Korvapuusteja ja muita tuunauksia

Nämä korvapuustihelmet ovat jännän värisiä: toiselta puolen kauhtuneen vedenvihreää ja toiselta puolen harmahtavan ruskeita. Reunoissa on rustiikkisia säröjä ja vivahdus kuparin kiiltoa.

Myynnissä, 12 € / 12 kpl.

Vaikka aion edelleen pitää tämän nimenomaan korublogina, laitan tähän oman käden oikeudella maistiaisia muista tuunauksista, joiden parissa alkuvuosi on vierähtänyt.

Tässä pieni sneak peak!











1. Itsetehty nipsunaulakko ja sydämet, joissa lukee "sweetheart".
2. Decoupage, decoupage... Äkkiä johonkin decoupagea! Mihin? Kas, tuolla nököttää lasten leikkihella! Sudin pintaan violettia maalia ja lakkasin lautasliinoja. Voiko lastenhellassa lukea "Chardonnay"? No, nyt lukee.
3. Nukensänky sai ylleen turkoosin maalin ja sydänkuvioita. Lastenhuoneessa on lupa olla lapsellinen!



























4. Ruusuja, ruusuja, enemmän ruusuja. Rasiat saivat nimikyltit, lisää on vielä tulossa.
5. Linnun vartaloon käytetyn kankaan painoin itse. Nokan kieputtelin kuparilangasta.
6. Vanhojen pitsien uusiokäyttöä.
7. Lahjapaperilla päällystetty laatikko kätkee lasten saamia kortteja ja kirjeitä.

























8. Sitten siirryttiin Verstaaseen. Vanha kokopuinen lokerikko sai uuden värin ja etiketit. Tämän tuunaus jatkuu...
9. Maalasin ystävältä saamani mäntysenkin valkoiseksi ja vaihdoin siihen vetimet. Kiperä kysymys: hioako patinaa vaiko eikö? (Senkin sisällä on tietysti harrastusvälineitä!)
10. Maalisudin ja hiomapaperin uhriksi joutunut bambukippo.
11. Pahvirasian uudet vaatteet.

























12. Minkäs voimalla tätä tehdään? Kaffetta maalauksen lomassa.
13. Kirjat ovat aarteitani. Pinon alimmaisena taas yksi taulupohja odottamassa jatkojalostusta.
14. Mulberryn paperikassi on ihana muisto. Säilytän siinä silkki- ym. papereita.
15. Tavarat alkavat löytää paikkansa pienissä pahvilaatikoissa.

























16. Maalatusta ja leimoilla koristellusta puulaatikosta kurkistaa isoäitini.
17. Keskeneräinen taulu, joka valmistuttuaan pääsee Verstaan seinälle. Siihen on ladottu erilaisia luovuutta esiin houkuttelevia kuvia, joista joidenkin takana on pitkä tarina, ja lempivärejäni.
18. Sudin vanhan puulaatikon turkoosiksi. Tässä säilytän keskeneräisiä pikkutöitä, kuten esimerkiksi lasten leikkimökin, Villa Valpurin, tulevaa kylttiä, joka oli entisessä elämässään saunan lämpömittari.
19. Puretun kaapin levy muuttui tauluksi, joka on tässä loppusilausta vailla. Testasin pintakuviointia, joka näyttää rapistuneelta maalilta. Tällaiset sekatekniikkataulut ovat uusin askarteluheikkouteni.

























20. Harrastuslehtiä! En pääse ulos Akateemisesta ilman näitä.
21. Itse kasvatetut laventelit tuoksuvat hurmaavalta. Näitä tulee joka kesä iso kimpullinen.
23. Edellisestä työpaikasta pelastettu tuoli, jonka olen päällystänyt uudelleen. Puuosat odottavat vielä käsittelyä.
24. Kankaita, jotka ovat juuri menossa jatkojalostukseen.













25. Kortit odottavat nipsunaulakkoa. Täytyisi lähteä rimanetsintäreissulle.
26. Tauon paikka. Tällaista maisemaa katselen nykyisin. :-)

(Kuka tietää, miten nuo yläreunan tyhjät rivit saa deletoitua? Eipä tottele ohjelma, ei. Mur.)

Tuunausta ja ilmeitä

Olen maalannut seiniä. Purkanut seiniä. Löytänyt purkutyömaalta erinomaisia palasia ja maalannut niitä askartelutarkoituksessa.

Luomisen tuska on suuntautunut korujen sijaan maalaamiseen ja tuunaamiseen, sillä käsittelyä odottaa pari keskeneräistä taulua, lipasto, pöytä, tuoli ja ystävältä saatu senkki (joka sisältää tietysti harrastusvälineitä).

Muutto on kouriintuntuvasti läsnä siinä, että kaikki tavarat ovat hukassa ja tarvittavat työkalut ovat aina alimmaisena. Kun saan lisää seiniä maalattua, saan kiinnitettyä hyllyjä verstaan seinälle, ja niiden päälle harrastusmateriaalit siisteissä laatikoissa. Ja katso, järjestys koittaa!

Ilme kävi meillä

Kaikki askartelevaiset tietävät ilmeen. Se on se, joka häivähtää läheisen kasvoilla silloin, kun askartelija pelastaa roskiin menossa olevan tavaran, koska haluaa askarrella siitä jotain. Ilme on sekoitus viiltävää analyysia, epäuskoa ja sääliä verhottuna voipuneeseen alakuloon ja tukahdutettuun estelynhaluun.

Ilme kävi meillä, kun pelastin edellisen asukkaan jättämän saunalämpömittarin. Ei epäilystäkään, miksei hän halunnut sitä muuttokuormaansa eikä epäilystäkään siitä, haluammeko jättää sen saunaan ja avata lapsille sen merkityksiä. Mutta kun mittaripohja suditaan maalilla, siitä tulee erinomainen tuunauskyltti lasten leikkimökkiin. Saapa ilmeen esittäjä nähdä!

Mutta se koru, joka on kuvassa

Blogimaailmassa en ole oikein ennättänyt piipahdella. Kuvassa jälleen vanhempi tuotos, jonka tällä kertaa jätin itselleni. Se on koottu erinäisistä kierrätysmateriaaleista. Mukana on siskoni korvakorun osia vuodelta 1986 ja äireeni matkamuistokorun palasia vuodelta 1970-jotain.