Kiemura, Ursula ja rantakiviä

Toinen tilaustyönä tehty pöllö sai nimekseen Kiemura.

Väreinä on tällä kertaa kimalteleva harmaa ja pirteä pinkki. Yhdistelmää tasoittaa utuinen valkea, ja läheltä katsottuna helmessä näkyy läpinäkyvän massan tuomaa syvyyttä.

Muotoilun tuoksinassa Kiemuralta pääsi pieni muna, jossa on niin ikään kiemuraa. Siitä tulee ehkä jatkokappale tilaajan koruun.


"Voi taivahan talikynttilät", näyttää Ursula ajattelevan.

Testasin utuisia värejä, joista tässä hehkuvat ainakin vihreä, sininen ja violetti. Hatun koloset ja uurteet on vanhautettu ruosteenruskealla. Päällä on pari lakkakerrosta.

Ursulan korkeus on n. 15 mm. Reikä kulkee päälaesta leukaan.

Ursula on varattu.

Lopuksi esittäytyy kymmenen pientä rantakiveä. Niiden rakentamiseen tarvittiin erillinen monikerroksinen taikina. Massalakanan päälle vuoltiin siitä palasia, ja koko komeus kaulittiin ohueksi. Lakanalla päällystettiin raakahelmet.

Tästä harmaan ja toffeen yhdistelmästä tulee mieleen sellaiset hailakat rantakivet, jotka paahtuvat kuumana kesäpäivänä aivan veden rajassa. Kun ne kastelee, värit kirkastuvat ja kivien pinnasta löytyy syvyyttä.

Hieman lanttimallisten (ei pallon muotoisten) helmien korkeus on n. 15 mm. Kymmenen helmen setti on 10 €.

Käyttäjäkokemuksia

...eli mitä ihanaa koruntekijät ovatkaan valmistaneet minun tekemistäni polymeerisavihelmistä. Tässä joitakin poimintoja upeilta taiteilijoilta. Ja nyt jos unohdin jotain, laittakaahan noottia perään! :-)

Annan aarteet
Anna tekee korujen lisäksi myös muun muassa kortteja. Hänen korunsa ovat rokkaavan romanttisia.
Mustaa pitsiä
Kiemuraiset kolmiohelmet

Itte
Mitä Sannu ei osaa, sitä ei tarvitse osata. Moniosaajan blogi johdattaa käsillä luomisen iloihin.
Lintu ja linnunmunat

Katrin koruavaruus
Katrin suunnittelemat korut ovat tyylikkäitä kaunottaria. Hopean työstö ja patinointi ovat taidokasta työtä.
Marja-Liisa

Korun aika
Kati harrastaa koruilun lisäksi valokuvausta. Hänen korukuvansa ovat ihania ja koruissa on ajatonta henkevyyttä.
Lempeässä hämärässä

Korut ja Kommervenkit
Niinalla on taito tehdä persoonallisia uniikkikoruja, joissa on herkkää kauneutta ja aina jokin juju.
Rakkauskirje
Kolme sydäntä
Vanhaa puuvillapitsiä
Rastas
Harakanpesä
Viimeinen titityy
Usko, toivo ja rakkaus
Äitikoru

Keijukeidas
Ninnin korut ovat harmonisia ja herkullisen värisiä ja niistä löytyy erilaisia tekniikoita.
Born to Follow
Regalo di Compleanno
Korusetti
Dream Garden

Magsin helmet
Magsin tyylitaju on vertaansa vailla. Hänen korunsa ovat syvällisiä ja kivilajien tuntemuksensa uskomaton.
Ujo - Past Life and Future
Luonto lähellä
Rakkauskirje I
Rakkauskirje II
Romanttiselle ruusuja
Velvet Rose

Marissa
Marissan käsissä helmet ja hopea taipuvat ihaniksi koruiksi. Sormukset ovat uniikkeja löytöjä!
Pöllö

Marjon vintagekorut
Marjo on erikoistunut suloisiin vintage-koruihin, mutta häneltä löytyy myös muun muassa steam punkia.
Steam punk -koru (linkki hukassa!)

Uuden kuun aikaan
En tiedä, ihailenko enemmän Mirkan kädentaitoja vai hänen sanansäiläänsä: kynänkäytön mestari saa nauramaan vedet silmissä.
Ikonikoru (viimeisessä kuvassa)

Vikkityyli
Vikki tekee uskomattoman upeita koruja mistä vain, oli se sitten vanha kirppislöytö tai puolijalokivi. Hänen blogissaan kävijän verkkokalvot liimautuvat näyttöön eivätkä lähde enää irti.
Mesilintu
Minttusuklaata
Kaakaohetki

Helmitestauksia ja kaatissäkki

Koruharrastuksen sivuvaikutukset ovat ihania!

Miten monta uutta virtuaaliystävää, joiden kohdalla tuntuu siltä, kuin heidät olisi tuntenut aina. Roppakaupalla uusia ideoita, vinkkejä, innostusta ja yllytystä. Hauskoja sähköposteja ja käsin kosketeltavaa postia: eräänäkin päivänä sain itellaitse valtavan ison vaihtokauppapaketin Niinalta!<3

Ja sitten on vielä kannustavat kommentit. Miettikääpä, jos jokainen saisi vaikkapa työelämässään yhtä paljon positiivista palautetta kuin korublogissaan. Kyllä siinä kelpaisi töitä paiskia!

Vikki, eräs monista suosikkikoruilijoistani, tekee silmiä hivelevän kauniita koruja mistä vain, vaikka sinitarrasta ja teipistä. Oheiset helmet menivät hänelle pähkäiltäväksi.

Kolmen ensimmäisen kuvan helmet voi pinota päällekkäin ja niillä on suippo pää, johon saa laitettua helmihatun.

Henkäyksenohuista ja höyhenenkevyistä röpeliäisistä kukkasista (toinen kuva) erottuu hieman harmaata printtitekstiä.

Massalakana, josta kukat muotoilin, oli niin ohut, että kukkien rakentamisessa sai pitää kielen keskellä suuta. Laskokset tulivat kuitenkin ihan kivasti näkyviin, eikä lakana repeillyt. Värikin säilyi hehkuvan valkoisena paistokäsittelystä huolimatta.

Kolmas ja neljäs kuva esittää helmitestauksia, jotka olivat lähinnä harjoittelua. Aina pitää vähän yrittää ja erehtyä, jotta oppii.

Vikki myös yllytti minua pelastamaan roskiin menossa olevat polymeerisavihelmeni, jotta hän voisi katsoa, voiko niille tehdä vielä jotain.

Viimeisessä kuvassa oleva aikamoisen kirjava setti järkyttävää poisheittokamaa lähti viimeiselle matkalleen silkkipaperiin käärittynä. On mielenkiintoista saada selville, näkeekö korutaitelija niissä jotain kun minä jo luovutin.

Tiedättekö muuten, mikä on tuo ulkoa kantautuva tasaisen voimistuva ääni? Kevään kohinaako?

Ei. Ilmassa kihisee niiden korunnapojien odotus, joilla on tiedossa neljä peräkkäistä vapaapäivää!

Aurinkoista pääsiäisaikaa!


(P.S. Kuvien käsittely on to-do -listan hännillä, joten nyt tulee raakaversiot...)

Turilas ja Jäärä

Tulipa taas ufoiltua.

Näiden steampunk-henkisten ötököiden ideana oli värit. Oli. Ihanana hehkuvat värit.

Oli vihreää, violettia, tummaa kuparia ja turkoosia. Oli. Ne liukuivat yhdestä toiseen niin hienosti...

Kunnes mokomat menivät uuniin ja tulivat sieltä ruskeana ulos. Siis eivät olleet palaneet, vaan tummuneet niin, että värieroja ei näkynyt.

Minä siinä sitten harmittelemaan ja kihisemään.

Kunnes parin päivän päästä värit palasivat takaisin! Eivät sellaisina, kuin ennen uuniin menoa, mutta ruskean seasta alkoi löytyä jälleen sävyjä!

Yläkuvan ötökät ovat n. 35 mm korkeita (ilman sarvia), keskimmäisen kuvan n. 40 mm pitkiä ja alimman kuvan sudenkorentojen siipien väli on n. 70 mm. Kaikissa hehkuu sinertävää metalliväriä, mutta itse ötökän värisävyt vaihtelevat.

Ötökät on myyty.

Ujo

"Sillä voisi olla vaikka pää siiven alla", toivoi Mags.

Eikö olekin mahtavaa, kun on olemassa korutaiteilijoita, jotka villitsevät ja yllyttävät ja inspiroivat yrittämään mahdotonta (ja hikoilemaan verta)?

Niin. Kaikki mielikuvani pää siiven alla viihtyvästä tornipöllöstä päätyivät yhteen näkyyn: päättömältä näyttävään lintuun. Eikä varmaankaan ole kivaa pitää sellaista riipusta kaulassa, josta kanssakulkijat alvariinsa kysyvät, miksi linnulla ei ole päätä.

Lähdin siksi muovailemaan ujoa pöllöä, jonka naama on selkeästi nähtävissä erityisesti silloin, kun kurkistaa siiven reunan taakse.

Tällä kertaa jätin siipisulat ilman kirurgin veistä ja tein niiden kuviot suoraan massasta. Limitettynä kolmiulotteinen vaikutelma toimii ilman ylimääräisiä maaleja.

Ajattelin ensin varjostaa nokkaa kuten edellisessä tornipöllöhelmessä, mutta ehkä Ujo toimii paremmin puhtoisena.

Mukaan tulee kolme pientä munaa, jotka Ujo muni syntyprosessinsa aikana.

Riipuksen pujotusreikä kulkeee aivoista hanuriin, eli Ujon pyrstön jatkeeksi voi halutessaan laittaa lisää helmiä tms.

Alimmaisen kuvan helmet tulivat sivutuotoksena. Niissä on samaa läpikuultavan valkoista ja toffeen väristä beigeä kuin Ujossakin.