Aina mielessä

Kakkukorut itsessään eivät ole oma ideani, olen niitä joskus jossain nähnyt. Mutta näiden viipaleiden suunnittelu on omaa käsialaani.

Tässä suklaalla päällystetyt, kirsikkahillolla ja suklaamoussella täytetyt ja kirsikoilla koristellut kakkupalat. Tai siis polymeerisaveahan ne...

Kukkakaulakoru

Voi yhyren kerran, sano! Käytin aivan tolkuttomasti aikaa tällaisen kukkakuvion tekemiseen, mutta valitsinkin toisiaan aivan liian lähellä olevat värit!

Massailun tie on ilmeisesti 15-tasoinen elämäntapa, jossa leveliltä toiselle pääsy vaatii yritystä, erehdystä, seestymistä, henkistymistä ja tolkuttomasti aikaa.

Aloitin tekemällä massasta liukuvärilakanan. Taittelin siitä paketin, jonka leikkasin kolmeen osaan. Asetin keskimmäisen osan ylösalaisin, yhdistin osat käärimällä ne eriväriseen lakanaan ja muotoilin pitkäksi haloksi.

Leikkasin halon viiteen osaan ja nipistelin niistä terälehden muotoiset veneet. Valmistin kukan keskiosan kolmesta erivärisestä massasta, ja tähän tankoon yhdistin terälehdet.

Paketoin valmiin setin läpinäkyvällä massalla, jotta sain muodostettua pyöreän pötkön. Siitä sitten muotoilemaan ja leikkaamaan eri kokoisia kukkakuvioita...

Eipä tullut mieleen lisätä kukkakuvioon turkoosia tai vihreää, vaan liikuin turvallisesti violetti-kulta-ruskea-purppura-asteella. Jo tuo purppura pisti silmään muotoiluvaiheessa aika pahasti...

Ja lopputulos on tällainen tasainen kukka! Minne hävisi se kauniisti varjostettu, monivärinen terälehti? Minne se käyttämäni violetti katosi?

Ensi kerralla sitten mustaa ja valkoista, punaista ja vihreää tai sinistä ja oranssia. Johan alkavat kuviot näkyä!

Neon2

Tästä satsista piti tulla eteerisiä helmiä. Perushelmi päällystettiin kolmella ohuenohuella massalakanalla, joista alin kerros maalattiin musteella, keskimmäinen leimattiin ja siihen ripoteltiin hopeointia ja ylin kerros mahdollisti hiomisen ja kiillotuksen.

Kaikki näytti vielä illalla ihan hyvältä. Käytin upean tummaa Raspberry-mustetta, joka tuntui sopivan tarkoitukseen mainiosti.

Aamulla muste olikin heittänyt kaiken tummuutensa höyhensaarille, ja jäljellä oli kuin neonpinkillä alleviivaustussilla sutattu lakana! Myös hopeoinnin välke oli poistunut keskuudestamme, vaikka aikaisemmissa koruissa yksi massalakanakerros sen päällä ei ollut haitannut mitään.

Kyllä oli kirpiä tuo pinkki! Olihan se pienenä ihan kiva käyttää neonpunaisia ulkovaatteita, jotta erottui liikenteessä, mutta että koruissa ja tällä iällä!

Pettymys pakotti maalaamaan osan helmistä mustesekoituksella, josta tuli ihan kiva luumun sävy. Maalia ei kuitenkaan enää voinut hioa, joten alkuperäinen kiiltosuunnitelma jäi puolitiehen.

Kirjavien pallojen ruskea versio

Näissä pallukoissa on vain kahta väriä, beigeä ja suklaanruskeaa. Hehkulampun valossa kuvatut helmet näyttävät synkiltä, mutta oikeasti niissä on kaunis, lämmin sävy.

Aloitin tekemällä pötkön, jonka nimi on hauskasti jelly roll cane.

Päällystin tähteeksi jääneistä massoista tehdyt perushelmet pötkön erikokoisista versioista leikatuilla viipaleilla. Muutama viipale koristaa myös noita pienempiä helmiä.

Poltettu massa hivelee myös tuntoaistia: nämä helmet tuntuvat kädessä ikään kuin samettiselta ja lämpimältä kiveltä.

Blob

Ylijäämämassa ei löytänytkään tietä tähdepussiin vaan riipukseen. Olin juuri ruttaamassa möykkyä, mutta sitten minut valtasi sääli ja päätin kuitenkin paistaa sen.

Kokeilin kerroksellisutta ja kierteitä, joista syntyi tällainen lätkä. Ei nyt ihan jalointa taidetta, mutta ei se mitään.

Lähinnä tämän muotoilemisessa sai iloa siitä, että itse tekemällä pääsee isojen helmien ja riipusten pariin...

Läiskän seuraksi lisäsin lasihelmiä ja -putkia antamaan vähän arvokkuutta. Harmaa massa kimaltelee hiukan, joten sekin on kiva efekti. Kimallusmassan kanssa ei tarvitse tehdä juuri mitään, koska se on sellaisenaan mielenkiintoinen.

Kitsch-koruja

Tuli tarve tehdä jotain pientä ja kitschiä, ja sellaista syntyi pullonkorkeista ja kiiltokuvista. Löytyipä viimein materiaaliyhtymäkohta miehen harrastukseen!

No joo, nämä nyt olivat tällaisia nopeita välipalatekeleitä, kun suurempi koruprojekti valmistuu tuossa sivussa vähitellen. Pullonkorkkikorut eivät ole oma ideani, vaan niitä näkee korukirjoissakin. Miiran blogissa on ihania esimerkkejä siitä, miten yksikään ei ole samanlainen. Siksi näitä maailmaan mahtuukin...

Näissä koruissa voi nähdä kannanoton tai olla näkemättä. Riippuu ihan katsojasta, haluaako ajatella, että enkelit piikittelevät nykyajan kauneusihanteita vai ovatko ne vain söpöjä pikku koruja.

Harmi, kun yksi lakoistani oli virheostos: tämä lakka on jähmeää, eikä sitä pysty millään levittämään tasaisesti, vaan pensselin vedot näkyvät selvästi. Decoupage-lakalla sain siniseen enkeliin siistin pinnan, mutta toiveikas yritys käyttää töhkälakkaa teki vaaleanpunaiseen enkeliin röpeliäisen kuoren. Vaati jokseenkin akrobaattisia otteita saada siihen lopulta siisti pinta.

Kullanväriset riipukset

Testasin taas leimausta ja metallijauhevärejä. Pohjana käytin kullanväristä massaa, joka paistuu uunissa kauniin lämpimäksi, ei liian kukertavaksi.

Violetti väri ei erotu niin hyvin kuin turkoosi: esimerkiksi

molempien soikeiden helmien päät on sudittu sinipunaisella, vaikkei uskoisi.

Jauheet eivät tartu mitenkään oikopäätä massan pintaan, joten millintarkka töpöttäminen ei tuota tulosta. Parasta siis roiskia vähän ronskimmalla otteella.

Näiden riipusten ideaa voisi jatkokehitellä edelleen, sillä yksinkertaisuudessaan ne jäävät vähän puolitiehen. Tykkäisin ehkä sellaisesta korusta, joka koostuisi litteistä, leimatuista ja metallijauheväreillä maalatuista helmistä. Tosin ennen sellaisen napomista kannattaisi vuorata keittiö jätesäkeillä ja asentaa itselleen hengityssuoja.

Lasipallokoru

Wash & go - pastakonetta ei tässä tarvittu. Massanapomisten lomassa palasin hetkeksi lasihelmien maailmaan.

Ai että, kun osaisi itse tehdä tällaisia lasipalloja riipuksiksi! Lasi on niin kaunista...

Tässä korussa on jälleen pääosassa lempiyhdistelmäni turkoosi ja ruskea. Kumpaakaan niistä ei löydy vaatekaapistani saati korurasiastani, mutta väriyhdistelmän tuijottaminen on vain niin mukavaa, että kerta toisensa jälkeen askartelen sen kimpussa.

Joukossa on muutama huikean kirkkaansininen helmi, mutta turkoosi nujertaa ne niin, että nekin näyttävä turkoosilta.

Oussön

Mokoma mokume gane! Olisi pitänyt kuitenkin laittaa paksumpia läpinäkyviä polymeerisavikerroksia! Kokeilin nyt toista ohjetta kuin viimeksi, ja tämä ohje ei ihan ollut parhaimpia.

Helmet kummatkin puolet koostuvat seitsemästä ohuenohueksi kaulitusta massakerroksesta. Sekoitin värejä ja valmistin kolmea eri sinistä massaa. Joka väliin tuli läpinäkyvää massaa tai hopeointia.

Valmis värikerros rei'itettiin ja viilleltiin. Sen jälkeen pakasta veisteltiin ohuenohuita viipaleita, jotka ladottiin ohuelle valkoiselle massalevylle. Koko komeus vietiin pastakoneesta läpi, ja sitten päästiin leikkelemään suorakulmioita. Niitä laitettiin aina kaksi vastakkain, jotta helmen molemmat puolet ovat edustuskelpoisia.

Lopputulos oli aika taas merellinen.

Appesii

Jos nämä helmet olisi tehty oranssista polymeerisavesta, olisi korun nimi Appelsiini. Nyt nimeksi tuli Appesii, koska helmet ovat melkein appelsiiniviipaleiden näköisiä ja koska 1-vuotiaamme oppi juuri sanomaan "appesii, appesii".

Oli hauskaa pyöritellä massarullaa ja veikkailla, miltä se näyttää viipaleiksi leikattuna. Leikkaus paljastaa sen, miten eri värit ovat rullautuneet ja kuinka hyvin kuvio on pysynyt koossa.

Rullan päät menivät massatähteisiin, jotka säästetään perushelmiä varten. Tähteistä tehdyn helmen voi päällystää jollain hienommalla tekniikalla, eikä mitään mene hukkaan.

Keskellä rullaa appelsiinikuvio oli parhaimmillaan. Kuvio käyttäytyy ihan oikean appelsiinin tavoin: jos viipaleesta olisi muotoillut pallon, siitä olisi voinut viiltää vähän kuorta, kuten hedelmästä konsanaan. Silloin siitä olisi tullut ihan aidon näköinen juuri kuorittavan appelsiinin miniatyyri. Ehkä tenava haluaa sellaisen, kun tulee nukkekoti-ikään.

Riipukseen painoin sanan "explore", koska sellainen leimasin sattui olemaan käsillä ja koska tämä koru oli tutkimusmatka appelsiinin sielunelämään. Ehkä korun käyttäjäkin on kokeellinen henkilö, ken tykkääkään viipaleita kaulassaan kantaa.

Luonnonvalossa korukuvia ei näin lokakuisena arkipäivänä ehdi ottaa. Lampun valossa varjoista tulee kova kontrasti, mutta tässä värit toistuvat kuitenkin suurin piirtein oikein.

Leimailukoru

Innostuin leimailemaan vähän enemmänkin. Kullalle kukertava napomassa sai kylkeensä pitsikuvioita, jotka mullittelin mustan ja kullanvärisen akryylimaalin seoksella.

Tämänkertainen mullitus tekee helmiin ikään kuin muinaista vivahdetta.

Akryylimaalit ovat mukavan helppokäyttöisiä, koska niitä on helppo sekoittaa, levittää ja pyyhkiä pois. Ne ovat myös kivan peittäviä. Lisäksi ne ovat miltei hajuttomia, joten niiden kanssa leikkiminen on suorastaan meditatiivista iltapuuhaa.

Oranssit lasihelmet tuovat mukaan lisää ruskan sävyjä. Kai se lehtivihreä pakenee koruaskartelijan helmilaatikosta sitä mukaa kuin ulkona puista.

Nämä sävyt sopivat erityisesti murrettujen värien kanssa.

Sinivalkoinen kaulakoru

Minua pyydettiin tekemään sinivalkoinen kaulakoru. Perussininen ja valkoinen eivät oikein ole suosikkiyhdistelmäni, joten mietin, mistä tekisin sellaisen korun, jota itse jaksaisin katsoa.

Vastaus löytyi kirkkaista helmistä, joiden sisus oli värjätty valkoiseksi, ja siniharmaista, pitkulaisista helmistä. Laitoin mukaan muutaman violettiin vivahtavan pyörylän sekä vaaleanharmaita siemenhelmiä.

Riipusosaan piti tulla vielä yksi pitkula, mutta siinäpä ei ollutkaan kunnon reikää! Mikään ei siis mennyt siitä läpi hyvällä. Korvasin sen violetilla ja kirkkailla helmillä ja testasin samalla apilan muotoista väännöstä hopeoidusta langasta.

Ilokseni korun saaja tykkäsi kovasti näistä sävyistä! Ja nyt takaisin massahelmien leivontaan...

Näkinkenkä kaikilla mausteilla

Vaikkei tässä korussa varsinaisia näkinkenkiä olekaan, niin se on kuitenkin sen verran hauska sana, että laitoinpa sen tälle nimeksi.

Melkein kaikki helmet ja riipukset on tehty napomassasta, lasihelmet tietysti erottuvat joukosta. Massan sekaan lisäsin mausteita ilmettä antamaan: neilikkaa, sahramia (ei sitä kaikkein laadukkainta!) ja jeeraa. Paistaessa uunista ei silti levinnyt ruoan tuoksu...

Maalasin paistetut palaset musteella ja suihkutin niihin kuvioita alkoholilla. Testasin myös suihkutettavaa lakkaa, joka toimi melko hyvin.

Halusin tähtiriipuksiin mudan sävyä, mutta koska värien sekoittaminen ei ole hallussa, en ollut lopputuloksesta ihan varma. Sitten keksin: musta + kulta = multa! Mustasta ja kullanvärisestä akryylimaalista sain sopivan mullan vivahteen, jota töpöttelin riipusten koloihin.

Tämä koru on sen verran runsas, että se toimii yksinkertaisten vaatteiden kanssa, esimerkiksi farkkujen ja T-paidan kaverina.

Yllätysmunat

Nämä munanpuolikkaat tein massasta, alkoholimusteista ja hopeauksesta (vrt. kultaus). Uutuutena kokeilin Raspberry-mustetta, joka hehkuu tässä pinkkinä.

Yllätyshän on, että näitä ei ole tehty suklaamunien kääreestä, vaikka sellaiselta näyttävätkin. Yllätys oli myös se, miten värit alkoivat hehkumaan uunissa läpinäkyvän massakerroksen muututtua valkoisesta kirkkaaksi.

Lisäksi yllätyin siitä, että revennyttä läpinäkyvän massan liparetta ei voi paikata huomaamattomasti, että alkoholimuste ei kuivunutkaan hopeauksessa nopeasti ja että maalauksen jälkeen oli turha kuvitellakaan työntävänsä näin lerppua, ohutta tekelettä enää pastakoneen läpi.

Yllätyksiä oli luvassa myös jälkikäsittelyssä. Nämähän kiillottuivat kunnolla! En tiedä, vaikuttiko se, että hoin niille samalla: "Kiillotu, tyhmä!" Päätin kokeilla samaa seuraavallakin kerralla, jos auttaisi.

Sitä ei tarvinnutkaan kauaa odottaa. Leikkasin lopuksi massasta kaistaleen, josta tein riipukselle raamit, ja paistoin tekeleet uudestaan. Viimeinen yllätys: munien pinta himmeni uunissa, joten jälkikäsittelyn sai tehdä uudestaan!

Lopulta riipukset olivat valmiit. Sitten vain narun jatkoksi.

Sielu

...Touko-Poukoa lainatakseni. Mitä muuta tämä riipus muistuttaisi?

Sielua askarrellessa ei tarkkaa lopputulosta voi tietää etukäteen, koska musteet reagoivat toisiinsa miten tahtovat. Tästä tuli aika vihreä.

Sielu vaati myös paljon hiomista ja kiillottamista, jotta värien hehku tuli esiin. Viimeistelyyn meni siksi aikaa. Aion vielä jatkaa sitä jonkin verran.

Joidenkin uunissa tuoksuu paistuva pulla, meillä uunista nousee paistuvan napomassan huuruja. "Äiti leipoo" tarkoittaa meillä jotain muuta kuin sitä ensimmäistä mielleyhtymää. Pitäisiköhän lisätä pellille paiston ajaksi vähän kanelia, jotta olisi katu-uskottavampi?

Munakoiso

Näky on suorastaan filosofinen: pöydällä on kuppi vihreää teetä, purkillinen siveltimiä, erilaisia maaleja ja niiden sekoituskuppeja sekä sopivasti maalitahroja. Pro-vivahdetta tuo taustalla kiiltävä pelkästään askartelukäyttöön pyhitetty pastakone.

Sitten silmät osuvatkin keltaiseen kananmunakennoon, johon on tökitty hammastikkuja, joiden päässä kuivuu napomassapalloja. Kenno, tikut ja pallot näyttävät siililtä. Ja taas ollaan isänpäivälahjaosastossa.

En voinut olla testaamatta käytännössä mustetta, jonka värin nimi on Eggplant. Sävy oli munakoisoakin munakoisompi! Ohensin sitä reippaasti, jotta se ei peittäisi helmien marmorikuviota, joten mukana on vain aavistus violettia. Täydensin sävyä violetilla jauhevärillä.

Riipuksen ja isot helmet tein massasta, muut helmet ovat lasia, rondellit metallia.

Ruosteen ja kypsän viljan värinen koru

Tässä itse tehtyjä, maalattuja ja lakattuja helmiä ja riipuksia yhdessä metallirinkuloiden ja pippurinkokoisten lasihelmien kanssa.

Kerrassaan ihania nämä alcohol inks -värit! Ne kuivuvat sekunnissa, joten tasaista pintaa ei kannata edes yrittää, mikä on tietysti hyvä, koska en sellaista aikaiseksi saisikaan. Saapahan syyttää värejä ja leikkiä taiteellista!

Sienellä töpöttäminen saa aikaan kivoja kuvioita ja lähes puhtaalla alkoholilla sumuttaminen tekee pintaan lisää ilmettä niin, että lopputulos näyttää kuultavalta.

Tämän korun musteen väri on nimeltään Caramel, mikä tietysti viehätti kiehtoessaan mielikuvitusta ja aktivoidessaan verensokerivaihteluita. Valmiit helmet eivät kuitenkaan tuo mieleen karkkia vaan ruosteen ja kypsän viljan. Ja rusinan.

Ainoa harmi oli, että jouduin maalaamaan helmet neljään kertaan ja lakkaamaan viiteen kertaan. Lakka muutti nimittäin musteen värin kullankeltaiseksi, mikä ei ollut tarkoitus. Yritin hetken aikaa tykätä tahattomasta kellerryksestä, mutta en kyennyt. Suti vain käteen ja uusiksi.

Ruosteenvärisen riipuksen alla on beige lätty, johon painoin tekstikuvion leimasimella ja jonka painaumat tuputin kultajauheella. Yksikseen tämä lätty näytti koiraverokilluttimelta, jollaisia näkee lemmikkien kaulassa, mutta ruosteriipuksen kanssa siitä tuli ihan kiva.

Kaakelikoru

Näitä helmiä tehdessäni mieleen tulivat Lissabonin rakennusten kaakelit.

Kokeilin kaleidoskooppi-tekniikkaa, ja vaikkeivät nämä ihan Lissabonin tasolle yllä, jotenkin samanlaista hönkäystä niistä voi löytää.

Näköjään kietaisukerroksen väri tulee hyvin hallitsevaksi, joten siihen täytyy jatkossa kiinnittää erityistä huomiota. Ajattelin tästä enemmän sinistä kuin beigeä, mutta minkäs teet...

Tämän kaveriksi on tulossa rannekoru ja korvakorut, jahka ehdin ne koota.

Kunpa pian saisin uuden bulbin kirkasvalolamppuun! Sen valossa näkisi paremmin näitä sävyjä illan pimeydessä.

Täti Ruskea

Testasin käsinkirjoitusta napomassariipukseen. Pikkutarkkaa puuhaa, varsinkin valmiiden urien täyttäminen kultajauheella.

Ei tullut silti kovin siistiä jälkeä, joten tätä katsellessa kannattaa siristää silmiä tai kuvitella, että rosoisuus on ihan tarkoituksellista. Seuraavaksi täytyy varmaankin hankkia kirjainleimasin, jotta aakkoset olisivat tasalaatuisia.

Tarkistin vasta jälkeenpäin, pitikö oikeinkirjoitus paikkansa. Huh, piti! Muuten olisi Täti Ruskea saattanut muljauttaa silmiään kerran jos toisenkin.

Paistamisen ja hiomisen jälkeen maalasin riipuksen suosikkimusteellani nimeltä Caramel. Yritin rouheaa jälkeä, vaikka en mikään maalari olekaan. Musteen kuivuttua pinnoitin tekeleen lakalla, jota kaavin sormenpäistä vielä seuraavana päivänä.

Sininen hetki

Mikä klisee antaa korulle tuollainen nimi! Kuin suoraan huonosta matkailu-mainoksesta: "...sinisen hetken kuulaus saa sinut tuntemaan, kuinka illan rauha laskeutuu hiljaisena lumivaipan alla lepäävän luonnon ylle..."

Nimi täytyi kuitenkin antaa siksi, että talvipäivän sininen hetki ennen hämärää on ainoa käsite, joka kuvaa korun väriä ihan täsmälleen oikein.

Värjäsin vaaleaa napomassaa Perfect Pearl -värijauheella, josta tuli helmen pintaan tällainen sininen kimallus. Välihelmiksi lisäsin Meri Kreikan -korusta ylijääneitä pikkupalloja ja valkoisia makeanvedenhelmiä.

Perfect Pearl -jauhe on muuten oikein mukiinmenevää, mutta rasvaisena se tarttuu joka paikkaan eikä purkin kantta saa tiiviisti kiinni käytön jälkeen. Keittiö on nyt yhtä suurta sinistä hetkeä.

Kirjavat pallot

Kokeilin mille fiori -tekniikkaa, jolla syntyi tällainen pläjäys. Valmistusprosessi oli taas melko hidas, mutta meditatiivinen...

Ensin muotoillaan perushelmi. Sen jälkeen vedetään napomassaa pastakoneen läpi, pyöritellään, rullataan, kieritellään ja lopuksi siitä viipaloidaan pienenpieniä palasia.

Näitä palasia asetellaan perushelmen päälle yksitellen, kunnes koko helmi peittyy. Sitten kieritellään, rei'itetään, paistetaan, hiotaan ja lopulta päästään kokoamaan korua. Siinä vaiheessa sitten huomaa, pitivätkö lähtösuunnitelmat kutinsa.

Hankalimpia ovat näköjään ihan perustoiminnot, kuten tasapaksun viipaleen leikkaaminen ja helmen rei'ittäminen suoraan. Paljon tässä oppii kantapään kautta.