikkelin ylimääräistä smaragdia pois, jäi sitä vielä jäljelle aika lailla.

Vääntelin pitkulaiset välihelmet suorakulmion mallisista putkista. Ensin harmittelin kullanvärisessä massassa olevaa vikaa: massa oli kovin kuivan oloista pitkästä taikinan vaivaamisesta huolimatta, ja se tuppasi murenemaan taivutuksessa. Murenemisesta tuli kuitenkin hauska efekti, joten annoin sen olla.

Välihelminä on muutama kalsarikuvioinen helmi samoista väreistä, pari pientä kuutiota ja lasisia siemenhelmiä. Polymeerisavihelmien viimeistelyssä käytin uutta tuttavuuttani eli kullanhohtoista värivoidetta, jota sivellään helmen pintaan ennen paistoa. Helmi saa tällä tavoin lisää hohdetta, jonka läpi värit paistavat utuisena. Smaragdilta hohde taittoi terävimmän kärjen.