keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Tekopuuta

Näyttäähän tämä puulta, näyttäähän...

Tein puujäljitelmähelmiä kahdesta erivärisestä massasta, jotka leikattiin niin, että näkyviin tuli puun syiltä näyttävä kuvio. Kuviosta tehtiin matto, jolla päällystettin erimuotoisia massahelmiä.

Mustat helmet ovat myös käsintehtyjä ja ne yrittävät esittää ebenpuuta. Kiilto tai pikemminkin himmeys on ainakin ihan samanlainen kuin oikeassa puumateriaalissa. Jätin kiillotusvaiheen tarkoituksella lyhyeksi, mutta hiomiseen käytin aikaa.

Pippurin kokoiset pikkuhelmet ovat oikeaa puuta ja rocaille-helmet puolestaan lasia.

En ole aiemmin ollut ruskean ystävä, mutta nyt minusta on hyvää vauhtia kehkeytymässä sellainen...

tiistai 29. syyskuuta 2009

Maapallokoru

Sarjassamme kaikki helmet itse tehtyjä, paitsi metalliset välihelmet ja lasiset rocaille-helmet.

Käytin turkoosia, sinistä ja vihreää massaa sekä mustaa maalia. Muotoilu oli varsin tahmeaa, sillä maali ei suostunut kuivumaan ollenkaan.

Näistä väreistä syntyneet helmet näyttävät pieniltä maapalloilta! Yhdistettynä metallisiin välihelmiin ja saviselta näyttäviin turkooseihin pikkupalloihin vaikutelma on hyvinkin etno.

Koru sopii erityisen hyvin violettien, ruskeiden ja valkoisten vaatteiden koristukseksi.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Tekometallinen riipus

Olen ylpeä tästä tekometallisesta riipuksesta! Vaikka se ei katsojan silmissä kovin ihmeelliseltä näytä, on se tekijän mielestä suorastaan taidetta!

Testasin erivärisiä alcohol ink -musteita (kiitos, Tuula!), ja niiden yhdistäminen onnistui juuri niin kuin toivoinkin. Lisäksi onnistuin vetämään massan pastakoneen läpi sen ohuimmalla asetuksella. Ja kun vielä hiominen ja kiillotus saivat aikaan kiiltävän lopputuloksen, olin myyty. Tämä tekniikkahan on hurjan hauskaa!

Pääväri on turkoosi Stream, johon on sekoitettu muita värejä. Kiilto ei näy kuvassa, mutta väri on luonnossa häikäisevä. Taustalevy on tehty mustasta massasta ja reunat on lakattu.

Hiekkapaperia (ja kynsiä) meni melkoisesti, sillä esimerkiksi 800-paperi kuluu hyvin nopeasti. Sillä saa kuitenkin silkkisen pinnan (ja vinkuvan yskän). Kiillottaminen viimeisteli säihkeen (ja sen, mitä kynsistä oli jäljellä) sekä katseenkestävyyden (ei kynsissä).

lauantai 26. syyskuuta 2009

Lomakuvat ranteessa

Onko mitään kamalampaa kuin askarteleva sukulainen? Se napoo itsetehdyn näköisiä koruja ja tuo niitä naama autuaassa virneessä näytille.

Sitten se ilmoittaa, että nämä ovat muuten lahjoja, ole hyvä, ja odottaa silmät innosta loistaen vastaanottajalta ihastuneita huudahduksia.

Tämä pläjäys ei onnistunut. Vanhemman siskon näyttelijäntaidot ovat siis koetuksella, kun seuraavan kerran tavataan. Ja tätähän on pidettävä ainakin kerran! Stig Carpelania lainatakseni, mä oon nähny tosi paljon vaivaa tän eteen!

Testasin, miltä vain hiukan käsitellyt digikuvat näyttävät suoraan massaan siirrettynä. No, epämääräiseltä. Ensi kerralla kuvat täytyy käsitellä kunnolla ja ronskin ottein.

Jos sen sijaan ei ajattele, että tässä on ikuistettu siskojen viimekesäinen Alassion-matka, voi lopputulosta tarkastella paremmalla mielellä. Kuvat näyttävät epämääräisiltä vanhoilta valokuvilta, ja se tuo ihan kivan ilmeen.

Muuten koru näyttää livenä ihan hauskalta ja se asettuu ranteeseen kauniisti. Rosoisuus kuuluu kerrankin asiaan.

torstai 24. syyskuuta 2009

Memory wire

Olin kauan sitten hankkinut memory wirea, mutta en ollut siitä niin kiinnostunut. Lopulta päätin tehdä aiemmin valmistuneelle kaulakorulle kaverin ja testata vaijeria käytännössä.

Memory wiren etu on se, ettei lukkoa välttämättä tarvita. Koru säilyttää muotonsa ja pysyy ranteessa, vaikka sitä käteen pujottaessa hieman avaakin.

Ihan kätevä keksintö ja lopputuloskin on parempi kuin mitä ajattelin. Helmien pujottelu tällaiseen vaijeriin ei kuitenkaan ollut niin hauskaa kuin koruaskartelu muuten.

Aion kuitenkin tehdä näitä vielä lisää, koska koruina ne ovat helppokäyttöisiä ja monikerroksisuudessaan näyttäviä.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Violetteja helmiäisrenkaita

Törmäsin tällaisiin syvän violetteihin helmiäisrinkuloihin, ja näin oitis mielessäni ilmavan rannekorun. Siispä korupiikit käteen ja menoksi.

Kuvasin korun ulkona terassilla kovalla kiireellä ennen kuin illan loputkin luksit häipyisivät. Kuvauksen aikana tenava keksi mennä maistelemaan grillihiiliä, joten kuvaussessio jäi yhteen otokseen. Onnistui se sentään joten kuten.

Tämä rannekoru sopii tumman violettien ja sinisten vaatteiden kanssa, ja tietysti perussetti mustaa, valkoista, ruskeaa ja harmaata toimii jälleen.

Pitäisiköhän seuraavaksi kokeilla tekohelmiäistä napomassasta?

tiistai 22. syyskuuta 2009

Feikkikiveä

Tästä tuli yksi suosikeistani! Päällepäin voisi luulla, että helmet ovat kiveä ja tuntuvat kylmiltä kosketettaessa. Pallukat ovat kyllä yhtä sileitä kuin kivi ja kiiltokin on samaa luokkaa, mutta ne eivät ole kylmiä.

Kyse on jälleen napomassasta! Käytin tähän mokume gane -harjoitelman rippeet. (Nimi "mokume gane" on helppo muistaa karvaan kokemuksen tuomasta mielleyhtymästä: oli moka hankkia Megane, jonka moottori hajosi aamuruuhkassa keskellä moottoritietä...) Tähteistäkin syntyy kivaa jälkeä!

Massa imaisi pikkusormen jälkeen koko käden ja muutamat keikkapalkkiotkin, mutta samalla avautui ihan uusi maailma. Valmishelmet eivät tällä hetkellä oikein sykähdytä, sillä massa tarjoaa niin paljon uusia mahdollisuuksia tehdä uniikkikoruja!

Enpä olisi ihan heti uskonut, että löydän itseni askartelemasta niin pikkutarkkaa ja niin monivaiheista juttua. Toisaalta pilkunviilausnapomiseen keskittyminen nollaa pään työ- ja leikkirupeaman jälkeen. Mikä voisikaan olla parempi lopetus päivälle?

maanantai 21. syyskuuta 2009

Kivannäköistä kivennäköistä

Tähän koruun olen aika tyytyväinen: ensimmäiset mokume gane -tekniikalla tehdyt helmet onnistuivat aika hyvin!

Käytin läpikuultavaa ja tavallista valkoista sekä itse sekoitettua hailakan violettia massaa, maalia
ja foliota.

Näiden helmien valmistamiseen meni monta iltaa. Erityisen työlästä oli hiominen ja kiillotus, mutta vaiva kannatti nähdä, sillä lopputulos muistuttaa kiveä sekä tuntumaltaan että kiilloltaan.

Napominen oli tosi mielenkiintoista, sillä lopputulosta ei voinut ennustaa etukäteen kovin tarkasti: mokume gane -tekniikassa kun kuviot asettuvat epäsäännöllisesti ja jokainen helmi on uniikki.

Rinkulat keventävät ilmettä ja korostavat helmien hopeanharmaita vivahteita.

Tällainen näyttävä kaulakoru vaatii ehdottomasti yksivärisen ja yksinkertaisen yläosan, jotta helmien erikoisuus pääsee kunnolla oikeuksiinsa.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Musteläiskätesti

Mikä kuva on riipuksessa ja korvakoruissa?

Viiden pisteen vihje: Kallista päätä vasemmalle ja siristä silmiäsi. Kolmen pisteen vihje: Se on eläin. Yhden pisteen vihje: Se on koira. Ja paljastus: Se on korvia höristävän minisnautserin naamakuva!

Käsittelin ja kopioin Kerttu-koiran kuvan, siirsin sen napomassaan, maalasin, paistoin ja lakkasin. Väreinä ovat luonnonvalkoinen ja helmenharmaa, kopiokuvassa tummanharmaa.

On se niin näköönen!

torstai 17. syyskuuta 2009

Meri Kreikan

Jos tästä ei tule mieleen meri Kreikan, niin ei sitten mistään!

Kokeilin yhdistää sinisiä massoja valkoiseen ja siitä syntyi hauskoja kuvioita. Varsinaista taideterapiaa työn lomassa! Ilta vierähti pitkälle näitä napoessa.

Ihan wash-and-go -tuotteita itse tehdyt helmikäädyt eivät ole. Ensin valitaan sekoitettavat värit, sitten ne pehmitetään, sekoitetaan ja muotoillaan. Sen jälkeen ne jäähdytetään, jotta reikien pistely onnistuu. Lopuksi ne kovetetaan uunissa, jäähdytetään ja hiotaan, ja vasta tämän jälkeen päästään pujottelemaan. Vaikka vaiheet mahtuvat kolmeen virkkeeseen, tosiasiassa ne vievät paljon aikaa.

Jokin tässä prosessissa kuitenkin viehättää. Ehkä se on jonkin verran ennalta arvaamaton kuviointi, ehkä se on paluu lapsuuden muovailuvahamaailmaan... Ja ehkä lopputulosta ei edes erota tenavan päiväkodissa väsäämistä veistoksista.

Mutta minkähän takia kaupasta ostetut, rosoiset, epäsäännöllisen muotoiset ja keskenään erikokoiset ja -sävyiset helmet ovat jännittäviä, mielenkiintoisia, hienoja ja vetoavia, mutta itse tehtyjen helmien pitäisi näyttää koneellisesti valmistetuilta? Omat rosot eivät kiehdo ollenkaan samalla tavalla...

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Petrolipaistos

Nämä helmet tein itse napomassasta. Sekoitin eri värejä, rullasin, leikkelin ja muotoilin. Laitoin ulos jähmettymään ja tein sen jälkeen reijät. Sitten taas uuni päälle ja odottamaan...

Valmiit tuotokset hiottiin ja sen jälkeen ne olivat valmiita koottavaksi.

Mielestäni tästä tuli ihan onnistunut paistos! Petrolinsininen saa maustetta tummemmista väreistä, jolloin koru näyttää savesta tehdyltä etnokorulta. Hiominen toi pintaan kuitenkin vähän kiiltoa mausteeksi.

Parhaimmillaan koru on petrolinsinisten vaatteiden kanssa, mutta toimii hyvin myös mustan, ruskean, harmaan ja valkoisen parina.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Merenvihreää ja läpinäkyvää

Läpinäkyvän ja vihreän yhdistelmää ei ole pitkään aikaan näkynyt valmiskorujen valikoimassa. Tässä yksi lääke sellaisen puutteeseen.

Merenvihreät helmiäishelmet ovat suosikkejani. Niiden sävy on niin vivahteikas, valosta riippuen helmi sävyttyy keltaisesta harmaaseen.

Särmikkääksi hiotut lasihelmet tuovat mukaan kimallusta ja keveyttä, ja niidenkin sävy riippuu ympäristöstä.

Sen vuoksi tämä koru sopii aika monen kanssa yhteen, esimerkiksi ruskean, sinisen, harmaan, tummanvihreän, valkoisen ja mustan kanssa.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Ruskean sävyjä ranteeseen

Vihreä kausi päättyy kohta sekä luonnossa että helmilaatikossani. Molemmat ovat täyttä päätä siirtymässä ruskan väreihin.

Löysin ihanan ruskeita kissansilmähelmiä ja vaalean beigejä, himmeän kuviollisia helmiä. Kun yhdistin niitä renkaisiin, näytti lopputulos aika kivalta, miltei hienostuneelta.

Pitäisin tämän itse, mutta oma korulipas on jo täynnä. Täytyy rajoittaa.

Parhaiten tämä yksilö sopii luonnonvalkoisen ja ruskean eri sävyjen kanssa.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Napomassa

Vaikka helmiä on helmikaupoissa tarjolla tuhat ja yksi, en löytänyt sellaisia, joita etsin: tarpeeksi isoja, soikeita ja himmeän harmaita. Avuksi tuli napomassa, jota viihdyin napomassa.

Päätin aloittaa hillityllä väriyhdistelmällä, ja muokkasin kahta eriväristä massataikinaa. Helmistä tuli kauniin kirjavat, mutta kauempaa ne näyttävät yksivärisiltä.

Haasteena on muovailla täsmälleen samankokoisia pallukoita, mutta toisaalta käsityön jälki saakin tässä näkyä.

Päähelmeen painoin kuvioin, ja lopuksi paistoin koko satsin uunissa. Tällaista olinkin tehnyt viimeksi ala-asteella...

Pujotin helmet lankaan ja niin niistä muotoutui ihan kiva kääty, joka sopii käytettäväksi erityisesti valkoisen ja beigen kanssa.

Näin tuli annettua massailulle pikkusormi. Jatkoa seuraa!

torstai 10. syyskuuta 2009

Smaragdinvihreää

Silmiähivelevän smaragdinvihreät lasikuutiot olivat virheostos siinä mielessä, että verkkokaupan sivuilla ne näyttivät ihan toisen värisiltä.

Ensin harmitti, mutta sitten huomasin näiden sopivan yhteen harmaiden helmien kanssa. Sainpas sittenkin kuutiot käyttöön!

Värinsä puolesta tämä yksinkertaisuus on näyttävä. Jos asusteissa on häivähdys samaa vihreää, koru toimii hyvin. Tai sitten sen voi yhdistää yksiväriseen vaatetukseen. Erityisen sähäkkänä se erottuu violetista ympäristöstä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Meri kaulassa

Ihastuin tähän merenvihreään helmiäishelmeen! Sen muoto on epäsymmetrinen, ja jokainen helmi on erilainen.

Tasapainoa tuovat harmaanruskeat ja sinivihreät lasihelmet, jotka nekin ovat meren sävyjä. Vaahtopäät, rantahiekka, meriruoho, näkinkengät (hauska sana!) ja sileät kivet muodostavat ihanan, rikkaan värimaailman.

Tämä koru sopii parhaiten murrettujen värien kanssa, esimerkiksi ruskean, harmaan ja sinisten neuleiden koristukseksi. Valkoinen toimii myös.

Tämän hetken koruaskarteluissani yksinkertaisuus näyttää olevan valttia, mutta ehkä se ei ole huono asia. Aina ei tarvitse olla niin näyttävää - joskus riittää vähempikin.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Vaaleanvihreä kaulakoru

Kun ulkona ei kohta enää näe näitä sävyjä, vangitsin ne koruun. Jälleen jotain hyvin yksinkertaista ja kevyttä...

Käytin mintunvihreitä makeanveden helmiä, sammaleenvihreitä hawaii-helmiä ja metsänvihreitä siruhelmiä. Mintunvihreys ei häiritse ollenkaan muiden sävyjen rinnalla.

Tämä sopii yhteen valkoisten, ruskeiden, harmaiden ja mustien vaatteiden kanssa.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Ei ole kissaa karvoihin katsominen

Taas on tullut se aika, jolloin luonnonvalo pakenee helmiharrastajaa.

Hehkulampun keltaisessa valossa siristellään silmiä ja yritetään nähdä, missä helmen pujotusreikä sijaitsee. Lattialle putoavat yksilöt unohdetaan saman tien, koska niitä ei näe poimia ennen viikonloppua.

Kuvaaminen on luku sinänsä. Valo ei riitä tai se on liian keltaista, liian räikeää, liian kohtisuoraa. Siksipä oheinen iltaotos näyttää tympeältä.

Minulta pyydettiin kissakorua, jossa päähenkilö esiintyy sivuttain. Edellinen lähikontakti kissaan on kahdenkymmenen vuoden takaa, mielikuva varsinkin kissan profiilista hyvin hatara.

Metallilanka käteen ja taivuttelemaan. Ensin tuli koira, sitten jänö ja lopuksi hahmo, jonka yksi asiaan vihkiytymätön tunnisti kissaksi. Sitten olin melko tyytyväinen.

Puolustukseksi on sanottava, että hopeoitu lanka ei tottele kovin pieniä yksityiskohtia, ja myös korun painopisteen sijoittaminen on tässä tarkkaa hommaa. Toivomaani lopputulokseen en ihan täysin päässyt, vaikka sisäinen kyllitätini pyrki kovasti esiin.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Henkilökortin kruunaaja

Ulla kyllästyi perinteiseen punottuun henkilökorttinauhaan ja toivoi jotain vähän kauniimpaa.

Yhdistin valmiiseen ketjuun hänen lempivärejään, violettia ja harmaata, ja siitä syntyi ihan toimiva koru.

Helmien lisäksi liitin mukaan neliön mallisia lenkkejä tunnelmaa keventämään.

Klipsulla kiinnitettävä henkilökortti sai näin ansaitsemansa raamit!
Related Posts with Thumbnails