Rose

Täällä hän nyt on vihdoin ja viimein! Kommervenkkilään muuttava pikkuruinen 15-senttinen nukkeneiti Rose.

Kasvot, kädet ja kengät tein polymeerisavesta, käsivarret ja jalat kuparilangasta, hiukset villalangasta ja vartalon puuvillasta ja pumpulista. Raajoja voi varovasti taivuttaa.

Työmäärä oli... iso. Minikokoisen naaman muotoiluun tarvittiin lukuisten oikeiden työkalujen lisäksi nuppineulaa ja sukkapuikkoa. Muovailun lisäksi leikkasin, ompelin, liimasin ja kiitin onneani, että tämä nukke on pelkkä koriste, ei lasten leikkeihin! En usko, että tulen tekemään nukkeja toiste, ellei iske joku outo mielenhäiriö.

En olisi muutenkaan ikinä ryhtynyt nukentekijäksi, ellei korutaiteilija Niina olisi haastanut niin kauniisti ja antanut määrättömästi aikaa toteutukseen. Prototyyppejä tuli tehtyä viisi ennen kuin olin nuken kasvoihin tyytyväinen. Luonteeltaan Rose on mielestäni mietteliäs, hiljainen (joo, ei se puhu), arvokas ja sydämellisen lempeä.

Mietin paljon Kommervenkkilän tyyliä ja värisävyjä ja päädyin pellavaan, kermanvalkoiseen ja vanhaan roosaan. Pitkä, valkoinen tukka tuo rouvalle ikää ja romanttissävyistä arvokkuutta, mutta Niina voi suortuvat myös vaihtaa, letittää tai leikata lyhyemmiksi.

Ylimmässä kuvassa Rosella on puketillinen oikeita kuivattuja ruusunnuppuja, jotka tuoksuvat ihanasti. Ensimmäisessä alakuvassa mamselli on arkiasussaan ja toisessa hän on sonnustautunut sunnuntai-iltapäivän teehetkeä varten. Luultavasti vielä tuunaan tuota kastelukannua, sillä myös rekvisiitta muuttaa Rosen mukana uuteen kotiin.

P.S. Edellisen postauksen sydämiä on vielä jäljellä, jos joku tahtoo.

Mittakipot

Kas noin! Kipot valmistuivat alkuvuonna ja ne kuvattiin kevättalvella. Pitkä matka kohti blogia on päättynyt!

Riipuksiksi näitä en sentään tarkoittanut vaan nukkekodin somistukseksi, jos miellyttävät tilaajan silmää.

Pää on pullollaan toteuttamattomia koruideoita, mutta kun puutarhakausi on avattu! Lapion jatkeena roikkuu ihminen silloin.

Muutos

Muutto takana, kaaos käsillä. Verstaaksi nimetty harrastushuoneemme on täynnä pahvilaatikoita, paperikasseja ja kirjoja. Helmiä? Ehkä tuon pinon alla. Pihdit? Ehkä tuon kasan takana.

Muuttomiehet väittivät helmilipastoani kevyeksi ja kantoivat sen sellaisenaan yläkertaan. Minun ei tarvinnut tyhjentää sitä!

Olen päässyt seisomaan tiluksilla pimeyden keskellä täydellisessä hiljaisuudessa kuun valaistessa maisemaa - missään ei näy katuvaloja saati naapureiden valoja. Olen löytänyt kuusipeuran jäljet lammen rannalta, sytyttänyt takkaan tulen ja kuunnellut myrskyä. Kunhan ehdin, sulattelen vanhan juuren ja leivon leivinuunissa ruisleipää, joka syödään siltä seisomalta.

Tässä vaiheessa korujen napominen on mahdotonta, joten kuvassa aiempia tuotoksia. Kissat olivat tilaustyö, ja kuva on otettu ennen maalia ja pintakäsittelyä.

Käärme veikeä

Tilaaja tarvitsi viljakäärmeen, jolla on sylinterihattu päässä. Tämä luikero ei ole riipus, vaan se tulee muihin tarkoituksiin.

Käärmeen hieno väritys aiheutti päänvaivaa - keinoja olisi ollut useampi. Päädyin kuitenkin överiin tilkkutäkkiratkaisuun tällä kertaa.

Siivekkäät: done. Nisäkkäät: done. Matelijat: done. :-D

Manolot kurassa

Jälleen yksi villi idea korutaitelija-Niinalta, joka toivoi Tilda-henkisiä saappaita syyssäiden varalle. Kas tässäpä siis muutama vaaleanpunainen mono, ja laukku ja sydän niille kyytipojiksi.

Löysin sopivan musteen, jolla aioin sutata kengistä vanhan näköisiä. Saappaisiin tulikin rustiikin sijaan ehtaa likaa - täti Moonika on käynyt torilla varsin kuraisella säällä.

En osaa kuvitella, mitä Niina näistä aikoo taikoa, mutta jotain äärimmäisen kekseliästä silmäkarkkia kuitenkin.

Korublogit tuottavat kyllä valtavasti iloa: minusta on ihanaa käydä katsomassa, mitä kaikkea luovat ihmiset saavat aikaan mistä tahansa materiaalista, palasesta ja pätkästä. Että jos jonkun omainen vielä epäilee askartelun ja korubloggauksen ansioita, niin yhden sektorin siitä muodostaa ilon ja kauneuden jakaminen.

Kyllähän me kaikki lopetetaan tämä koruilu siinä vaiheessa, kun maailmaan ei enää mahdu lisää iloa, hauskuutta, luovuutta ja kauneutta. :-)

Susi ja Hukkanen

Korutaiteilijoiden mielikuvitus on ehtymätön luonnonvara. Jos se ei pääse virtaamaan ovista, se virtaa ikkunoista. Ja jos ei niistäkään, se löytää jonkun kolosen kuitenkin.

Erään koruilijan mielikuvitus virtasi jo sellaista rataa, että meikäläisen meinasi hukka periä.

Tehtävänantona oli kuuta vasten ulvova susi, joka haasteellisuudessaan oli ujon pöllön luokkaa.

Kuun eläväisen pinnan napominen sujui keskikivuttomasti, mutta sudesta tuli koko ajan possu. Lisäksi isompi sudenpää näyttää sanovan "aah" eikä "ouuu". Onneksi pienempi susi sen sijaan ulvoo antaumuksella.

Siinä vaiheessa, kun Mies tunnisti eläimen, päätin lopettaa muovailun ja aloittaa paistamisen.

Korun näette kokonaisuudessaan siinä vaiheessa, kun Korukoplan haaste päättyy.

Koira, koira ja koira

Long time no write.

Kombinaatio minikokoiset tenavat + puutarha pitävät kesän korvilla niiden omistajan ulkona. Ei nettiin ehdi hän.

Tässä viimein katsaus mittatilaustöihin. Kolme veikeää koirulaa saivat omat helmet, joista tilaaja rakentaa lahjakorun koirien kasvattajalle.

Heijastukset on näissä kuvissa vähän hankalia, mutta oikeasti koirannaamat erottuvat oikein hyvin krakleerauksen alta.

Helmet ovat polymeerisavesta leivottua tekometallia, jossa on hieman vihertävää tekopatinaa ja mustaa tekotummumista.

Vaihtareita

Nämä helmet ja riipukset lähtivät tänään matkalle, ja vaihtarina paluupostissa saan piakkoin maailman ihanimman sormuksen. Amalia teki sen minulle!

Rustiikkisessa sydämessä on päällä lasinkirkas kiiltolakka. Muut helmet ovat mattapintaisia.

Väriksi muotoutui on nimenomaan se sävy, josta voi kiistellä, onko se vihreä vai turkoosi, ja murjottaa loppupäivän, jos huomaa kesken tuoksinan sen toisen olevan sittenkin oikeassa.

Valoisat illat koituvat helposti aamukoomaksi, kun ajan kulua ei huomaa. Joka aamu kellon soidessa päätän kunakin päivänä mennä harrastuksetta nukkumaan. Mahdotonta on se ilman suunnattomia ponnistuksia.

Kevätkiireet ovat pitäneet tehokkaasti poissa netistä, mutta, ihanaiset virtuaaliystävät, yritän mahdollisimman pian päästä kommentoimaan blogeihinne.

Kiemura, Ursula ja rantakiviä

Toinen tilaustyönä tehty pöllö sai nimekseen Kiemura.

Väreinä on tällä kertaa kimalteleva harmaa ja pirteä pinkki. Yhdistelmää tasoittaa utuinen valkea, ja läheltä katsottuna helmessä näkyy läpinäkyvän massan tuomaa syvyyttä.

Muotoilun tuoksinassa Kiemuralta pääsi pieni muna, jossa on niin ikään kiemuraa. Siitä tulee ehkä jatkokappale tilaajan koruun.


"Voi taivahan talikynttilät", näyttää Ursula ajattelevan.

Testasin utuisia värejä, joista tässä hehkuvat ainakin vihreä, sininen ja violetti. Hatun koloset ja uurteet on vanhautettu ruosteenruskealla. Päällä on pari lakkakerrosta.

Ursulan korkeus on n. 15 mm. Reikä kulkee päälaesta leukaan.

Ursula on varattu.

Lopuksi esittäytyy kymmenen pientä rantakiveä. Niiden rakentamiseen tarvittiin erillinen monikerroksinen taikina. Massalakanan päälle vuoltiin siitä palasia, ja koko komeus kaulittiin ohueksi. Lakanalla päällystettiin raakahelmet.

Tästä harmaan ja toffeen yhdistelmästä tulee mieleen sellaiset hailakat rantakivet, jotka paahtuvat kuumana kesäpäivänä aivan veden rajassa. Kun ne kastelee, värit kirkastuvat ja kivien pinnasta löytyy syvyyttä.

Hieman lanttimallisten (ei pallon muotoisten) helmien korkeus on n. 15 mm. Kymmenen helmen setti on 10 €.

Ujo

"Sillä voisi olla vaikka pää siiven alla", toivoi Mags.

Eikö olekin mahtavaa, kun on olemassa korutaiteilijoita, jotka villitsevät ja yllyttävät ja inspiroivat yrittämään mahdotonta (ja hikoilemaan verta)?

Niin. Kaikki mielikuvani pää siiven alla viihtyvästä tornipöllöstä päätyivät yhteen näkyyn: päättömältä näyttävään lintuun. Eikä varmaankaan ole kivaa pitää sellaista riipusta kaulassa, josta kanssakulkijat alvariinsa kysyvät, miksi linnulla ei ole päätä.

Lähdin siksi muovailemaan ujoa pöllöä, jonka naama on selkeästi nähtävissä erityisesti silloin, kun kurkistaa siiven reunan taakse.

Tällä kertaa jätin siipisulat ilman kirurgin veistä ja tein niiden kuviot suoraan massasta. Limitettynä kolmiulotteinen vaikutelma toimii ilman ylimääräisiä maaleja.

Ajattelin ensin varjostaa nokkaa kuten edellisessä tornipöllöhelmessä, mutta ehkä Ujo toimii paremmin puhtoisena.

Mukaan tulee kolme pientä munaa, jotka Ujo muni syntyprosessinsa aikana.

Riipuksen pujotusreikä kulkeee aivoista hanuriin, eli Ujon pyrstön jatkeeksi voi halutessaan laittaa lisää helmiä tms.

Alimmaisen kuvan helmet tulivat sivutuotoksena. Niissä on samaa läpikuultavan valkoista ja toffeen väristä beigeä kuin Ujossakin.

Kukkia ja äitejä

Sain taas vapaat kädet vanhahtavien kukkariipusten tekoon.

Hailakan turkoosi ja haalea roosa tuovat vähän väriä ruskealle taustalle. Ripustusreiät on vahvistettu kuparirinkuloilla ja kukan keskustassa on koristeena kuparinvärisiä siemenhelmiä.

Outoa kyllä, vanha tuttu yhdistelmä tiettyä mustetta ja lakkaa käyttäytyi näissä riipuksissa eri tavalla kuin ennen. Muste ei jostain syystä imeytynyt kunnolla, joten lakkaaminen muutti sen kuvioita jonkin verran.

Äitiriipus ja helmet näyttävät luonnossa paljon paremmilta kuin kuvassa. Helmet ovat kaksipuoleisia ja ne on lakattu ja maalattu.

Naisen kuva on siirretty kuvankäsittelyn jälkeen massaan ja helmeä on sävytetty musteilla.

Kuvaa kehystää ruskeista ja kullanvärisistä massoista sekoitettu tumma reuna, johon on sipaistu metalliväriä pronssin hohtoa antamaan. Sivusta katsottuna kehys näyttää metallilta.

Nyt sitten vain jännittämään, mitä taikuri Niina näistä taikoo!

Aurinko jo saa

Aurinko saa myös tähän rannekoruun, joka minulta tilattiin määritelmällä "runsasta ja keltaista".

Tällä kertaa pitäydyin pitkästä aikaa makeanveden helmissä ja lasihelmissä ja pujottelin viisirivisen killuttimen keltaisen sävyistä. Vaihteeksi koru ilman uunia siis.

On mahtavaa, kun pitkän talven jälkeen saa taas ottaa kuvia luonnonvalossa!

Harmaat kiviriipukset olivat myös tilaushelmiä. Ne ovat polymeerisavea, ja väreinä ovat unenomainen, hempeä violetti, kuultava valkoinen sekä aavistuksen kimaltava harmaa.

Nyt kyllä jännittää, mitä näiden tilaaja on mieltä tästä ehdotuksesta... Helmistä tuli perinteisemmät kuin mitä suunnittelin alunperin. Mutta katsotaan...

---

P.S. Koruavaruuden Katri, en pääse selaamaan blogiasi, koska sen etusivu jumittaa koneellani jatkuvasti. :-( Yritän taas myöhemmin uudelleen.

Pöllö ja pöllö ja mäyräkoirat

Korutaituri Mags tarvitsi koruihinsa mahdollisimman pientä (ei oo tosissaan!), luonnollisen oloista (nyt se kiusoittelee!) pöllöä, eikä mitä tahansa pöllöä, vaan nimenomaan tornipöllöä (nyt se rienaa!).

Minä sitten siinä massaa pyörittelemään ja miniatyyriä tihrustelemaan. Pää vielä meni perusvälineillä, mutta siipeen sattui monta kertaa. Hommahan menee niin, että pikkuruisen veistoksen ollessa kyseessä sitä ei voi tukea mihinkään veistelyn ajaksi. Muuten tuki painaa oman muotonsa helmeen, ja sitten se kohta on muotoiltava uudelleen, jolloin vastapäinen kohta kaipaa tukea, joka painaa muotonsa helmeen, ja sitten... Esittelen tässä siis luontaisen kaltaiset pöllönosat.

Ja sitten muihin aiheisiin.

Steampunk on ikään kuin viktoriaanisen ajan pähkähullun tiedemiehen kokeellinen seikkailu, jonka tiimellyksessä lentelee jos jonkinlaista koneen osaa, työkalua ja metallinpalasta.

Marjo kaipasi ruskeansävyistä pöllöä, mutta ei ehkä ihan odottanut tällaista. Just nyt ei sattunut korulaatikosta löytymään antiikkikellon koneiston osia, mutta ajattelin silti koetella korutaiteilijan steampunk-henkeä ja tehdä hänelle vähän erilaisen siivekkään. Tyylilaji on Marjolle tuttu, joten on jännää nähdä, meneekö tällainen McSteamy läpi.

Tämän pöllendaalin kanssa ei kannata mennä metallinpaljastimeen. Ketju, vyön pyöreä solki ja helmihatut sekä niistä askarrellut jalat ovat korumetallia. Ruuvisilmät, vyön niitit ja nahkavyö ovat polymeerisavea.

Täten olen siis paistanut tornipöllöä uunissa ja tuikannut toisen pöllön silmiä ruuvimeisselillä. Ette halua tietää, mitä tein tornipöllön siivelle.

Lopuksi vielä ylläri.

Tämä on todistuskappale luvattomasta kuvankaappauksesta. ;-) Se korutaiteilija älähtää, johon kyseinen riipus kalahtaa! Ylläripostia siis tulossa.

Postiluukun kalahdukseen on jokunen päivä aikaa, sillä tarkoituksenani on käsitellä riipusta vielä. Sitä varten tarvitsen oikeat välineet, vapaa-aikaa ja kahvia. Paljon kahvia.

Helmitilauksia otan edelleen mielelläni vastaan, kunhan toimitusajalla ei ole väliä. :-)

Havittelunhaluisille

Nyt tulee irttareita. Mun piti tehdä näistä koruja, mutta eipä siitä taida tulla valmista hamassa tulevaisuudessakaan.

Lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi muutama metallinhohtoinen sydän: sininen, violetti ja turkoosi. Kohta näette, mitä ihanaa Niina näistä tekee...

Korkein kohta on alle 45 mm, tausta on musta. Kuparirenkaat eivät kuulu settiin, ne ovat vain kuvausrekvisiittaa.


Turkoosi ja violetti metallinhohtoinen viuhkariipus, 5 € / kpl.

Korkein kohta on n. 50 mm, tausta on musta.

Näissäkin kuparirinkula on kuvausrekvisiittaa - kokeilin vain, miten sen sävy sopii riipuksen kanssa yhteen.



Tuovi, Virve ja Marja-Liisa, 3,50 € / kpl. Paitsi Tuovi, koska sen naama meni vähän ruttuun, eikä se siksi ole myyntikelpoinen.

Reunus ja pohja on polymeerisavea, joka on käsitelty kuparinhohtoiseksi. Tuovi sai vähän patinaakin ja ruusun hyvitykseksi.

Kuva on ihan vain paperia, jonka päällä on kova kiille. Korkeus on välillä 25 - 30 mm.



Nämä ovat mittatilaushelmiä, jotka on jo myyty.

Pohjavärinä on lämmin ruskehtava kulta, joka kimaltaa aavistuksen. Patina on hailakan vaalean sinivihreää ja sen päällä on kaksi lakkakerrosta kiiltoa ja pitoa antamassa.

Edessä ja takana on eri kuviot.


Ja nämäkin mittatilaushelmet ovat löytäneet uuden kodin. Väri on kirkas ja syvä turkoosi, ja tuo pohjamudalta näyttävä lika on kullalle kimaltavaa suklaanruskeaa maalia. Pinta on käsitelty pariin kertaan lakalla.

Tätä sävymaailmaa on tulossa lisää, sillä viimeistelyä odottavat muutama perhonen, lintu ja linnunpönttö. Myös haaleampaa värimaailmaa putkahtaa ilmoille piakkoin ja pari pöllöäkin tuossa töllöttää.

Ja nyt kolaamaan lunta, joka tämänpäiväisessä muodossaan painaa niin kuin jokin, joka painaa tosi paljon.

Titityy

Ihana Niina tarvitsi lintuja ja haastoi minut tekemään myös linnunpönttöjä. Sain jälleen vapaat kädet tehdä kulahtaneen näköisiä helmiä, joista tällä hetkellä tykkään eniten.

Syntyi käki, käki, käki, käki, käki, käki, käki, kurppa ja huuhkaja.

Harmi kyllä tuo kuluneen näköiseksi käsitelty vanhanaikaisen vihreä massalakana on kuin Hubba-Bubbaa: se ei tartu mihinkään. Siksi siitä on hankala saada mitään miniatyyriä. Mut ku se on niin nättiä, niin piti silti yrittää.

Kuvat on otettu ennen toista lakkauskierrosta, joten luonnossa linnut ovat kiiltävämpiä. Täyshimmeä lakaton pinta olisi kyllä mukavasti saven kaltainen, mutta lakka pitää valkoisen patinan hyvin paikoillaan.

Kiitos kaikille helmien ja riipusten tilaajille! Tuote tulossa... Nyt on tuhat rautaa tulessa muilla elämän osa-alueilla, joten vielä jonkin aikaa kestää, ennen kuin saan mitään valmista aikaiseksi tällä saralla.

Mutta kenties tapaamme ensi lauantaina Masalan helmi- ja askartelumessuilla? :-)

Rauhaa, vain rauhaa!

Stressi

1 dl itse itselleen asettamia vaatimuksia
1 dl muille asetettuja vaatimuksia
1 dl muiden itselle asettamia vaatimuksia

Sekoitetaan keskenään ja lisätään joukkoon kourallinen kiirettä. Haudutetaan kannen alla, kunnes höyry nousee ja stressin tuoksu täyttää huoneen. Nautitaan kuumana. Pitkä jälkimaku.

Ei keitetä tätä soppaa jouluna! Vaikka joulustressi on jo niin vanhanaikaista, yhä vain sen siivittämiä puuskahduksia kuulee kaikenikäisten suusta jo marraskuusta lähtien. Pitää ehtiä sitä ja tätä, miten tästä nyt selvitään... Sielläkin pitää käydä ja sekin pitää valmistaa...

Pysähdytään. Kuunnellaan. Aistitaan. Ei vaadita itseltä eikä muilta.

Hiljaista, syvää joulurauhaa kaikille!

Harmainen

Harmaisen tilaaja antoi spekseiksi "bisneskoru hopealukolla". Kuin varkain liituraidat lähtivät kiemurtelemaan ja muodostivat kukkaköynnöksiä...

Lanttihelmet ovat polymeerisavea. Kuvioin ne leimasinten avulla, maalasin ja lakkasin. Valmiit helmet näyttävät talvisen huurteisilta, mikä tietysti on ihan paikallaan, kun jouluun on enää neljä kuukautta.

Sitä ennen täytyy äkkiä keksiä jotain ruska-aikaan sopivaa värikästä napomassailoittelua!

Mittatilauskoruja

Ranne- ja korvakorusetti - Tämän korusetin tilaaja toivoi ihan tiettyä punaista sävyä, ja ilokseni löysin sellaisen pienen etsinnän jälkeen. Ihan on kuin kypsä pihlajanmarja! Jotta mieli ei nyt ihan Uralille veisi, lisäsin rannekoruun muita maanläheisiä värejä.

Kaulakorumöykky - Möykkyriipusta varten sain erittäin tyylitellyn lyijykynäpiirustuksen, jonka piirtäjä halusi riipuskorun juuri tietylle kankaalle. Korua kootessa oli vähän epäilyksiä siitä, kuinka viehättävä pallura oikeastaan on syntymässä. Mutta lopulta täytyi todeta, että kangas ja koru löysivät toisensa ja puolijalokivi (kiitos, Marjo!), lasi-, helmiäis- ja polymeerisavihelmet möllöttävät vieri vieressä sulassa sovussa.

Ruskea helmiäissetti - Ohjenuorana oli "jotain ruskeaa", joten sain viimein käytettyä nämä jonkin aikaa hamstraamani helmiäisrinkulat. Niiden kuviointi ja hohde ovat niin nättejä, niin nättejä...

Sininen korusetti - Tämän perinteisen vaijerikorun tilaaja toivoi sinisiä helmiä kieputtelumausteella. Ilokseni hän piti setistä kovasti ja antoi sen lahjaksi tärkeälle henkilölle.


Korvakorut - Näiden tilaaja kaipasi mutaa ja hiirtä yksinkertaisessa muodossa. Hiekanvärinen helmi heijastelee hyvin harmaanruskeiden vaatteiden sävyjä, ja harmaan ja hopean liitto on tietysti match made in heaven.

Tällaisia puuhasteluja tällä kertaa valmishelmien parissa. Polymeerisavihelmiä on syntynyt pitkin kesää tasaiseen tahtiin, mutta ne pitäisi vielä koruiksi saattaman. Kun nyt ehtis...

Koskas laiska työtä tekee,
kesällä ei kerkiä,
talvella ei tarkene,
syksyllä käy suuret tuulet,
keväällä on paljon vettä

Kalatohtori meni naimisiin

Meillä oli äskettäin ilo tanssia rakkaan ystäväni Kalatohtorin häitä. Tohtori oli koristautunut hänelle suunnittelemaani hääkorusettiin ja säteili kilvan kristallien kanssa.

Tein hääkorun jadesta, Swarowskin kristalleista, helmihelmistä, lasihelmistä ja hopeasta. Kaulakorun lukko muodostuu kahdesta koristeellisesta sydämestä.

Riipus on tietysti vertauskuvallinen: keskimmäinen helmi on kalatohtorin jadesoturi ja kaksi kristallia heidän poikasensa. Ompelin niiden ympärille siemenhelmiä kehykseksi.

Korvakorut pidin yksinkertaisena, jotta kokonaisuus pysyi hallinnassa. Ne sopivat hyvin myös arkikäyttöön.

Kaulakorua voi arkistaa ottamalla riipuksen pois. Vielä arkisempi käädystä tulee, jos poistaa vaaleista helmistä tehdyn nauhan. Veikkaanpa, että tämä korusetti tulee Kalatohtorilla käyttöön myöhemminkin.

Onnea hääpärille!

Merenneito pien

Naapuriblogin Marjo pyysi minua tekemään merenneidon, jonka hän aikoo jatkojalostaa mielenkiintoisella tavalla. Sitä odotellessa tässä tulee kuva neitokaisesta.

Aloitin tekemällä kirjavan massalakanan, johon käytin perusväreistä sekoittamiani murrettua turkoosia ja murrettua vihreää sekä kullanväristä maalia. Lisäsin mukaan vielä uusia tuttavuuksiani, voidemaisia metallivärejä. Päällystin lakanalla merenneidon pyrstön.

Hiuksiin valitsin lakanan värejä sekä harmaata ja kirkasta turkoosia. Värit liukuvat aika kivasti noissa kiharoissa. Kasvot ja käsi ovat läpikuultavan valkoista massaa, mikä mielestäni sopii hyvin tuollaiselle merenelävälle, joka ei ilmeisesti juurikaan päivää paistattele.

Muotoilin simpukan ja maalasin sen ruosteenoranssilla alkoholimusteella. Kuvan ottamisen jälkeen lakkasin simpukan pinnan kiiltävämmäksi.

Merenneito on lävistetty kolmella vaijerin mentävällä käytävällä, jotka auttavat jatkojalostuksessa. Pituutta kokonaisuudella on noin 7,5 cm.

Toivottavasti tämä oli Marjon toiveiden mukainen!