Kasvot, kädet ja kengät tein polymeerisavesta, käsivarret ja jalat kuparilangasta, hiukset villalangasta ja vartalon puuvillasta ja pumpulista. Raajoja voi varovasti taivuttaa.
Työmäärä oli... iso. Minikokoisen naaman muotoiluun tarvittiin lukuisten oikeiden työkalujen lisäksi nuppineulaa ja sukkapuikkoa. Muovailun lisäksi leikkasin, ompelin, liimasin ja kiitin onneani, että tämä nukke on pelkkä koriste, ei lasten leikkeihin! En usko, että tulen tekemään nukkeja toiste, ellei iske joku outo mielenhäiriö.
En olisi muutenkaan ikinä ryhtynyt nukentekijäksi, ellei korutaiteilija Niina olisi haastanut niin kauniisti ja antanut määrättömästi aikaa toteutukseen. Prototyyppejä tuli tehtyä viisi ennen kuin olin nuken kasvoihin tyytyväinen. Luonteeltaan Rose on mielestäni mietteliäs, hiljainen (joo, ei se puhu), arvokas ja sydämellisen lempeä.
Mietin paljon Kommervenkkilän tyyliä ja värisävyjä ja päädyin pellavaan, kermanvalkoiseen ja vanhaan roosaan. Pitkä, valkoinen tukka tuo rouvalle ikää ja romanttissävyistä arvokkuutta, mutta Niina voi suortuvat myös vaihtaa, letittää tai leikata lyhyemmiksi.
Ylimmässä kuvassa Rosella on puketillinen oikeita kuivattuja ruusunnuppuja, jotka tuoksuvat ihanasti. Ensimmäisessä alakuvassa mamselli on arkiasussaan ja toisessa hän on sonnustautunut sunnuntai-iltapäivän teehetkeä varten. Luultavasti vielä tuunaan tuota kastelukannua, sillä myös rekvisiitta muuttaa Rosen mukana uuteen kotiin.
P.S. Edellisen postauksen sydämiä on vielä jäljellä, jos joku tahtoo.