Koruharrastajat testasivat helmenkalastusta, eli heittivät ämpärin verhon taakse ja jäivät odottamaan saalista vaihtokauppaperiaatteella. Ja tässä tuloksia. Toivottavasti ovat mieluisia!
Sain ilokseni hyvin suurpiirteisiä toiveita Marjolta, tyyliin
vanhaa ja ruskeaa, joten pääsin taas testaamaan eri tekniikoita vapain käsin.
Marjolle lähtee muinaiskökkäreitä, jotka menivät kyllä vintagea kauemmas menneisyyteen. Oli hauskaa roiskia ruosteenruskeaa, sinertävää kiiltoa, kuparia ja kultaa, akryylivärejä, alkoholimusteita ja metallijauheita. Enkä edes yrittänyt tehdä näistä pyöreitä, vaan leikin, että möykkymuotoiset näyttävät vanhemmalta.
Tulos >
Kokeilin ruskeasta ja kullanväristä sekoitettuihin lanttihelmiin jokakodin antikointiainetta ja antikoin (antikeerasin? antikisoin? antikiittasin? antiikkeloin?) leimalla tehdyt painanteet.
Lopuksi pesin helmistä ylimääräiset antiikit pois. Pintaa ei ole lakattu, jotta helmet näyttäisivät vanhemmilta.
Viereinen kuva esittää sitä seuraavassa kuvassa olevan riipuksen pohjaa alkuvaiheessansa. Kokeilin, mitä syntyy, kun pohjan hoitelee mustalla ja harmaalla akryylimaalilla ennen ruskeaa käsittelyä.
Sitten päälle vähän tekoruostetta ja tädin kuva, jonka reunat käsittelin kullan kimalteella ja ruskealla alkoholimusteella.
Tätä riipusta mulla ei ollut sydäntä lakata, vaan halusin säilyttää mattapinnan, koska tämä näyttää ihan sellaiselta vanhojen hautojen kiviaineelta. Jätin samasta syystä myös pinnan kultauksen tekemättä.
Toinen vintagenainen sai päälleen sitten kiiltoa senkin edestä. Siinä hän iloisesti naakottaa hattuineen päivineen.
Kuva on tehty siirtotekniikalla beigen väriselle massalle. Reunat käsittelin vanhan näköiseksi alkoholimusteella ja pinnasta tuli kiiltävä kolmella lakkakerroksella.
Punertava ruusuriipus on ohut ja kevyt. Siinä kukertaa punainen metallijauhe ja muste.
Ruusua en tussannut itse, vaan siirsin tähänkin valmiin kuvan. Lakkasin pinnan pariin kertaan, mutta kiilto ei näy kuvassa, koska valo heijastui helmestä liikaa. Piti vähän varjostella häntä.
Käytin Marjon toivomuksesta loput kultakankaat, joista riitti vielä muutamalle helmelle.
Krakleerattu massalakana oli huolellisesta säilytyksestä huolimatta jo melko kuivunut, joten tarttuvasta pinnasta ei voinut kuin haaveilla. Syntyi kotikutoisen näköistä, mutta onpahan ainakin röpeliäistä.
Tulos >
Lopuksi vielä sekalainen lajitelma Marjolle, joka joskus toivoi saavansa testattavaksi mun ylijäämäpoisheittohelmiä. Mukana on ihan kiva tekometallinen möllykkä, jolle en itse löytänyt käyttöä. Loput ovat sitten nenääntunkumateriaalia, joilla ei ole oikeutusta olemiseen. On tosi mielenkiintoista nähdä, löytääkö Marjo näille paikkaa! Haastetta ainakin riittää.
Mags puolestaan toivoi saavansa
Korukopla-haastetta varten tekemiäni helmiä. Nämä pallukat olivat muuten ihan rattoisia, mutta hiominen olikin sitten asia erikseen. Miten hiot kiiltoa minikokoisiin pippuripalloihin?
Isot helmet käsittelin kahdella eri karkeutta olevalla hiomapaperilla ja sitten lakkasin joka iikan. Kiiltävätpähän nyt ainakin, mokomat!
Koska tiedän Magsin olevan ruusujen ystävä, en malttanut olla väsäämättä hänelle yllättäen ja pyytämättä muutamia vanhanajan ruusuhelmiä.
Ruusua en sentään piirtänyt itse, vaan se on otettu valmiskuvasta, mutta muu suttaus on omaa käsialaani. Nämäkin olis niinku tekoantiikkia.
Tulos >
Ninni toivoi
Harmaisen tyyppisiä viininpunaisvalkoisia helmiä, joista ote tässä.
Luulitteko, että viininpunaista tulee sekoittamalla punaista ja mustaa? No ei tullut! Tarvittiin lisäksi melko paljon violettia, jotta sävy alkoi muistuttamaan tuota jaloa juomaa.
Lakkaa tämä pintakuvio imee kuin sieni. Parin kerroksen sudittelu tuntui kuitenkin riittävän.
Halusin lisäksi testata uusia metallivoidevärejäni, jotka ovat siinä mielessä kivempia kuin metallijauheet, että nämä voiteet eivät pölise.
Punainen ja hopea ovat ihan hauska pari, ja helmet näyttävät yllättävän paljon vanhalta metallilta. Ajattelin lähettää nämäkin Ninnille, jonka blogissa on viime aikoina hehkunut punaista.
Ninnille lähti myös tämä ylijäämäkökkäre, johon testasin kultajauhetta. Mustan kanssa siitä tulee varsin juhlavaa tuntua, ja organza-nauhan kanssa saattaisi toimia kivasti.
Jollain yhdistelmällä tästäkin saanee jotain. Mulla vaan ei just ole menossa kultakautta, joten en löytänyt tälle käyttöä.
Tulos >Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä käyttöä koruilijat näille keksivät. Toivottavasti oli inspiraatiota iltojen iloksi!
Tässä blogissa
kannattaa siis varoa, mitä toivoo. ;-)
Voita mittatilauskoru! >
liene maailmassa liikaa koruja tehty, säästin massapötkön hengen ja annoin sen muodostua sadonkorjuuajan koruiksi.
kietovat syleilyynsä metsänvihreää, miten ne tanssivat yhdessä hennon keväänvihreän ja herkän hopeanvihreän kanssa, miten yksityiskohdissa on näkyy aaltojen suloinen liike, miten valo kuultaa lumivalkean keskustan läpi kuin ujon metsätähden 
terälehdillä konsanaan, ja sen sellaista.
