torstai 21. tammikuuta 2010

Unikoru, Tulikoru ja The Making Of

Seuraavana vuorossa olivat öljyvärit! Olen aina halunnut leikkiä niiden kanssa, ja nyt sain hyvän syyn: täytyyhän niitä testata napomassojen ohessa!

Tarvittiin siis sekä kovaa että nestemäistä polymeerisavea, öljyvärejä ja helmiä.

Ensimmäiseen koruun halusin unenomaiset värit. Johtavana ajatuksena oli violetti, jossa on utuisia, sinne tänne poukkoilevia kuvioita. Toiseen koruun suunnittelin jotain rouheampaa.

Ja näin se meni. Aloitin rullaamalla valkoisen massan pastakoneen läpi. Levitin pohjalakanalle kerroksen nestemäistä massaa ja sitten päästin sisäisen maalarini irti.

Vaalensin perusvärejä valkoisella ja sekoitin värejä nestemäisen massaan. Väritahna näytti hurmaavalta!

Sudittelin Unikoruun sinistä, harmaata, punaista ja violettia öljyväriä.

Sutimisen jälkeen piirsin pintaan kuvioita. Unenomaiset kuviot syntyivät pallopäällä, ja sumeutin niitä vielä siveltimellä.

Tulikoru sai pintaansa vastustamattoman ihanan nimisiä värejä: "burnt sienna", "yellow ochre" ja "burnt umbra". Taisin valita sävyt ihan nimiensä perusteella...

Häiritsin liekehtivän sävyistä maalipintaa neulalla, jolloin kuviosta tuli terävä ja tarkka. Värit näyttivät viihtyvän hyvin keskenään.

Valmiista lakanoista näkee, miten pintakuviota voi ohjailla erilaisilla työkaluilla. Utuisuutta voi säätää, kuvioilla voi leikkiä, värejä voi lisätä...

Kun maalit olivat hieman kuivuneet, leikkasin lakanoista muoteilla pieniä pyörylöitä ja paistoin ne uunissa.

Kuvioiden polttamisen jälkeen sain harmikseni todeta, että nestemäinen massa oli liikuskellut uunissa ja kuroutunut kasaan. Unikorussa se ei haitannut, mutta tulikorun kauniit ja tarkat kuviot olivat mennyttä... Onhan tuo epämääräinen liekkien tanssikin ihan jees, mutta kun sellaista en hakenut!

Sitten leikkelin muotilla hopeanharmaasta ja ruskeasta massalakanasta pyörylöitä taustakappaleiksi ja ympäröin helmet massanauhalla. Koristelin Tulikorun lättyjä muutamalla terälehdellä ja metallivärillä.

Ylijäämämassasta pyörittelin ovaalinmuotoisia helmiä, ja sitten koitti se tylsä vaihe: rei'ittäminen.

Toisen polton jälkeen päätin vielä justeerata Tulikorun helmiä. Ne tuntuivat kaipaavan lisää "burnt siennaa" - tai sitten halusin vain uudelleen suditella noin viehättävän nimisellä maalilla...

Testasin, saanko aikaan kohokuvioita. Kolmannen polton jälkeen helmilättyjen pinnassa todellakin oli valoa vasten kiilteleviä, pulleita ja punertavia kiemuroita.

Oliko lopputulos kaiken tämän vaivan arvoinen? Ehkä ei. Mutta lopputulos ei tässä tuoksinassa ole itseisarvo. Tekemisen palo, kokeilunhalu, ilo ja flow ovat.

4 kommenttia:

  1. Itsekritiikki on se pahin kritiikki! Mutta katsojan silmissä kauniita ovat, tuo tulikoru on ERITYISESTI mieleen. On niin upeaa keltaista, oranssia, ruskeaa... ihana! Sopii sulattamaan tämän talven pois ja kesän alkamaan! =)))

    VastaaPoista
  2. Tämä on niin mielenkiintoinen postaus! En millään saa tarpeekseni näistä kuvista ja väreistä :-))
    Mulla on sama outo viehtymys noihin värien ja sävyjen outoihin, salaperäisiin nimiin; Sanoihin yleensäkin - viime vuonna ostin ale-kirjan vain nimen takia... Tuuli...

    VastaaPoista
  3. Ihan sata varmasti kommentoisin tätä aikaisemmin, hymmmm. Ihana postaus, ny määkin tiärän mikä o massalakana =) Kiitos kun jaksoit nähdä vaivaa ja kuvata työvaiheita. Lopputuloksetkin on taas hienoja.

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtavaa nähdä että koruja tehdään itse "alusta asti" eikä vain koota valmiita komponentteja, se on yleensä aika tylsää...Nämä työvaihejutut etenkin ovat erittäin hienoja!

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails