Kaikkea pitää kokeilla. Tässä tulevat polymeerisavesta muotoillut torsot, joiden kasvojen pituus on n. 2 cm.
Tavoitteenani on onnellinen skoonelainen puutarhuri, johon on vielä matkaa. Kun joku kaunis päivä osaan luoda hänelle naaman, teen saman tien kädet ja jalatkin. Ja hiukset.
Nämä harjoituskappaleet saivat pään lisäksi pelkät torsot, enkä jatka näiden yksilöiden tekoa enempää. Ehostuskin puuttuu: ripset, kulmat, hiukset jne. muuttaisivat ilmettä reippaasti.
Kahta muuta pelkälle naama-asteelle jäänyttä koeversiota en kelpuuttanut tänne. Toinen näyttää vakavasti kuolemansairaalta ja toinen anime-hahmolta liian isoine silmineen.
Ette usko, miten paljon pieninkin muovailuliike pikkuruisella työkalulla saa koko naaman ilmeen muuttumaan. Suupielet, luomet, nenänpielet, kulmat, rypyt, uurteet - kaikki on kokeilua, yritystä ja erehdystä. Kun viimein saa nenän asettumaan, huomaakin, että ylähuulta ei enää voikaan korjata, tai kun saa silmät iloiseksi, ei kulmia pystykään sen jälkeen muuttamaan.
Täystyrmäys muuttaa ilmettä tietysti eniten. Kun nukke pitkän ähellyksen jälkeen putosi käsistäni lattialle, siltä vääntyi nenän lisäksi puoli naamaa ja muovailu oli aloitettava alusta.
Pienoisnaamojen tekoa olisi mukava harjoitella jatkossakin. Haastetta niissä kyllä riittää.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)