keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Sydämeitä

Toimme äskettäin Tenava 2.0:n kotiin ja tässä sen kunniaksi tietysti sydänkoruja, vaikken mikään sydänihminen olekaan.

Iso (pituus 5,5 cm) ja keskikokoinen (4 cm) sydänkoru taipui rintarossiksi, pienimmäisestä (3 cm) tuli riipus.

Olin tyytyväinen värivalintoihin, vaikka vasta työstettynä (=notkeaksi muovattuna) ne näyttivät aika karsealta yhdistelmältä: kirkkaan violettia, sameaa viininpunaista, turkoosia, pullonvihreää, pinkkiä, valkoista ja beigeä...

Niistä syntyi violettivoittoinen värien ilotulitus. Kuviot ovat aika hauskoja kulmineen ja pyörteineen.

Tästä eteenpäin korujen valmistaminen on täysin kiinni siitä, kumpi voittaa kädenväännön, luomisen tuska vai unen puute. Kamppailusta tulee tiukka. Mutta kuten arvata saattaa, valvomisen aiheuttama ties kuinka monen promillen humalatilaa vastaava olo ei ainakaan edesauta pienien massakuvioiden pikkutarkkaa näpertelyä. Ans kattoo ny.

Joitain julkaisemattomia koruja on kuitenkin plakkarissa, eli ihan heti ei pitäisi hiljetä tällä rintamalla!

Toffeeta ja kalkkikiveä

Tai siis napomassaa.

Kokeilin yhdistää mattavalkoista ja vaaleaa beigeä, ja yhdistelmä toimi ihan kivasti. Kauempaa koru näyttää yksiväriseltä, lähempää erottuvat kaleidoskooppikuviot.

Jätin helmet lakkaamatta, sillä mattapinnasta tulee mieleen näkinkengät. Kiiltoa tuovat beiget ja savunharmaat lasihelmet.

Koru sopii erityisen hyvin beigen sävyjen kanssa, mutta myös muut lämpimät, murretut värit toimivat. Myös sinisen eri sävyt tekevät kivan taustan ja korostaa mielestäni tuota merellisyyttä.

Seuraavaksi jotain värikkäämpää. Onhan se kevätkin jo pitkällä...

maanantai 25. tammikuuta 2010

Bertil, Lars & Pernilla

Tänään oli eläinpäivä! Ikuistin keskisuuret vipeltäjät polymeerisaveen kuin 5-vuotiaana konsanaan.

Tässä tulee ensiksi Bertil. Se esittää kilpikonnaa, jonka kilpi on tehty kaleidoskooppitekniikalla. Se tahtoo sanoa, että ensin tehdään monivärinen pötkö, joka leikataan kahtia. Palaset asetetaan vierekkäin ja leikataan uudelleen kahtia. Ja kun nämäkin asetetaan vierekkäin, syntyy kaleidoskooppimainen kuvio.

Toisena Oiva Toikka Goes Africa, kuten Jasuni kommentoi. Lars esittää lintua. Sen hahmo on muovattu samasta kaleidoskooppipötköstä kuin Bertilin kilpi, mutta pötkön kuvioita on venytetty ja väännetty.

Silmänä sillä on musta lasihelmi ja ketjussa on lasihelmien lisäksi massasta tehtyjä, puun syykuvioita matkivia helmiä.

Kolmantena esittäytyy Pernilla, merihevonen. Muotoilin sen tekoturkoosihelmien ylijäämäpaloista ja tykkäsin kovasti lopputuloksen väristä.

Pernillan erikoisuus on nenään työnnetyt mustat siemenhelmet.
Naruun on solmittu sinisiä ja turkoosin värisiä lasihelmiä.

Tällainen eläinkunnan edustajien muovailu poiki tukun muitakin riipusideoita. Julistan siis täten alkuvuoden viralliseksi riipuskaudekseni.

torstai 21. tammikuuta 2010

Unikoru, Tulikoru ja The Making Of

Seuraavana vuorossa olivat öljyvärit! Olen aina halunnut leikkiä niiden kanssa, ja nyt sain hyvän syyn: täytyyhän niitä testata napomassojen ohessa!

Tarvittiin siis sekä kovaa että nestemäistä polymeerisavea, öljyvärejä ja helmiä.

Ensimmäiseen koruun halusin unenomaiset värit. Johtavana ajatuksena oli violetti, jossa on utuisia, sinne tänne poukkoilevia kuvioita. Toiseen koruun suunnittelin jotain rouheampaa.

Ja näin se meni. Aloitin rullaamalla valkoisen massan pastakoneen läpi. Levitin pohjalakanalle kerroksen nestemäistä massaa ja sitten päästin sisäisen maalarini irti.

Vaalensin perusvärejä valkoisella ja sekoitin värejä nestemäisen massaan. Väritahna näytti hurmaavalta!

Sudittelin Unikoruun sinistä, harmaata, punaista ja violettia öljyväriä.

Sutimisen jälkeen piirsin pintaan kuvioita. Unenomaiset kuviot syntyivät pallopäällä, ja sumeutin niitä vielä siveltimellä.

Tulikoru sai pintaansa vastustamattoman ihanan nimisiä värejä: "burnt sienna", "yellow ochre" ja "burnt umbra". Taisin valita sävyt ihan nimiensä perusteella...

Häiritsin liekehtivän sävyistä maalipintaa neulalla, jolloin kuviosta tuli terävä ja tarkka. Värit näyttivät viihtyvän hyvin keskenään.

Valmiista lakanoista näkee, miten pintakuviota voi ohjailla erilaisilla työkaluilla. Utuisuutta voi säätää, kuvioilla voi leikkiä, värejä voi lisätä...

Kun maalit olivat hieman kuivuneet, leikkasin lakanoista muoteilla pieniä pyörylöitä ja paistoin ne uunissa.

Kuvioiden polttamisen jälkeen sain harmikseni todeta, että nestemäinen massa oli liikuskellut uunissa ja kuroutunut kasaan. Unikorussa se ei haitannut, mutta tulikorun kauniit ja tarkat kuviot olivat mennyttä... Onhan tuo epämääräinen liekkien tanssikin ihan jees, mutta kun sellaista en hakenut!

Sitten leikkelin muotilla hopeanharmaasta ja ruskeasta massalakanasta pyörylöitä taustakappaleiksi ja ympäröin helmet massanauhalla. Koristelin Tulikorun lättyjä muutamalla terälehdellä ja metallivärillä.

Ylijäämämassasta pyörittelin ovaalinmuotoisia helmiä, ja sitten koitti se tylsä vaihe: rei'ittäminen.

Toisen polton jälkeen päätin vielä justeerata Tulikorun helmiä. Ne tuntuivat kaipaavan lisää "burnt siennaa" - tai sitten halusin vain uudelleen suditella noin viehättävän nimisellä maalilla...

Testasin, saanko aikaan kohokuvioita. Kolmannen polton jälkeen helmilättyjen pinnassa todellakin oli valoa vasten kiilteleviä, pulleita ja punertavia kiemuroita.

Oliko lopputulos kaiken tämän vaivan arvoinen? Ehkä ei. Mutta lopputulos ei tässä tuoksinassa ole itseisarvo. Tekemisen palo, kokeilunhalu, ilo ja flow ovat.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Riipunnaisia

Nyt on aika riipusten! Mustan massan ja metallijauhevärien liitto kiehtoo edelleen, ja niistä syntyi muutamia hieman Lappi-henkisiä riipuksia.

Litteässä Hippiriipuksessa ei ole päällystettä, Revontuli-riipuksessa väritetty pohja ja hopeiset kiemurat saivat kuorrutteen nestemäisestä polymeerisavesta. Jälkimmäisessä pohjan värit jotenkin hävisivät, vaikka ajattelin niiden hehkuvan pinnoitteen altakin.
Pullea Kovakuoriaisriipus syntyi kovakuoriaiskorun ylijäämäpaloista. Tämä juuri on mukava asia polymeerisaven kanssa askarrellessa: mitään ei tarvitse heittää pois. Kauniista tilkuista saa aina jotain kivaa, ja tarkastelun alle kelpaamattomat palaset voi käyttää perushelmiin, jotka sitten päällystetään jollain paremmalla kuviolla.

Nyt täällä sitten pikku hiljaa hukutaan riipuksiin. Askartelun tuoksinassa ei ehdi miettiä, että a) näille pitäisi olla säilytystilaa, b) mihin nämä oikeasti loppusijoitetaan, jos ne eivät kirpparilla tee kauppaansa. Joulukuusen koristeiksi?

Neljännessä kuvassa on pari yksinkertaista tilausriipusta. Vaalea sydänriipus on helmiäistä, mustavalkoinen riipus on jotain hiottua kiveä.

(Valitettavasti Kovakuoriaisriipuksen kuva ei suostu avautumaan isompana lukuisista yrityksistä huolimatta. Täytyy yrittää asentaa se uudelleen myöhemmin.)

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kierteessä

Jälleen värien sekoittelu yllätti: jos sekoittaa hieman sinistä, paljon valkoista ja inauksen ruskeaa, tulee vihreää! Jotkin massavärit dominoivat kovasti, joten ihan perinteisellä väriensekoitustajulla ei välttämättä saa haluamaansa jälkeä.

Suunnitteilla oli siis sinertävän punertavat helmet, mutta vihertävän punertavatkin käyvät. Halusin joka tapauksessa maanläheisiä sävyjä, en peruskirkkaita, joten lisäsin aavistuksen ruskeaa sekä vihreään että punaiseen massaan.

Tein niistä liukuvärilakanan, josta kierittelin tällaiset palat. Näistä tulee mieleen se 80-luvun lastenohjelma krokotiili Justuksesta, joka oli tehty muovailuvahasta...

Välihelmiksi valikoitui mustia lasihelmiä, koska niiden rondellimainen muoto tuki kierrehelmiä sopivasti.

torstai 14. tammikuuta 2010

Nesteessä

Viimeinkin ehdin tutustua nestemäiseen napomassaan käytännössä! Suunnitelmissa se on ollut alkusyksystä asti.

Näiden riipusten teko alkoi mustan polymeerisaven pehmittämisestä. Tarkoituksenani oli tehdä massasta ensin oma leimasin riipuksia varten, mutta sellaiseen luksukseen ei ollut aikaa, ja halusin tietysti nopeasti nähdä lopputuloksen.

Painoin siis napomassaan kuoppia valmiilla leimasinlevyllä ja veitsillä. Kuopat maalasin metallijauheilla ja koholla olevat kohdat akryylimaalilla. Päälle sivelin nestemäistä massaa, jolloin korun pinnasta tuli tasainen.

Työ vaati monta polttovaihetta, joten ihan kädenkäänteessä massan kovettaminen ei sujunut. Jälkikäsittely vei myös oman aikansa hiomisineen ja kiillottamisineen.

Aluksi ajattelin, että näistä tuli maailman rumimmat kaulakorut, mutta itse asiassa ne näyttävät kivoilta kun pääsevät tositoimiin esimerkiksi violetin tai valkoisen vaatteen kanssa.

Nestemäinen massa oli hurjan hauska uusi tuttavuus, ja sitä täytyy testata lisää! Kameran tarkennustoiminnot saivat vaan melkoisen haasteen riipusten läpinäkyvästä pinnasta.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Toivehia

Blogini helmiharrastaja-kommentoijat ovat toisinaan kertoneet toiveistaan, joita päätin harjoituksen vuoksi toteuttaa. Auringon paisteessa massaillessa sain väritkin paremmin kohdalleen!
Mags toivoi yönsinisiä ruusuhelmiä, mutta virkamiehensininen vei voiton, eikä yö päässyt kunnolla alkamaan. Tein nyt ruusun muotoisia helmiä, joihin kokeilin syvänsinistä metallijauheväriä. Ehkä tässä olisi inspiraatiota vaikkapa rannekoruksi?

Appesii-koru oli Romuluksen mieleen, joten hän alkoi haaveilla pinkeistä appelsiinikorvakoruista. Pinkit appelsiininpuolikkaat tekevät tässä lähtöä Itellaan. Niistä voit askarrella korvakorut tai riipuksen tai jotain.

Ninni sai vastikään unelmapuutarhansa ja tykkäsi Garden Queen -korusta, joten tein hänelle oman riipuksen. Tässä Dream Garden, ole hyvä! Jos ei kaulaan, niin vaikka avaimenperäksi.

Ja koska mitään tilausta ette tehneet, vaan korunosat tulevat teille yllättäen ja pyytämättä, en tarvitse vastineeksi mitään. Voitte itse askarrella tekeleistä korun, antaa palikat eteenpäin tai palauttaa ne. Tarkkailkaa postianne!

P.S. Ja tällaisen ihanuuden Mags sai ruusuista aikaan.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Ruusun istutusta

Ensimmäisen ruusun istutin napomassasta tehtyyn riipusaihioon. Pääosaa näyttelee mustavalkoinen naamakuva. Ympäröin reunat lasihelmillä, ja mukaan pääsi myös pitsinpalanen. Riipus roikkuu yksinkertaisessa, mustassa satiininauhassa.

Toisen ruusun tein mustasta massasta ja istutin sen massariipukseen. Tekstiksi kaiversin "Garden Queen", koska tämä riipus lähtee puutarhaharrastukseen sotkeutuneelle siskolleni.

Garden Queenin koristeluun käytin violettia ja ruosteenpunaista metallijauheväriä. Olen suorastaan niiden fani, mutta niiden sotkuisuuden ja pölisemisen takia käytän niitä harvemmin.

Täten alkoi riipuksentekokausi! Mikään ei ole rankan päivän jälkeen niin rentouttavaa kuin siveltimenvedot ja niiden massapinnalle levittämien kauniiden värien katselu...

tiistai 5. tammikuuta 2010

Kovakuoriaisia

...koska näissä helmissä on kova ja kiiltävä kuori.

Päätin taas altistaa itseni ja keittiön jauhepölylle pitkästä aikaa. Kuvioin mustaa napomassaa erilaisilla kuvioilla ja metallijauheväreillä ja kaulitsin koristellut palaset ohueksi lakanaksi. Päällystin massasta tehdyt perushelmet näillä kankaan näköisillä tilkuilla, jotka ovat pinnaltaan litteitä.

Metallijauhevärit loistavat hienosti nimenomaan mustaa taustaa vasten, sillä siinä ne saavat syvyyttä. Joskin syvyyden lisäksi ne saavat hieman toisenlaisia sävyjä, kuin miltä ne purkissa näyttävät. Tällä kertaa tykkäsin himmeästä hohdosta, joten jätin lakkaamisen sikseen.

Tämä koru sopii erityisesti petrolinsinisen tai mustan paidan kanssa.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Ilotulittelua

Tällaisessa ilotulittelu-rannekorussa käytin mosaiikkitekniikkaa ja yhdistin lasihelmiä napomassaan. Olin oikein iloinen siitä, että sain sekoitettua massasta omalla värireseptilläni täysin suunnitelmieni mukaisen liukuvärilevyn!

Sekoitin perusväreistä ruusunpunaista ja kullalle vivahtavaa persikkaa. Ne ovat täsmälleen samat sävyt, jotka hehkuvat kirpeässä pakkassäässä taivaanrannassa silloin, kun auringon viimeiset säteet luovat vielä valoaan ennen hämärän tuloa. Eivätkä värit tietenkään pääse oikeuksiinsa oheisissa kuvissa.

Samat sävyt toistuvat kesällä puutarhani kaksivärisissä ruusu- ja tulppaanilajikkeissa. Tällä perusteella sama koru käy kesät talvet...

Onnellista uutta vuotta! Helmeilevä malja sille!
Related Posts with Thumbnails