Miniasioita

Maitolasiopaalit kierivät vastaan helmilaatikossa. Väri on täysin taustasta riippuvainen. Ikkunaa vasten nostettuna ne ovat voikukan keltaisia, luonnonvalossa läpinäkymättömän valkoisia ja tummaa taustaa vasten taivaansinisiä. Isot ja painavat pisarat ovat itsessään näyttäviä, eivätkä ne kaivanneet seurakseen kuin pätkän hopeaa.

Sitten muihin aiheisiin.

Kesän tuunaushaasteena on ollut siskoni 70-luvulta peräisin oleva nukkekoti, jolla itsekin leikin pienenä. Se on aitoa vaneria ja muovia kokolattiamattoineen. Muutama alkuperäinen kaluste ja yksi nukkekin löytyy, myöhemmin ostetuissa muovikalusteissa lukee "Made in West Germany". O tempora!

Nukkekoti tulee lasten käyttöön, ei varsinaisesti minun askarteluprojektikseni. Talo ei kaivannut kuin pesun ja muutaman uuden paperitapetin. Lapset sen sijaan tahtoivat huonekaluja. Mieluiten heti paikalla. Äiti jooko. Tee ne. Nyt, äiti.

Väsäsin huonekalut saman tien, vielä yöpaidassa, aamupalapöydässä käsillä olevasta materiaalista eli tyhjästä maitopurkista. Taittelin siitä nojatuolit, sohvan ja sängyt, jotka sitten päällystin kankaalla.

Samalla tuli tarve tehdä muitakin minijuttuja, mutta sellaiselle henkilölle, joka ei ensisijaisesti riko niitä. Niinpä Kommervenkkilä sai yllätyspaketissa käsityötarvikkeita: polymeerisavesta tehdyn punoskorin ja nappeja, lasihelmisen kristallikruunun ja muista materiaaleista väsättyjä pikkujuttuja.

Olisi ollut synti pakata yllätykset huolimattomasti. Halusin pakkauksenkin olevan vähän viehättävämpi kuin pelkkä kuplamuovi. Mukana menneestä itsetehdystä kortista voi myös irrottaa tarvikkeita nukkekotiin.

Lopuksi vielä kolmivuotiaan tuotos. Tenava sieppasi Verstaasta pari tyhjää korttipohjaa, koska aikoi tehdä "ponien talon". Saksetkin piti saada (älä sitten leikkaa TAAS sitä tukkaa, se ei kasva takaisin kovin nopeasti) ja liimaa (ei suuhun eikä verhoon, muista). Ja ihan oikea 3D-ponitalo sieltä sitten putkahti.

Samainen napero kuljetti äsken päiväkodista kotiin suuren yllätyksen. Se oli kolme senttiä pitkä, nuhraantunut, fuksianpunainen villalankanöyhtä. "Mä löysin näin hienon aarteen! Mä toin sen sulle, äiti, niin että sä voit ottaa sen sun askartelutarvikkeeksi ja askarrella siitä jotain! Tee vaikka rusetti johonkin korttiin!"

Hallitsijana tänään: toffee

Tämän korun värit pitää vain kuvitella mielessään: silkkinauha on lattekahvin väristä ja aurinkojaspishelmet toffeeta, kermaa ja nougat'ta. Ai miten niin sokerinhimoa havaittavissa?

Korusta tuli saman tien yksi monikäyttöisimmistä koruistani. Yksinkertainen sommittelu antaa tilaa noille herkullisille sävyille...

Eipä varmaan äkkiseltään uskoisi, että tätä on turattu noin vuoden päivät... Inspiraatio antaa joskus odotella itseään pitkään tai vielä pidempään.

Korujen parissa en kesällä juurikaan viihtynyt, sillä sormissa polttelivat muut materiaalit: paperit, musteet, kankaat, pitsit ja maalit, oi ne ihanat maalit...

Ylemmässä kuvassa olevan kortin tein niinikään toffeen kiilto silmissä. Sen sisäpuolella on hauskaa mekaniikkaa, mutta sitä en tullut kuvanneeksi ja kortti on jo lähtenyt maailmalle.

Alemman kuvan pikkutaulun tein pellavasta, vanhoista, käsin virkatuista pitseistä ja pienistä ylijäämätarvikkeista. "Kyllä-hetket" on osuva nimi, koska kuvattavat harvoin suostuvat seisomaan kuvaustilanteessa hiljaa paikoillaan.

Ylempi taulu on A3-kokoinen ja se esittää sen saajaa. En tullut kysyneeksi häneltä lupaa ottamani kuvan julkaisuun tunnistettavassa muodossa, joten filtteroin silmät... ;.-) Taustalla on kuvia, jotka tavalla tai toisella liittyvät hänen elämäänsä.

Alimman pikkutaulun pääkuva teksteineen on on leikelty vuoden 1939 Suomen Kuvalehdestä. Taulu lähti henkilölle, joka harmitteli heittelevää painoansa. Tekstissä sanotaan näin:

"Kukaan ei voi sanoa minua enää laihaksi ja luisevaksi. Erikoisen laihat ihmisethän ovat usein hermostuneita. Te voitte paremmin, olette hauskemman näköinen, kun ruumiinne on täyteläinen (laihuus ja luisevuus eivät suinkaan vastaa käsitettä kaunis)."

Tuntuu siniseltä

Helmilaatikon polymeerisavisimpukat ja -ankkurinapit pinnistelivät päästäkseen koruun ja viimein kuulin niiden huutelun.

Tähän runsauteen keräsin kaikki sinertävät tai ruskeat ylijäämät: kookosrinkulat, turkoosia ja vihreää lasia, jaspista, silkkinauhaa ja massasta tekemiäni meriaiheisia riipuksia.

Koru on todella kevyt ja näkyy varmaan kilometrin päähän. Se ei kuitenkaan kilise yhtään, joten sen kanssa voin hiippailla äänettömästi työkavereiden häiriintymättä. ;-)

Koruaskartelu on ollut tänä kesänä hyvin vähäistä, mutta muuta pientä on syntynyt paljonkin, kiitos kolean sään.

Alla kurkistus muihin Verstaan sinisiin tuotoksiin.

Ylemmässä kuvassa näkyy eräs kesäaskare: tuunattu pyykkipoika. Asensin Verstaan seinälle narun, johon kiinnitän näillä pyykkipojilla kaikkea inspiroivaa, kuten tämän ruusukortin ja mielenkiintoisia papereita.

Sininen ja ruskea olivat syksyn muotivärejä jo vuonna 1939, kertoo naisfiguurikorttiin liimaamani lehtileike. Alla on sivu vanhasta koraalikirjasta - joo, siivosin kirjahyllyjäni... Kortti lähti yllätyspaketin mukana maailmalle tänään.

Mittanauhakortti on tehty valkoiselle pohjalle. Tein taustasta musteilla haalistuneen sinisen, ja sillä sävyllä tuputin myös paperiavaimet. Nappikätköstä löytyi täsmälleen sävyyn sopiva nappi. 

Joskus kirpparilla kierrellessäni löysin lusikan, jossa luki "Hässleholm". Pakkohan niin älytön lusikka oli hankkia ja tuunata siitä tällainen lusikkatrio keittiön ikkunaan. Kyllähän hässleholmilaiset oman nimikkolusikkakoristeen ansaitsevat.

Viimeisen sinisen kortin postitin tänään ja se viekin syvemmille vesille. Kannessa on metallilankasydän, kirkas helmi ja revittyjä kuvia. Sisätekstissä sanotaan näin:

Taivaan pyykkinarulla
kuivuu pientä pyykkiä
Äiti on itkenyt
ne läpimäräksi
Älä itke, äiti!
Täällä minä 
kasvan
ja odotan

Myyn koru- ym. harrastuskirjoja!

Nyt täytyi tehdä tilaa kirjahyllyyn! Myyn omia ja koruystäväni kirjoja, jotka ovat hyväkuntoisia ja joista on ollut niin paljon iloa... Alhaalta löytyy myös kuvat. :-) Jos löysit tästä hyllyysi kesäinspiraatiota, niin ilmoittaisitko kommenttilootassa! :-)

Koru- ja helmikirjoja:

1. MYYTY / KiVir.
2. Larsson: Ihanat korut. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.
3. MYYTY / NinaÖ.
4. VARATTU syyskuuhun asti / kissakunkku. Wood: Metallilankakorut. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.
5. MYYTY / Cartsu81.
6. MYYTY / NinaÖ.
7. MYYTY / Vikki.
8. MYYTY / Cartsu81. 
9. Clement: Créez vos bijoux! Sisäsivulla lukee päiväys. 3 € + postikulut.

Korukivikirjoja:

10. MYYTY / anuliina.
11. MYYTY / Katri.
12. MYYTY / Vikki.
13. MYYTY / Spray.

Kortti- ja paperiaskartelukirjoja:

14. Bolton: Big book of papercrafts. 5 € + postikulut.
15. Die Prägeboards der Glittergirls. 150 sivua ideoita korttiaskarteluun. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.

Muita opuksia:

16. MYYTY / Thuja. Bags. 350 sivua laukkuinspiraatiota. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 5 € + postikulut.
17. MYYTY / Thuja. Von Habsburg: Fabergé then and now. 100-sivuinen taidekirja, ostettu Fabergé-näyttelystä. Sisäsivulla lukee omistajan nimi ja päiväys. 4 € + postikulut.

Nappia ja neuletta

On se niin mukavaa kun sataa, koska sadepäivä = askartelupäivä. Tällä kertaa polymeerineuleiden värinä on turkoosia, aavistus mintunvihreää ja inaus valkoista.


Sydämet 1 - 5 ovat korkeimmalta kohdaltaan n. 45 - 50 mm, sydän nro 6 on n. 63 mm. Niiden ylemmässä "poskessa" on ripustusreikä. Kolmea isompaa irtonappia voi myös käyttää korussa. Nappien leveys on n. 14 mm.

Sydämet 6 € / kpl, isot napit 0,50 € / kpl. Mininapit on varattu.

Kuvien numerointi ei valitettavasti mene järjestyksessä - bloggerin kuvatoiminnot takkuilevat....

Rose

Täällä hän nyt on vihdoin ja viimein! Kommervenkkilään muuttava pikkuruinen 15-senttinen nukkeneiti Rose.

Kasvot, kädet ja kengät tein polymeerisavesta, käsivarret ja jalat kuparilangasta, hiukset villalangasta ja vartalon puuvillasta ja pumpulista. Raajoja voi varovasti taivuttaa.

Työmäärä oli... iso. Minikokoisen naaman muotoiluun tarvittiin lukuisten oikeiden työkalujen lisäksi nuppineulaa ja sukkapuikkoa. Muovailun lisäksi leikkasin, ompelin, liimasin ja kiitin onneani, että tämä nukke on pelkkä koriste, ei lasten leikkeihin! En usko, että tulen tekemään nukkeja toiste, ellei iske joku outo mielenhäiriö.

En olisi muutenkaan ikinä ryhtynyt nukentekijäksi, ellei korutaiteilija Niina olisi haastanut niin kauniisti ja antanut määrättömästi aikaa toteutukseen. Prototyyppejä tuli tehtyä viisi ennen kuin olin nuken kasvoihin tyytyväinen. Luonteeltaan Rose on mielestäni mietteliäs, hiljainen (joo, ei se puhu), arvokas ja sydämellisen lempeä.

Mietin paljon Kommervenkkilän tyyliä ja värisävyjä ja päädyin pellavaan, kermanvalkoiseen ja vanhaan roosaan. Pitkä, valkoinen tukka tuo rouvalle ikää ja romanttissävyistä arvokkuutta, mutta Niina voi suortuvat myös vaihtaa, letittää tai leikata lyhyemmiksi.

Ylimmässä kuvassa Rosella on puketillinen oikeita kuivattuja ruusunnuppuja, jotka tuoksuvat ihanasti. Ensimmäisessä alakuvassa mamselli on arkiasussaan ja toisessa hän on sonnustautunut sunnuntai-iltapäivän teehetkeä varten. Luultavasti vielä tuunaan tuota kastelukannua, sillä myös rekvisiitta muuttaa Rosen mukana uuteen kotiin.

P.S. Edellisen postauksen sydämiä on vielä jäljellä, jos joku tahtoo.

Keveitä sydämiä

Sadeillan iloksi voi aina vähän askarrella. Tässä muutama kevyt sydän, joiden pituus vaihtelee kolmesta neljään senttiin. Kuvassa näkyvät samojen sydänten A- ja B-puolet. Reikiä on yksi, mutta niitä voi porata lisää.

Väriä en osannut vangita kameralla... Turkoosi sydän on haalea ja siinä on kultaa, valkoista ja sinistä. Muut sydämet ovat mustia, mutta niitä on käsitelty kullan, sinisen ja turkoosin sävyisillä metallivoiteilla. Teksti on valkoista. Luonnossa riipukset näyttävät haalistuneilta. 

Sydämistä pyydän 5 € / kpl. Turkoosin sydämen tein Marissaa ajatellen, Kuparikukalle on varattu alimmainen, ja kolme on vielä vapaana.

Ja nyt takaisin Villa Valpuriin.