Ne niin kimaltaa

Ihanan raikkaat syysilmat ovat saapuneet! Vaan minne katosi luonnonvalo? Milloin niitä kuvia taas otetaankaan?

Löysin kellanruskeita nugettihelmiä, joista värkkäsin korun ihan itselleni. "Voi vitsi, sulla on ihania helmiä", sanoi Metrinen silmät ymmyrkäisinä.

Eräs ystäväni mainitsi pitävänsä värittömästä lasista, joten laadin hänelle oheisen korusetin. "Ne on äidin helmet", Metrinen puolustautui mustasukkaisena kaulakoru nyrkissään lahjan antamishetkellä.

Värittömät lasihelmet hehkuivat ilta-auringossa hurjan hienosti ja valaisivat kasvot. Niistä tuli todellinen pika-facelifting!

Kuvausalustana niillä on vapaalankatekniikalla huovuttamani pitsishaali. Ja nyt siellä tietysti nokkelimmat-pokkelimmat läheiset vapisee, että voi ei, nyt se hurahti siihenkin ja kohta se huovuttaa meille hassuja eläinhattuja.

Enkä huovuta.

Harmainen

Harmaisen tilaaja antoi spekseiksi "bisneskoru hopealukolla". Kuin varkain liituraidat lähtivät kiemurtelemaan ja muodostivat kukkaköynnöksiä...

Lanttihelmet ovat polymeerisavea. Kuvioin ne leimasinten avulla, maalasin ja lakkasin. Valmiit helmet näyttävät talvisen huurteisilta, mikä tietysti on ihan paikallaan, kun jouluun on enää neljä kuukautta.

Sitä ennen täytyy äkkiä keksiä jotain ruska-aikaan sopivaa värikästä napomassailoittelua!

Tekoantiikkia, tekoantiikkia!

Olipa mukavaa ylittää omat odotukset! Näiden helmien tekoon meni muutama helteinen ilta ihan fiiliksissä.

Rinkulat ja pallukat ovat tietysti polymeerisavea. Väritin niitä alkoholimusteilla niin innoissani, että unohdin suojakäsineet. Mustehan ei sormista sitten lähde kuin kulumalla, joten harrasteillasta jäi kestävä muisto.

Ilokseni sain värit toimimaan helmissä juuri toivomallani tavalla, epätasaisen läikikkäinä ja osittain sekoittuen, jotta lopputulos näyttää upovanhalta.

Räimäisin leimalla tekstikuviot päälle, paistoin, sudin painanteisiin akryylimaalia, lakkasin ja iloitsin lisää. Sitten rinkulat jäivätkin helmilipastoon odottamaan piiiiiiitkäksi aikaa. Henkilön on siis mahdollista hillota omatekoisia helmiään.

Ja lopuksi vielä taikakuva: lentävät helmet! Okei joo, tämän kuvan otti rakas mieheni, ja kyseessä on optinen harha.

Joku ystävällinen voisi minun mielikseni kommentoida, että onpas vanhan näköisiä rinkuloita! :-D

Vihreä appelsiini

On niin paljon mielenkiintoista testattavaa ja kokeiltavaa, ettei vapaa-aika meinaa perässä pysyä. Ideaa pukkaa, toteutusta ei. Vaikka helmien tekeminen on nykyisin hauskempaa kuin korujen, pari pientä rannekorua näki kuitenkin päivänvalon.

Testasin raidallisen liukuväripötkön tekoa, ja veistelin siitä appelsiinilohkoja. Tulipahan sekin todettua, että raidallisuus ei oikein sopinut tähän tarkoitukseen - omenalohko olisi ollut raidallisena kiva, appelsiini ei. Mutta eipä tuo mitään, kyllä näistäkin koruja syntyy. Lohkoja on vielä plakkarissa kiitettävä määrä.

Kokeilin kiemurakuvioiden muotoilua näissä polymeerisavihelmissä. Käytin appelsiinikuvioihin sekoittamaani vaalean harmaanvihreää massaa, jonka yhdistin valkoisen kanssa. Siitä pyörittämällä ja litistämällä syntyi tällaisia hauskoja kuvioita. Nämä helmet eivät kaivanneet muuta kuin toistensa seuraa, joten rannekoru koostuu pelkästään massahelmistä.

Korulahjoja

Violetti juhannuskoru - Siskon perhe järjesti suvulle ihanan juhannusjuhlan. Viemisiksi Askarteleva Sukulainen vei - totta kai - korun. Tumman violetti helmiäinen hohtelee tässä niin nätisti, että juhannusyökin jäi toiseksi.

Ruskea juhannuskoru - Jotta toiselle siskolle ei olisi tullut paha mieli (hymiö), Askarteleva Sukulainen iski kaksi kärpästä yhdellä kertaa. Ruskea helmiäinen on aika kiva hopearinkuloihin yhdistettynä. Ehkä tällä mennään pian Tapsan tahdissa?

Lahjasydämet - Neljä Metriselle tärkeää ihmistä sai keväällä lahjaksi sydänpinssit. Jotain veikeää näissä punavalkoisissa pyörteissä on, joten mielestäni ne sopivat mainiosti näille sydämellisille ihmisille ja heidän mainiolle huumorintajulleen.

Sydän ja lantit - Turkoosin värinen sydän, aaltokuvioiset lanttihelmet ja pitsikuvioriipukset lähtivät maailmalle vaihtokauppana.

On aina yhtä jännittävää miettiä, mitä omatekoisista helmistä syntyy toisten osaavissa käsissä. Ulottuvuuksia on niin monenlaisia, mielikuvitus ja luovuus jokaisella helmeilijällä erilainen. Saamme inspiraatioita toinen toisiltamme kun pääsemme ihailemaan napomisen tuloksia. Ihanaa on se.