Kolmedee

Oma silmä tottui jo riipuksen sileyteen, joten en tiedä, hämääkö pintakuvio muita.

Ideana on, että napomassasta leivottu riipus näyttäisi vähän kolmiulotteiselta. Oikeasti se on aivan sipisileä pinnaltaan.

Testasin tekniikkaa, joka perustuu siihen, että metallinhohtoinen massa muistaa, miten sitä on kohdeltu. Vaikka massan litistää kieputtelujen ja raaputtelujen jälkeen, kuviot jäävät pysyväksi.

Pysyväksi näyttää jäävän myös kuvausolosuhteet. Että luonnonvaloa odotellessa...

Lumipallot

Sain tilauksen tällaisesta lumipallokorusta. Voisi sopia jopa vuodenaikaankin, mutta täällä Etelä-Suomessa lumipalloista ei ole vielä tietoakaan. Itse asiassa puutarhassa kukkii vielä muutamia neilikkaruusuja...

Korussa on käytetty kahta erikokoista luonnonvalkoista makeanvedenhelmeä. Tykkään niiden kiillosta erityisesti näiden himmeiden napomassa-askarteluiden lomassa.

Näin vapaapäivänä uuni käykin kuumana heti aamusta ja sieltä nousee paistuvan massan tuoksu. Herkullista!

Tekoturkoosia polymeerisavesta

Hakusessa on ollut hyvä tekoturkoosin resepti. Testasin eri versioita, mutten ollut lopputulokseen täysin tyytyväinen. Lopulta kehittelin niiden pohjalta oman keitokseni.

Jotain pientä viilausta jäi toki seuraavaan kertaan, mutta tämä oli suurin piirtein sitä, mitä hainkin.

Mielestäni värit menivät aika hyvin kohdalleen. Kuva ei tietenkään toista niitä täysin oikein, mutta luonnossa sävyt ovat turkoosimaiset. Sekoitin ne silmämääräisesti eri värisistä napomassoista.

Mukana vielä psykedeelinen kuva valmistusvaiheesta. Tämä epäselvä otos ei kerro läheskään tuhatta sanaa: lähinnä tarkoitus on kuitenkin esittää, että siinä tarvittiin massamuruja, maalia ja pensseli. Sottaista puuhaa, meni pöydällekin...

Värien käytöskoulussa

Kun näistä piti tulla yönsiniset, mutta tulikin virkamiehensiniset.

Kun viimeksi hain tummaa ja syvää violettia, lupaavan väriseltä näyttävä massa paistui uunissa lähes mustaksi.

Kun sitten kuvittelin sinisestä ja mustasta yhdistetyn massan käyttäytyvän samalla tavalla, jätin sinisen kirkkammaksi.

Kun uunista tuli ulos keskiyön sijasta alkuilta, merimiehen sijasta konduktööri, mustepullon sijasta kerhovihko, tuli suusta hörähdyksen sijaan syvä huokaus.

Kun ei auta muu kuin oppia kokeilemalla. Tulipa silti ihan hyvä millefiori-harjoitus, johon käytin samaa pötköä kuin pari postausta aiemmassa Ruusu-puusu -korussa. Kukkapötkö tulisi jo alun perin tehdä samaan väriin kuin tuleva tausta, joten testasin samalla väärän värisen (valkoisen) massan pois raaputtamista ruusukuvion ympäriltä. Kyllä kesti, mutta onnistui.

Ovaalit kiemurat

Ja taas jotain sinistä... Kun kerran aion käyttää siniset jämämassat loppuun.

Tässä korussa kaikkein kivointa on tuntuma eli se, miltä riipus tuntuu sitä hivellessä. Niin on sileä, että!

Joukossa on hiekanvärisiä lasihelmiä rauhoittamassa psykedeelistä tunnelmaa.

Nämä sinisen sävyt sopivat harmaan, mustan ja valkoisen lisäksi ruskeaan ja violettiin, jopa vaaleanvihreään ja oranssiin. Sinisestä on kuin onkin moneksi.

Mansikkaa korvissa

Kirkkaanpunainen massapaketti ja lähestyvä kirpparimyyntipäivä innoittivat tekemään nämä metsämansikat. Niiden "siemenet" on töpötetty kullanvärisellä akryylimaalilla.

Tällaisia parpintarvikkeita on ihan hauskaa tehdä, vaan aika pieniä sormia se oikeastaan vaatisi. Helmen pitäisi pysyä paikoillaan tukevasti, mutta siitä on vaikea saada kunnon otetta varsinkaan, jos ei halua sen pintaan sormenjälkiä.

Pikkuisen veikeää kitschiä kaamosajan piristykseksi!

Ruusu-puusu & The Making Of

Olen kauan suunnitellut tekeväni ruusupötkön ja nyt pääsin viimein asiaan.

Lopputulos on aika romanttinen violetteine organzoineen, mutta projekti oli mielenkiintoinen.

Mukana on jälleen muutama lasihelmi, ja niiden painosta koru laskeutuu kivasti.

Jätin lukon pois, joten koru solmitaan pitkäksi tai lyhyeksi pelkällä rusetilla.

Laitan mukaan myös helmentekokuvia selventääkseni, mihin se kaikki aika meni... Ruusupötkön ohje on peräisin Tami Shvatilta.

Kolmella erivärisellä massalla pääsee alkuun. Käytin kirsikanpunaista, valkoista ja mustaa.




Värejä aletaan sekoittaa. Tämä vaihe on tosi kiehtova, sillä värit muodostavat toisinaan upeita kuvioita. Kuvassa on punaisen ja valkoisen massan sekoitus menossa. Jo tästä saisi kauniita riipuksia...

Tarvitsin lisäksi tummempaa väriä, joten sekoitin yhden setin mustasta ja punaisesta. Sitten eriväriset palat aseteltiin vierekkäin.

Kun massat vie pastakoneesta läpi noin miljoona kertaa, värit alkavat sekoittua tehokkaasti. Ja kun saman tekee vielä toiset miljoona kertaa, muodostuu tasainen liukuväri. Keskellä rullausta vaivaa toisinaan uskonpuute: eikö nää ikinä liu'u...

Lopulta tulos on tasainen. Tässä vaiheessa sitten ihmetellään, miksi tuli valittua toisiaan liian lähellä olevat punaisen sävyt. Pötköä aletaan kuitenkin muina naisina rullaamaan.

Valmis pötkö muotoillaan paksummaksi. Tässä projektissa sen sisälmykset käännetään ulkopuolelle, jolloin molemmat päät ovat samanlaisia. Ei siis niin, että vasen pää on tumma ja oikea pää vaalea, kuten edellisessä kuvassa.

Paksukainen päällystetään vielä ohuella lakanalla, jotta ruusukuvioon saadaan tummemmat ääriviivat.



Paksukaisesta muotoillaan sitten ohukainen, joka leikataan osiin. Pelkkä rullaus ei käy, koska pötkön sisälmyskuvio menee silloin helposti kierteelle.

Pötkönpalasista muotoillaan ruusunlehtiä, jotka tumpataan kiinni toisiinsa. Lisäsin mukaan vielä mustalla terästettyä vihreää massaa lehdiksi. Tässä vaiheessa henkilö voi kokea voimakasta paluuta muovailuvaha-aikaan.

Jotta kukasta saataisiin muovattava pötkö, valmis ruusu ympäröidään valkoisella, läpikuultavalla massalla. Epäilys iskee - voiko tästä tulla oikeasti joku cane?


Tulee siitä. Avainsana on oikea muotoilutekniikka. Isosta pötköstä voi veistellä ohuita viipaleita ja päällystää niillä jämämassasta muotoillun riipusaihion. Reunustin riipuksen vielä tummalla massaviipaleella.

Leikkasin isosta pötköstä osan, jonka muotoilin ohueksi rullaksi. Siitä viipaloin palasia, joilla päällystin jämämassapallon. Viipaloinnin haasteena on pötkön taipuminen veitsen alla, jolloin kuvio muuttaa helposti muotoaan, ja tietysti myös tarpeeksi ohuen viipaleen aikaan saaminen.

Nyt tekemääni organza-koruun käytin tällaiset ruusuhelmet. Tässä kuvassa ne odottavat rei'ittämistä, paistamista ja kiillotusta. Kirsikanpunaisen massan kimalle-efekti tuo mukaan oman säväyksensä. Kimalteet näkyvät kuvassa parhaiten tuossa riipuksen tummassa reunuksesssa.

Massahelmiä ja sitten helmiä

Jellyroll -pötköstä on aina yhtä jännittävää veistellä erilaisia muotoja. Se, miten pitelee veistä, vaikuttaa lopputulokseen.

Myös se, miten päin pitelee veistä, vaikuttaa lopputulokseen. Ohuesta terästä kun ei helposti näe, kumpi pää puree. Painelin iloisesti kuvioita sormiin samalla kun leikkasin massaa tylpällä osalla.

Leikattuihin viipaleisiin voi vielä vähäsen vaikuttaa. Riipusta sivelemällä ne venyvät eri suuntiin ja muuttavat muotoaan.

Kermanvaaleat helmet, nuo lasitehtaan antimet koruaskartelijalle, tasapainottavat jälleen kokonaisuutta.

Sukulaisen kosto

Sisko lupautui tulemaan matkojen päästä hoitamaan tenavaa, mistä Askarteleva Sukulainen sai kimmokkeen oravannahkakauppaan.

Sekoittelin erivärisiä massoja hyvän tovin, jotta sain aikaan haluamani violetin sävyn. Paistaminen muuttaa sävyä jonkin verran tummemmaksi, joten oli keskijännittävää nähdä, minkä värinen pallomeri tuli uunista ulos.

Yhdistin violetin kanssa mustaa, jotta korusta ei tulisi räikeä. Sävyt ovat sen verran lähellä toisiaan, että jonkin matkan päästä katsottuna koru näyttää yksiväriseltä. Lähempänä erottuvat kuviot ja ihan läheltä ne kaikkein pienimmätkin kiemurat.

Viimein sain johonkin käytettyä myös vaaleanpunaisia fasettihiottuja helmiä ilman, että lopputulos on ylen herttainen!

Hopeasaviriipus

Ensimmäinen kokeiluni hopeasavella esittäytyy tässä. Aloitin helposta ja yksinkertaisesta, jotta sain vähän tuntumaa.

Kyllä, savi käyttäytyy eri tavalla kuin massa... Ei, harjaaminen, hiominen ja kiillottaminen ei ole niin työlästä kuin voisi etukäteen olettaa. Kyllä, savityön polttaminen kaasuliedellä on varsin helppoa.

Nyt vielä mietin, kokeilisinko tähän patinointia vaiko enkö.

Tein toisenkin hopeasaviriipuksen, johon istutin zirkonin. Tai kuvittelin istuttavani. Kun puolitoistavuotiaan käpälät tavoittelivat pöydän antimia, kiskaisin riipuksen kuivumisalustoineen päivineen pois ulottuvilta. Sen koommin en ole zirkonia nähnyt. Enkä ole löytänyt mitään niin pientä tilalle...

Nyt odotan innolla viikonlopun Kädentaidot -messuja. Siellä pääsee varmaankin ihastelemaan kokeneiden taitureiden hopeasavitöitä.

Johnny sees black

Kun puutarhan kukkaloisto on tältä syksyltä mennyttä muutamaa ruusunnuppua lukuunottamatta, hiipivät kukat koruaskarteluun.

Pääosassa on musta massa, josta muotoilin kukkia ja helmiä. Koristelin kukkien sisusta metallijauheväreillä: ripaus violettia, aavistus hopeaa.

Kiiltävät lasihelmet ja organza-nauha tuovat koruun juhlavuutta. Tämä yksilö sopisi kenties pikkujouluihin.

Miuli

Muotoilin mokume gane -jäämistä sinisävyisen korun, jonka kiemuroista pilkistää hopeaa. Kiemuroissa on lukemattomia kerroksia, jolloin läheltä katsottuna niissä näkyy monenlaisia sinisen vivahteita.

Tästä tuli aika näyttävä, joten se ei vaadi seurakseen muita koruja. Tein silti kaveriksi korvakorut, joita ei ole tarkoitus käyttää kaulakorun kanssa yhtä aikaa.

Yhdistin taas massaa ja lasihelmiä. Jälkimmäiset tuovat mukaan kirkkautta ja kimallusta, mutta eivät silti vie huomiota pyörylöiltä.

Mattapinta on jollain tapaa viehättävä, joten en tällä kertaa tehnyt pyörylöihin kiillon mahdollistavaa pintakerrosta läpinäkyvästä massasta.