maanantai 3. joulukuuta 2012

Pukki tietää!

Minä en tykkää saada joululahjoja enkä kertakaikkiaan halua niitä (eikö vain Herramies pääsekin helpolla tässä). Olen oma pukkini ja tilaan yleensä välipäiviksi itselleni pari kirjaa Amazonista tai haen kasan kirjastosta. Parhautta!

Tänä jouluna kirjat vaihtuivat mertentakaisiin helmiin, jotka tosin olisi tilattu ilman jouluakin... Karmeista postimaksuista huolimatta en voinut vastustaa kiusausta, ja kun vielä sain ihanan yllytyshullu-Vikin mukaan, saimme näppärästi jaettua kuluja.

Arveluttava joululahjapakettimme saapui tulliin (joo, ei ollut niinku muutaman kympin lähetys, ei) ja aloin setviä tullaamista - sen kun voi tehdä itsekin netissä ilmaiseksi.

Hieman mietitytti, miten löydän taric-koodit jokaiselle nauhalle erikseen (nauhoja oli hieman enemmän kuin muutama...), kun joukossa oli puuhelmiä, helmiäistä, puolijalokiviä, lasia, muovia, metallia, posliinia... Tullin luetteloa selatessa loppui kärsivällisyys ja soitin tullin puhelinneuvontaan.

Sieltä sain ihan mahtavaa palvelua! Ystävällinen nainen kertoi, että "koko roskan" voi laittaa yhdelle koodille, jonka hän etsi minulle valmiiksi. Nettitullaus oli ohi yhdessä hujauksessa, ja seuraavana päivänä töistä tullessa kuistilla odotti kotiin asti kannettu pahvilaatikollinen aarteita!

Pahvilaatikon kannen alta paljastui ensimmäisenä silkkipaperia, jossa oli kultainen sydäntarra: "Packed with love"... ooh... Ja sitten niitä aarteita, kuten esimerkiksi kvartsia, helmiäistä ja aragoniittia, joista koostin itselleni kuvassa näkyvän setin.

Tänä vuonna oli hirveän hyvä pukki!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Rustiikiksi julistaminen

Ehdinpä tovin jos toisenkin tavoitella huolellisen täydellistä, siloista ja viimeisteltyä lopputulosta, kunnes tulin toisiin aatoksiin.

Minua kiinnostaa toisten tekemissä käsitöissä nimenomaan rosoisuus, epätäydellisyys, huolettomuus, toispuolisuus, säröt ja taidokas arvaamattomuus. Miksi siis välttelisin niitä omissa askarteluissani?

Ihailen viimeisteltyä virheettömyyttä, mutta hankin itselleni rosoa ja epätäydellistä. Kuvissa, hyllyillä, vitriineissä ja telineissä arvokkailta näyttävät käsityöt ovat upeita, mutta käsiini, hypisteltäväksi ja kannettavaksi haluan jotain muuta.

Perustekniikat ja maalaisjärjelliset lujuuslaskelmat tulee toki hallita, mutta sen jälkeen ne voi unohtaa. Lopputuloksessa on silloin jotain selittämätöntä, puhuttelevaa ja pistämättömän persoonallista.

Tällaiset ajatukset mielessäni heittäydyin joskus aiemmin tekemieni polymeerisaviriipusten pariin ja sutaisin ne sellaisiksi kaulakoruiksi, joita itse pitäisin.

Poissa on symmetria ja säännöllisyys! Tilalle saatiin jotain muuta.

Täten julistan kaikki epätäydelliset korut mielenkiintoisiksi ja rosoiset tekeleet rustiikeiksi.

Korut ovat myynnissä. (Käsin tehty polymeerisaviriipus, lasia, korumetallia, kuparia, satiinia ja silkkiä.)

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Vahva tulkinta

Nyt tulee vahvaa tulkintaa. Tämä koru lähti lahjaksi kokkaajattarelle, ja mukaan tuli useita keittiövihjeitä.

Seuraa tulkinta-avain:

Lusikka = lusikka.
Keittiössä valmistetaan kulinarismin helmiä = helmet.
Ruokaa hankitaan läheltä = pienet ympyrät.
Kotimaiset kasvikset näyttelevät tärkeää osaa = lukon lehtiaiheet.
Yrtit ovat keittiön suuri rakkaus = vihreät kuutiot.
Välillä tehdään makumatkoja maailmalle = maapallohelmet.
Kokkaajattaren ruoka on niin hyvää, että itku pääsee = pisarariipukset,
ja se nautitaan vihreään pulloon säilötyn käyneen mehun kera = vihreät siruhelmet.

Vaihtoehtoinen tulkinta:
Ka, siinäpä kaulakoru.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Dichroic-polymeeri

On taas tullut aika kaivella laatikon pohjia ja tarkastella, mitkä tekeleet joutavat autuaammille asunsijoille ja mille voisi vielä olla käyttöä.

Vuosia sitten tekemäni dichroic-lasia matkiva polymeerisydän pääsi nyt riippumaan silkkilangan, kuparin, pellavalangan, korumetallin ja silkkinauhan kaveriksi. Ja tuli siihen näköjään pari helmeäkin killumaan.

Kun ulkona on mustaa ja korun värimaailmasta päätellen sävelet on marraskuisen siniset, niin mitä olisikaan elo ilman helmisiskoja! Ihana Mags yllätti perjantaisella paketilla, jossa oli hurmaavia, turkooseja asioita ja yllytyshullu taiteilija Vikki lähti virtuaalisesti koettamaan kanssani onnea merten taakse - helmilähetyksen pitäisi saapua tulliin noin viikon kuluttua. Kun Kommervenkkilästäkin kajahti rohkaiseva viesti, niin mikäs tässä on ollessa!

Tulkoon vaan kaamos! Nytpähän saa rauhassa keskittyä napoiluun sen sijaan, että tarvitsisi heilua pihalla lapion kanssa. Ehkä jossain vaiheessa ehtisi tuon kuvagalleriankin päivittää.

Sininen sydänkoru on myynnissä.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Voi vitja

Se näyttää kaulassa paremmalta, koska sen vitjat pääsevät laskeutumaan nätimmin.

Silkki, satiini, kookos, kupari, korumetalli ja lasi muodostivat tällä kertaa tällaisen korun. Symmetria alkoi tökkiä, joten lisäsin sivulle härpäkkeitä. Ehkä ensi kerralla teen jotain oikeasti epäsymmetristä. Tiedä häntä. Tai siis minua.

Viime viikonloppuna polymeeritkin kävivät pitkästä aikaa kuumana, joten tuotoksia on tiedossa blogiin jonkin ajan kuluttua.

Tänä viikonloppuna siivosin lähinnä jälkiäni Verstaassa ja kaadoin epähuomiossa järkyttävän määrän minimaalisen pieniä pipuroita lattialle.

Ziljoona hiukkasta sinkoili eri suuntiin, takertui mattoon ja vieri kaapin alle. Sitten siivosin lisää jälkiäni.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Syksyn hönkää

Polymeerisaven kanssa on tullut taitekohta. Monenlaiset tekniikat ovat tulleet tutuiksi, ja tiedän, minkälaista harjoittelua mikäkin niistä vaatisi.

Seikkailu ja löytäminen ovat arkipäiväistyneet ja haasteista tiedän etukäteen, kannattaako minun niihin tarttua.

Siispä palasin tilauksesta lasihelmien pariin ja väsäsin syksyn sävyistä korun, jossa käytin maitokahvin väristä suosikkisilkkinauhaani, kuparin väristä ketjua ja pikku tilpehöörejä.

Koru asettuu härpäkkeineen kauniisti kaulalle. Toivottavasti se tuo iloa käyttäjälleen.

Luovuus on solisti, joka ei tykkää esiintyä yhdessä kiireen tai väsymyksen kanssa. Mutta vaikka estradi olisi täynnä, solisti odottaa sinnikkäästi vuoroaan takahuoneessa. Luotamme käsiohjelmaan.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Silmät kiinni

Ajattelin ensin avata tekstin "Then close your eyes" merkitystä, mutta annanpa sen sittenkin avautua jokaiselle oman maun mukaan.

Riipuksen, helmet ja linnunmunat tein polymeerisavesta. Linnun päällä on paksu kerros krakleerausta, joka kiiltelee valoa vasten, ja mattapintainen polymeerisavi tuo siihen kontrastia.

Riipuksen toisella puolella on toinen lintu, joka on väreiltään etupuolen negatiivi.

Käytin korussa kolmea erilaista maalia sekä metallivärejä, joílla värjäsin litteäksi taotut kuparikiemurat. Mukaan otin vielä pienen pätkän silkkinauhaa.

Näiden vuosien ja askartelukokeilujen mittaan on alkanut vähitellen hahmottua se, minkä tyyppistä oikeasti haluaisin tehdä. Jossain vaiheessa kokeilut saattavat riittää ja keskittyminen muutamaan juttuun saada sijaa.

Silloin harrastuksesta on karsittava kaikki se, mitä ei halua tehdä ja mikä ei tuo iloa, ja kurottauduttava sitä kohti, mikä innostaa, motivoi ja vie flow-tilaan. On iso juttu, että on vapaus tehdä niin.

Malja sille.
Koru on myynnissä.

torstai 30. elokuuta 2012

Kurkistus Verstaaseen

Aurinkojaspis on mahdottoman kaunis kivi. Harmikseni oli pakko yhdistää tummaa kuparia ja hopeaa samaan koruun, koska koukkujen oli oltava hopeaa. Ehkä tuunaan tuota hopeaosan pallukkaa vielä jollain metallintuunausaineella.

Kuvaustelineenä on vanha mittakippo. Tai mittapurkki. Tai joku sellainen. Mutta siis apteekin hyllyltä perintönä saatu ohuenohut kaadin, jossa on mitta-asteikko. Se on mitä viehättävin yhden pikkukukan maljakkona, mutta vielä parempi kuvaustelineenä.

Viime talvisen muuton jälkeen koruja ja tuunauksia on syntynyt Verstaassa. Helmille, maaleille, ompelukoneille, kankaille, papereille, leikkureille ja massoille (ja myrkyllisille aineille) on ihan oma pieni kammarinsa. Voitte arvata, miten rakas se on. Vaikka tässä elämäntilanteessa siellä ei paljon ehdi ollakaan, niin sitä tärkeämpi se on: paikka, jonne työt voi jättää keskeneräisenä odottamaan.

Ikkunoista näkyy marjapensasosasto ja pala puutarhaa, joka päättyy metsänreunaan. Puut ovat vuodenaikojen mukaan todella inspiroivia eri väreineen ja tunnelmineen. Mistään ei kuulu mitään, tietä ei ole lähistöllä ja satunnaisena vieraana taivaalla näkyy korppi.

Kolme seinää ja pari huonekalua odottaa vielä maalausta. Huoneen päävärit ovat pellava, kerma ja turkoosi. Sinne tänne olen laittanut esille inspiroivia asioita, kuten useimmin käytössä olevia nauhoja, tärkeimpiä koruja, vanhoja, tyylikkäitä kortteja ja mainioita lehtileikkeitä, kuten vuoden 1939 Suomen Kuvalehdestä leikelty hurmaava mainos, jossa "Irma ei saa unta".

Tulkoon vain villasukka-aika. Olen raskaasti aseistautunut sitä vastaan pensselein ja punsselein.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Miniasioita


Maitolasiopaalit kierivät vastaan helmilaatikossa. Väri on täysin taustasta riippuvainen. Ikkunaa vasten nostettuna ne ovat voikukan keltaisia, luonnonvalossa läpinäkymättömän valkoisia ja tummaa taustaa vasten taivaansinisiä. Isot ja painavat pisarat ovat itsessään näyttäviä, eivätkä ne kaivanneet seurakseen kuin pätkän hopeaa.

Sitten muihin aiheisiin.

Kesän tuunaushaasteena on ollut siskoni 70-luvulta peräisin oleva nukkekoti, jolla itsekin leikin pienenä. Se on aitoa vaneria ja muovia kokolattiamattoineen. Muutama alkuperäinen kaluste ja yksi nukkekin löytyy, myöhemmin ostetuissa muovikalusteissa lukee "Made in West Germany". O tempora!

Nukkekoti tulee lasten käyttöön, ei varsinaisesti minun askarteluprojektikseni. Talo ei kaivannut kuin pesun ja muutaman uuden paperitapetin. Lapset sen sijaan tahtoivat huonekaluja. Mieluiten heti paikalla. Äiti jooko. Tee ne. Nyt, äiti.

Väsäsin huonekalut saman tien, vielä yöpaidassa, aamupalapöydässä käsillä olevasta materiaalista eli tyhjästä maitopurkista. Taittelin siitä nojatuolit, sohvan ja sängyt, jotka sitten päällystin kankaalla.

Samalla tuli tarve tehdä muitakin minijuttuja, mutta sellaiselle henkilölle, joka ei ensisijaisesti riko niitä. Niinpä Kommervenkkilä sai yllätyspaketissa käsityötarvikkeita: polymeerisavesta tehdyn punoskorin ja nappeja, lasihelmisen kristallikruunun ja muista materiaaleista väsättyjä pikkujuttuja.

Olisi ollut synti pakata yllätykset huolimattomasti. Halusin pakkauksenkin olevan vähän viehättävämpi kuin pelkkä kuplamuovi. Mukana menneestä itsetehdystä kortista voi myös irrottaa tarvikkeita nukkekotiin.

Lopuksi vielä kolmivuotiaan tuotos. Tenava sieppasi Verstaasta pari tyhjää korttipohjaa, koska aikoi tehdä "ponien talon". Saksetkin piti saada (älä sitten leikkaa TAAS sitä tukkaa, se ei kasva takaisin kovin nopeasti) ja liimaa (ei suuhun eikä verhoon, muista). Ja ihan oikea 3D-ponitalo sieltä sitten putkahti.

Samainen napero kuljetti äsken päiväkodista kotiin suuren yllätyksen. Se oli kolme senttiä pitkä, nuhraantunut, fuksianpunainen villalankanöyhtä. "Mä löysin näin hienon aarteen! Mä toin sen sulle, äiti, niin että sä voit ottaa sen sun askartelutarvikkeeksi ja askarrella siitä jotain! Tee vaikka rusetti johonkin korttiin!"

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Hallitsijana tänään: toffee

Tämän korun värit pitää vain kuvitella mielessään: silkkinauha on lattekahvin väristä ja aurinkojaspishelmet toffeeta, kermaa ja nougat'ta. Ai miten niin sokerinhimoa havaittavissa?

Korusta tuli saman tien yksi monikäyttöisimmistä koruistani. Yksinkertainen sommittelu antaa tilaa noille herkullisille sävyille...

Eipä varmaan äkkiseltään uskoisi, että tätä on turattu noin vuoden päivät... Inspiraatio antaa joskus odotella itseään pitkään tai vielä pidempään.

Korujen parissa en kesällä juurikaan viihtynyt, sillä sormissa polttelivat muut materiaalit: paperit, musteet, kankaat, pitsit ja maalit, oi ne ihanat maalit...
Ylemmässä kuvassa olevan kortin tein niinikään toffeen kiilto silmissä. Sen sisäpuolella on hauskaa mekaniikkaa, mutta sitä en tullut kuvanneeksi ja kortti on jo lähtenyt maailmalle.

Alemman kuvan pikkutaulun tein pellavasta, vanhoista, käsin virkatuista pitseistä ja pienistä ylijäämätarvikkeista. "Kyllä-hetket" on osuva nimi, koska kuvattavat harvoin suostuvat seisomaan kuvaustilanteessa hiljaa paikoillaan.

Ylempi taulu on A3-kokoinen ja se esittää sen saajaa. En tullut kysyneeksi häneltä lupaa ottamani kuvan julkaisuun tunnistettavassa muodossa, joten filtteroin silmät... ;.-) Taustalla on kuvia, jotka tavalla tai toisella liittyvät hänen elämäänsä.

Alimman pikkutaulun pääkuva teksteineen on on leikelty vuoden 1939 Suomen Kuvalehdestä. Taulu lähti henkilölle, joka harmitteli heittelevää painoansa. Tekstissä sanotaan näin:

"Kukaan ei voi sanoa minua enää laihaksi ja luisevaksi. Erikoisen laihat ihmisethän ovat usein hermostuneita. Te voitte paremmin, olette hauskemman näköinen, kun ruumiinne on täyteläinen (laihuus ja luisevuus eivät suinkaan vastaa käsitettä kaunis)."

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Tuntuu siniseltä

Helmilaatikon polymeerisavisimpukat ja -ankkurinapit pinnistelivät päästäkseen koruun ja viimein kuulin niiden huutelun.

Tähän runsauteen keräsin kaikki sinertävät tai ruskeat ylijäämät: kookosrinkulat, turkoosia ja vihreää lasia, jaspista, silkkinauhaa ja massasta tekemiäni meriaiheisia riipuksia.

Koru on todella kevyt ja näkyy varmaan kilometrin päähän. Se ei kuitenkaan kilise yhtään, joten sen kanssa voin hiippailla äänettömästi työkavereiden häiriintymättä. ;-)

Koruaskartelu on ollut tänä kesänä hyvin vähäistä, mutta muuta pientä on syntynyt paljonkin, kiitos kolean sään.

Alla kurkistus muihin Verstaan sinisiin tuotoksiin.

Ylemmässä kuvassa näkyy eräs kesäaskare: tuunattu pyykkipoika. Asensin Verstaan seinälle narun, johon kiinnitän näillä pyykkipojilla kaikkea inspiroivaa, kuten tämän ruusukortin ja mielenkiintoisia papereita.

Sininen ja ruskea olivat syksyn muotivärejä jo vuonna 1939, kertoo naisfiguurikorttiin liimaamani lehtileike. Alla on sivu vanhasta koraalikirjasta - joo, siivosin kirjahyllyjäni... Kortti lähti yllätyspaketin mukana maailmalle tänään.


Mittanauhakortti on tehty valkoiselle pohjalle. Tein taustasta musteilla haalistuneen sinisen, ja sillä sävyllä tuputin myös paperiavaimet. Nappikätköstä löytyi täsmälleen sävyyn sopiva nappi. 

Joskus kirpparilla kierrellessäni löysin lusikan, jossa luki "Hässleholm". Pakkohan niin älytön lusikka oli hankkia ja tuunata siitä tällainen lusikkatrio keittiön ikkunaan. Kyllähän hässleholmilaiset oman nimikkolusikkakoristeen ansaitsevat.


Viimeisen sinisen kortin postitin tänään ja se viekin syvemmille vesille. Kannessa on metallilankasydän, kirkas helmi ja revittyjä kuvia. Sisätekstissä sanotaan näin:

Taivaan pyykkinarulla
kuivuu pientä pyykkiä
Äiti on itkenyt
ne läpimäräksi
Älä itke, äiti!
Täällä minä 
kasvan
ja odotan

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Myyn koru- ym. harrastuskirjoja!

Nyt täytyi tehdä tilaa kirjahyllyyn! Myyn omia ja koruystäväni kirjoja, jotka ovat hyväkuntoisia ja joista on ollut niin paljon iloa... Alhaalta löytyy myös kuvat. :-) Jos löysit tästä hyllyysi kesäinspiraatiota, niin ilmoittaisitko kommenttilootassa! :-)

Koru- ja helmikirjoja:

1. MYYTY / KiVir.
2. Larsson: Ihanat korut. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.
3. MYYTY / NinaÖ.
4. VARATTU syyskuuhun asti / kissakunkku. Wood: Metallilankakorut. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.
5. MYYTY / Cartsu81.
6. MYYTY / NinaÖ.
7. MYYTY / Vikki.
8. MYYTY / Cartsu81. 
9. Clement: Créez vos bijoux! Sisäsivulla lukee päiväys. 3 € + postikulut.

Korukivikirjoja:

10. MYYTY / anuliina.
11. MYYTY / Katri.
12. MYYTY / Vikki.
13. MYYTY / Spray.

Kortti- ja paperiaskartelukirjoja:

14. Bolton: Big book of papercrafts. 5 € + postikulut.
15. Die Prägeboards der Glittergirls. 150 sivua ideoita korttiaskarteluun. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.

Muita opuksia:

16. MYYTY / Thuja. Bags. 350 sivua laukkuinspiraatiota. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.
17. MYYTY / Thuja. Von Habsburg: Fabergé then and now. 100-sivuinen taidekirja, ostettu Fabergé-näyttelystä. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 4 € + postikulut.


















Related Posts with Thumbnails