Klikkaa ikonia

...niin näet sen suurempana.

Olen erityisen tyytyväinen noiden helmien väriin. Helmet muotoilin jälleen kerran polymeerisavesta. Töpöttelin ne useammalla eri värillä ja värilaadulla ja sipaisin lopuksi hieman kultaa sinne tänne. Lopputuloksena on murrettuja, unenomaisia sävyjä, jotka sointuvat mukiinmenevästi kupariketjun kanssa.

Tykkään kovasti helmihatuista, joten lisäsin niitä myös näihin koruihin. Helmihatut toimivat myös usein korujumin murtajina, sillä niiden kyky huudella helmilaatikosta pienellä mutta tehokkaalla yliäänellä on jotain ainutlaatuista.

Keskimmäinen ja oikeanpuoleinen ovat vielä vapaana.

Pöllö ja pöllö ja mäyräkoirat

Korutaituri Mags tarvitsi koruihinsa mahdollisimman pientä (ei oo tosissaan!), luonnollisen oloista (nyt se kiusoittelee!) pöllöä, eikä mitä tahansa pöllöä, vaan nimenomaan tornipöllöä (nyt se rienaa!).

Minä sitten siinä massaa pyörittelemään ja miniatyyriä tihrustelemaan. Pää vielä meni perusvälineillä, mutta siipeen sattui monta kertaa. Hommahan menee niin, että pikkuruisen veistoksen ollessa kyseessä sitä ei voi tukea mihinkään veistelyn ajaksi. Muuten tuki painaa oman muotonsa helmeen, ja sitten se kohta on muotoiltava uudelleen, jolloin vastapäinen kohta kaipaa tukea, joka painaa muotonsa helmeen, ja sitten... Esittelen tässä siis luontaisen kaltaiset pöllönosat.

Ja sitten muihin aiheisiin.

Steampunk on ikään kuin viktoriaanisen ajan pähkähullun tiedemiehen kokeellinen seikkailu, jonka tiimellyksessä lentelee jos jonkinlaista koneen osaa, työkalua ja metallinpalasta.

Marjo kaipasi ruskeansävyistä pöllöä, mutta ei ehkä ihan odottanut tällaista. Just nyt ei sattunut korulaatikosta löytymään antiikkikellon koneiston osia, mutta ajattelin silti koetella korutaiteilijan steampunk-henkeä ja tehdä hänelle vähän erilaisen siivekkään. Tyylilaji on Marjolle tuttu, joten on jännää nähdä, meneekö tällainen McSteamy läpi.

Tämän pöllendaalin kanssa ei kannata mennä metallinpaljastimeen. Ketju, vyön pyöreä solki ja helmihatut sekä niistä askarrellut jalat ovat korumetallia. Ruuvisilmät, vyön niitit ja nahkavyö ovat polymeerisavea.

Täten olen siis paistanut tornipöllöä uunissa ja tuikannut toisen pöllön silmiä ruuvimeisselillä. Ette halua tietää, mitä tein tornipöllön siivelle.

Lopuksi vielä ylläri.

Tämä on todistuskappale luvattomasta kuvankaappauksesta. ;-) Se korutaiteilija älähtää, johon kyseinen riipus kalahtaa! Ylläripostia siis tulossa.

Postiluukun kalahdukseen on jokunen päivä aikaa, sillä tarkoituksenani on käsitellä riipusta vielä. Sitä varten tarvitsen oikeat välineet, vapaa-aikaa ja kahvia. Paljon kahvia.

Helmitilauksia otan edelleen mielelläni vastaan, kunhan toimitusajalla ei ole väliä. :-)

Havittelunhaluisille

Nyt tulee irttareita. Mun piti tehdä näistä koruja, mutta eipä siitä taida tulla valmista hamassa tulevaisuudessakaan.

Lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi muutama metallinhohtoinen sydän: sininen, violetti ja turkoosi. Kohta näette, mitä ihanaa Niina näistä tekee...

Korkein kohta on alle 45 mm, tausta on musta. Kuparirenkaat eivät kuulu settiin, ne ovat vain kuvausrekvisiittaa.


Turkoosi ja violetti metallinhohtoinen viuhkariipus, 5 € / kpl.

Korkein kohta on n. 50 mm, tausta on musta.

Näissäkin kuparirinkula on kuvausrekvisiittaa - kokeilin vain, miten sen sävy sopii riipuksen kanssa yhteen.



Tuovi, Virve ja Marja-Liisa, 3,50 € / kpl. Paitsi Tuovi, koska sen naama meni vähän ruttuun, eikä se siksi ole myyntikelpoinen.

Reunus ja pohja on polymeerisavea, joka on käsitelty kuparinhohtoiseksi. Tuovi sai vähän patinaakin ja ruusun hyvitykseksi.

Kuva on ihan vain paperia, jonka päällä on kova kiille. Korkeus on välillä 25 - 30 mm.



Nämä ovat mittatilaushelmiä, jotka on jo myyty.

Pohjavärinä on lämmin ruskehtava kulta, joka kimaltaa aavistuksen. Patina on hailakan vaalean sinivihreää ja sen päällä on kaksi lakkakerrosta kiiltoa ja pitoa antamassa.

Edessä ja takana on eri kuviot.


Ja nämäkin mittatilaushelmet ovat löytäneet uuden kodin. Väri on kirkas ja syvä turkoosi, ja tuo pohjamudalta näyttävä lika on kullalle kimaltavaa suklaanruskeaa maalia. Pinta on käsitelty pariin kertaan lakalla.

Tätä sävymaailmaa on tulossa lisää, sillä viimeistelyä odottavat muutama perhonen, lintu ja linnunpönttö. Myös haaleampaa värimaailmaa putkahtaa ilmoille piakkoin ja pari pöllöäkin tuossa töllöttää.

Ja nyt kolaamaan lunta, joka tämänpäiväisessä muodossaan painaa niin kuin jokin, joka painaa tosi paljon.

Titityy

Ihana Niina tarvitsi lintuja ja haastoi minut tekemään myös linnunpönttöjä. Sain jälleen vapaat kädet tehdä kulahtaneen näköisiä helmiä, joista tällä hetkellä tykkään eniten.

Syntyi käki, käki, käki, käki, käki, käki, käki, kurppa ja huuhkaja.

Harmi kyllä tuo kuluneen näköiseksi käsitelty vanhanaikaisen vihreä massalakana on kuin Hubba-Bubbaa: se ei tartu mihinkään. Siksi siitä on hankala saada mitään miniatyyriä. Mut ku se on niin nättiä, niin piti silti yrittää.

Kuvat on otettu ennen toista lakkauskierrosta, joten luonnossa linnut ovat kiiltävämpiä. Täyshimmeä lakaton pinta olisi kyllä mukavasti saven kaltainen, mutta lakka pitää valkoisen patinan hyvin paikoillaan.

Kiitos kaikille helmien ja riipusten tilaajille! Tuote tulossa... Nyt on tuhat rautaa tulessa muilla elämän osa-alueilla, joten vielä jonkin aikaa kestää, ennen kuin saan mitään valmista aikaiseksi tällä saralla.

Mutta kenties tapaamme ensi lauantaina Masalan helmi- ja askartelumessuilla? :-)

I want my banjo

Siinä se katselee vienosti maliskaa käsissään himeltäen. Joku on ottanut siltä banjon, siksi se on noin kaihomielellä. Miten karu kohtalo! Osaakohan se edes näppäillä tuota soitinta?

Vähän samanlainen olo tuli, kun jouduin jouluaattoiltana ja -yönä muuntautumaan yllättäen kanttoriksi. Sijaisen sijainenkin oli estynyt tulemasta, joten yhtäkkiä huomasin sattumien kautta istuvani juhlakansan edessä veisuunjohtajana täpötäysissä kirkoissa.

Puhe oli aluksi muutamasta joululaulusta, mutta kävikin niin, että vedin kylmiltäni alku-, väli- ja loppumusiikit, säestin solistia, hoitelin vuorotervehdykset ja hoilasin esilaulut. Ihan vain sen verran täytyy alustaa, etten ole kanttori enkä kuuna päivänä tehnyt niitä hommia. Että kiitos ja anteeksi.

Korun riipus on polymeerisavea. Tein siihen melko isot ripustusreijät, jotta korun kansi menee kiinni helposti. Riipuksen sisään voisi tehdä paperista vaikka pienen albumin, mutta tällä kertaa päädyin yksinkertaisempaan ratkaisuun.

Turkoosi ja kulta ovat varsinainen Bollywood-yhdistelmä. Turkoosista olisi pitänyt tulla vähän murretumpaa, mutta tällaisena se näyttää ihan mukiinmenevän sähäkältä, kun löysin kaveriksi saman värisiä lasihelmiä. Ja suursuosikkini helmihatut pääsivät tähänkin koruun mukaan. Ne saavat korun näyttämään jotenkin ihan oikealta korulta!

Impyet

En enää ikinä tee kaksipuoleisia naisennaamahelmiä, en enää ikinä tee kaksipuoleisia naisennaamahelmiä, en enää ikinä tee...

Kaksipuolisuus sucks. Se on hidasta ja hankalaa, kun lopulta tulee vastaan tilanne, ettei mihinkään kohtaan helmeä voi koskea, ettei tule jälkiä. Ei auta, vaikka nappula olisi tikun nokassa, sillä kaikenlaiset pienet hipaisut muokkaa sitten sitä reikää siinä.

Yksi naama epäonnistui, mutta se on tuolla kääntöpuolella piilossa. Muuten naamahelmet ovat hauskoja, koska ne hahmottaa pärstäkertoimeksi vasta tietyltä etäisyydeltä.

Suunnittelin tekeväni kuparisista helmihatuista oikein kunnon sotkuiset tuulenpesät. Olisi pitänyt käyttää vähän ohuempaa lankaa, sillä tämän version kieputuksista meinasi väen vängällä tulla siistin symmetriset. Kunnon rusentamisen jälkeen lopputulos on väkinäisen huoleton.

Nanny 112 ja kuolleet lehdet

Öljyvärit, nuo houkuttelevaiset pikku tuubit, halusivat tulla avatuiksi ja tursotetuiksi, ja kun Nanny-pinsseille oli tilausta, pääsivät värit pitkästä aikaa käyttöön. Pinssien kääntöpuolelle on kiinnitetty rintaneulapohja.

Sitten oli vuorossa lehtihelmien muovaus. Niiden tekoon kuului

muotoilua, kaiverrusta, musteiden pirskottelua, pronssimaalilla sudittelua ja lakkausta.

Alkuvaiheessa pelkkä tuore musteväri päällään lehdet näyttivät kamalilta. Mietin jo, tuleeko niistä mitään, mutta musteen kuivuminen ja pronssintaminen auttoivat asiaa.

Lehdet lähtevät piakkoin kahdelle koruntekijälle. Laitan tänne linkit heidän taidonnäytteisiinsä, kunhan korut valmistuvat.

P.S. Tässä tulee: Niinan upea, romanttinen pitsikoru!