3 x 10 punavalkoista mattapintaista helmeä: kaksi isoa, kolme keskikokoista ja neljä pientä palloa sekä pieni sydänhelmi. Kolme osallistujaa saa tällaisen 10 helmen setin.
Tule mukaan Korukoplaan suunnittelemaan jotain kivaa punavalkoisista polymeerisavihelmistä!
Nämä pyörteet tein päälleliiskaustekniikalla. Jokainen pyörre on leikattu pötköstä ja asetettu massasta muotoillun pallon päälle yksitellen. Sitten niitä vielä vähän muotoiltiin, jotta kuviot näyttävät olevan ikään kuin liikkeessä. Lopuksi tasoitettiin, rei'itettiin ja paistettiin.
Tähteistä tein pieniä palloja ja sydänhelmiä lähinnä kokeilumielessä. Ihan pirteitä tuli niistäkin, joten laitan ne joukkoon ideoita kirvoittamaan.
Ja joo, pallolta näyttävät helmet eivät sitten ole pyöreitä vaan mahdollisimman pyöreitä...
Korukoplan säännöt
Sarjassa aiemmin tapahtunutta:
Violetit kolmiot
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Koruvaras kävi meillä
Jos näet tämän korun, tiedät, että se on varastettu.
Kolmikymppinen lahtelaisnainen päätti pihistää koruni. Nykyvaras ei suinkaan ole anonyymi: hänen nimensä muistuttaa Tolstoin romaania, tiedän hänen osoitteensa - hevosharrastukseen liittyvä kadunnimi -, puhelinnumeronsa ja olenpa kuvankin nähnyt netissä.
En jaksa harmitella muutaman euron saati tuon killuttimen perään, eihän se maailmaa kaada eikä se mitenkään iso asia ole. Mutta mielestäni on hämmästyttävää, miten jollekulle ei tuota ongelmaa käyttää tai lahjoittaa varastettua korua. Mitä ihmeen iloa sellaisesta voi olla? Vai tuleeko siitä juuri se ilo - hihii, teinpäs nokkelat kaupat, ja siinä se nyt kimaltelee ilman keventynyttä lompakkoa!
Ja itseäni voin tietenkin syyttää sinisilmäisyydestä. Eniten kuitenkin harmittaa se, miten tuollainen pieni juttu horjuttaa uskoa ihmisen rehellisyyteen. Kaikki eivät tahdo hyvää, eivätkä kaikkien omatuntoa varastaminen paina.
Mutta eipäs synkistellä. Laitetaan loppukevennykseksi ja helluntain kunniaksi pohjalainen sananlasku: "Jos ei heilaa helluntaina, niin ei sitte!"
Kolmikymppinen lahtelaisnainen päätti pihistää koruni. Nykyvaras ei suinkaan ole anonyymi: hänen nimensä muistuttaa Tolstoin romaania, tiedän hänen osoitteensa - hevosharrastukseen liittyvä kadunnimi -, puhelinnumeronsa ja olenpa kuvankin nähnyt netissä.
En jaksa harmitella muutaman euron saati tuon killuttimen perään, eihän se maailmaa kaada eikä se mitenkään iso asia ole. Mutta mielestäni on hämmästyttävää, miten jollekulle ei tuota ongelmaa käyttää tai lahjoittaa varastettua korua. Mitä ihmeen iloa sellaisesta voi olla? Vai tuleeko siitä juuri se ilo - hihii, teinpäs nokkelat kaupat, ja siinä se nyt kimaltelee ilman keventynyttä lompakkoa!
Ja itseäni voin tietenkin syyttää sinisilmäisyydestä. Eniten kuitenkin harmittaa se, miten tuollainen pieni juttu horjuttaa uskoa ihmisen rehellisyyteen. Kaikki eivät tahdo hyvää, eivätkä kaikkien omatuntoa varastaminen paina.
Mutta eipäs synkistellä. Laitetaan loppukevennykseksi ja helluntain kunniaksi pohjalainen sananlasku: "Jos ei heilaa helluntaina, niin ei sitte!"
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Pitsilantteja
Satakieli laulaa illan hämärtyessä, kirsikkapuussa on pienet hiirenkorvat, hyasintit kukkivat ja tuoksuvat, laventeli selvisi talvesta... Eikö kesän alku olekin ihanaa aikaa?
Tässä riemussa päädyin iloisen hehkuvaan, loistavan hykerryttävän harmaaseen. Tein pitsilantit mustasta massasta, johon olin painanut pitsikuvion leimasimen avulla. Kuvio on valkoista metallijauhetta, joka tarttuu polymeerisaven pintaan niin hanakasti, ettei se siitä pois lähde.
Lanttien molemmat puolet ovat kuviollisia, jotta ei haittaisi, vaikka ne kääntyisivät nauhassa. Niiden välissä on pieniä teräksenharmaita siemenhelmiä.
Innostuin tekemään lantteja yli oman tarpeen, eli tämän tyylisistä koostuu joku Korukoplan haaste (Ai mikä? >>), jahka sellaisen tuuppaan eetteriin.
Tässä riemussa päädyin iloisen hehkuvaan, loistavan hykerryttävän harmaaseen. Tein pitsilantit mustasta massasta, johon olin painanut pitsikuvion leimasimen avulla. Kuvio on valkoista metallijauhetta, joka tarttuu polymeerisaven pintaan niin hanakasti, ettei se siitä pois lähde.
Lanttien molemmat puolet ovat kuviollisia, jotta ei haittaisi, vaikka ne kääntyisivät nauhassa. Niiden välissä on pieniä teräksenharmaita siemenhelmiä.
Innostuin tekemään lantteja yli oman tarpeen, eli tämän tyylisistä koostuu joku Korukoplan haaste (Ai mikä? >>), jahka sellaisen tuuppaan eetteriin.
Ja nyt vielä ulos haistelemaan äsken leikatun ruohon tuoksua...
perjantai 7. toukokuuta 2010
Kaakeleita, onko heitä
Lienee turha enää väittää, etten ole sinivalkoisen ystävä.
Nämä helmet muistuttavat kirjavaa eteläeurooppalaista kaakelia. Kuviosta tuli tarkoitettua epäsäännöllisempi ajatusvirheen takia - nuokuin alkuyön tunteina massamöykkyjen äärellä, kun päässä takoi ainoastaan yksi ajatus: "Ja minähän teen nämä helmet vaikka sitten unissani!" Luomisen tuska ja nukkumisen autuus kävivät taistohon.
Muotoilin vahingossa liian paksut massalakanat, joista aloin kääriä kuviota. Sain kuitenkin melkoisen väännön jälkeen aikaiseksi pötkön, josta sitten leikkasin helmet.
Läheltä katsottuna ne ovat iloisen kirjavia, mutta kauempaa ne sulautuvat harmonisen siniharmaiksi. Se on näitä kaleidoskooppitekniikan pieniä iloja.
Nämä helmet muistuttavat kirjavaa eteläeurooppalaista kaakelia. Kuviosta tuli tarkoitettua epäsäännöllisempi ajatusvirheen takia - nuokuin alkuyön tunteina massamöykkyjen äärellä, kun päässä takoi ainoastaan yksi ajatus: "Ja minähän teen nämä helmet vaikka sitten unissani!" Luomisen tuska ja nukkumisen autuus kävivät taistohon.
Muotoilin vahingossa liian paksut massalakanat, joista aloin kääriä kuviota. Sain kuitenkin melkoisen väännön jälkeen aikaiseksi pötkön, josta sitten leikkasin helmet.
Läheltä katsottuna ne ovat iloisen kirjavia, mutta kauempaa ne sulautuvat harmonisen siniharmaiksi. Se on näitä kaleidoskooppitekniikan pieniä iloja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)