Kiemuroita ranteeseen

Halusin testata mallia, jossa kiemuroita taitellaan tuplavaijerista. Vääntely oli huomattavasti vaikeampaa kuin yksinkertaisen vaijerin kanssa, ja rakkoja tuli saman tien kaksi.

Testasin myös kiemuroiden lujittamista. Kun kuviosta tehdään litteä, se pysyy kasassa paremmin eikä väänny helposti.

Lujitukseen tarvittiin kuulosuojaimet, vasara ja takorautainen alusta. Papan askartelemasta takorautaisesta ulkokukkatelineestä sukeutui oiva alusta, jota vasten litistäminen sujui helposti. Tosin naapureilla ei varmaankaan ollut ihan yhtä helppoa kilkatuksesta lähtevien desibelien kanssa.

Yhdistin kiemuroihin mattamustia lasikuutioita ja kyyhkysenharmaita pyöreitä helmiä. Valmis koru on sekä herkkä että näyttävä ja se sopii erityisen hyvin valkoisten vaatteiden kanssa.

Puisevat marjat

Työkaveri sai perinnökseen pussillisen vanhoja puuhelmiä, jotka olivat aiemmin palvelleet erilaisina kaulakoruina. Joulu tuli työpaikalle, kun sain pussin omakseni.

Tietynlaiset puuhelmet herättävät assosioita 80-luvulle, joten mietin monia erilaisia vaihtoehtoja. Lopulta oli luovutettava - näiden kanssa yksinkertainen on kaunista ja kikkailu turhaa. Olkoot sitten 80-lukua.

Puolukanpunaiset helmet sopivat syyskauden alkuun ja piristävät vaikka minkä värisiä vaatteita. Huomenna vien nämä korut työkaverille ovella häämöttävän syyskuun kunniaksi.

Ja lisää sormuksia

Sormuksia oli niin mukava väännellä, että kokeilin vähän erilaista mallia.

Itse asiassa nämä kuuden pienen helmen sormukset näyttävät sormessa nuorekkaammalta ja vähemmän juhlavalta kuin yhden ison helmen sormus.

Niin näyttäviä ne silti ovat, että muita koruja ei välttämättä kaipaa samaan aikaan. Korkeintaan näiden kanssa kannattaa käyttää yhtä muuta koristetta, ei koko settiä.

Pyöreä sormuskehä on edelleen haaste, koska vieläkin se sormen kokoinen kapula puuttuu. Taivuttelu on tehtävä vähitellen.

Jospa tänä iltana keittäisin kupin kahvia ja innostuisin kofeiinin voimalla napomaan lisää... Toisaalta flow vie mukanaan niin, että huomenna töissä kaduttaisi mokoma valvominen. Täytyy siis valita, aikooko olla itselleen kiva vai armollinen...

Sormus

Long time no napominen. Mieli teki kovasti helmien pariin, mutta nykyisin vapaa-ajan ja oikean vireystilan kohtaaminen on hyvin harvinaista.

Tänään viimein liikeni tunti rautalangan vääntöön. Jotain pientä ja nopeaa oli keksittävä, ja siitä syntyi ajatus sormuksesta.

Ainoa haaste oli se, että koko talosta ei löytynyt mitään putkea tai kapulaa, joka olisi ollut lähimainkaan sormen paksuinen ja jonka ympärille sormuksen olisi voinut muotoilla. Apuun tuli paksu tussi, mutta se oli silti laiha lohtu. Hopeoitu lanka on onneksi melko taipuisaa, joten pikku hiljaa vääntämällä sormuksen kehästä tuli kuin tulikin pyöreä.

Näyttävä sormus on erinomainen asuste, kun vaatteena on pitkähihainen, näyttäväkauluksinen paita. Ranne- ja kaulakorut kätkeytyvät puseron uumeniin ja korvakorut kilpailevat huomiosta kauluksen kanssa. Sormus jää silloin sopivaksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi vaihtoehdoksi.

Rannekoru vuorikristallista

Haalean violetiksi värjätyistä, epämääräisen muotoisista vuorikristallimöykyistä syntyi tällainen rannekoru.

Mukana on pieniä, violetteja ametistisiruja sekä läpinäkyviä lasipalloja ja -kuutioita. Lisäsin niitä myös häntäpäähän, jolloin ketjun pituutta voi säätää niin, että koru näyttää tasapainoiselta lyhyenäkin.

Kuvasin rannekorun peilin päällä - siksi se näyttää niin runsaalta...

Sopii kylmien ja murrettujen pastellisävyjen kanssa, mutta myös tummien värien kaveriksi erityisesti, jos tummat vaatteet ovat kesäisen ilmavia ja kevyestä materiaalista tehtyjä.