Tuntuu siniseltä

Helmilaatikon polymeerisavisimpukat ja -ankkurinapit pinnistelivät päästäkseen koruun ja viimein kuulin niiden huutelun.

Tähän runsauteen keräsin kaikki sinertävät tai ruskeat ylijäämät: kookosrinkulat, turkoosia ja vihreää lasia, jaspista, silkkinauhaa ja massasta tekemiäni meriaiheisia riipuksia.

Koru on todella kevyt ja näkyy varmaan kilometrin päähän. Se ei kuitenkaan kilise yhtään, joten sen kanssa voin hiippailla äänettömästi työkavereiden häiriintymättä. ;-)

Koruaskartelu on ollut tänä kesänä hyvin vähäistä, mutta muuta pientä on syntynyt paljonkin, kiitos kolean sään.

Alla kurkistus muihin Verstaan sinisiin tuotoksiin.

Ylemmässä kuvassa näkyy eräs kesäaskare: tuunattu pyykkipoika. Asensin Verstaan seinälle narun, johon kiinnitän näillä pyykkipojilla kaikkea inspiroivaa, kuten tämän ruusukortin ja mielenkiintoisia papereita.

Sininen ja ruskea olivat syksyn muotivärejä jo vuonna 1939, kertoo naisfiguurikorttiin liimaamani lehtileike. Alla on sivu vanhasta koraalikirjasta - joo, siivosin kirjahyllyjäni... Kortti lähti yllätyspaketin mukana maailmalle tänään.

Mittanauhakortti on tehty valkoiselle pohjalle. Tein taustasta musteilla haalistuneen sinisen, ja sillä sävyllä tuputin myös paperiavaimet. Nappikätköstä löytyi täsmälleen sävyyn sopiva nappi. 

Joskus kirpparilla kierrellessäni löysin lusikan, jossa luki "Hässleholm". Pakkohan niin älytön lusikka oli hankkia ja tuunata siitä tällainen lusikkatrio keittiön ikkunaan. Kyllähän hässleholmilaiset oman nimikkolusikkakoristeen ansaitsevat.

Viimeisen sinisen kortin postitin tänään ja se viekin syvemmille vesille. Kannessa on metallilankasydän, kirkas helmi ja revittyjä kuvia. Sisätekstissä sanotaan näin:

Taivaan pyykkinarulla
kuivuu pientä pyykkiä
Äiti on itkenyt
ne läpimäräksi
Älä itke, äiti!
Täällä minä 
kasvan
ja odotan