Korukoplan haaste: violetit kolmiot

3 x 12 kpl erittäin tumman violetteja kolmion mallisia helmiä. Musta spiraalikuvio, osittain lakattu pinta. Jaossa enintään kolmelle (jokainen saa 12 kpl).

Olen pitkään miettinyt, mitä tehdä kasvavalle polymeerisavihelmivuorelle: toisinaan on innostavampaa tehdä helmiä kuin väsätä niistä koruja. Itsetehtyjen helmien myyminen halpaan kappalehintaan polkisi käsityön arvoa (siis verrattuna helmen väsäämiseen käytettyyn aikaan ja vaivaan), mutta eivätpä ne muuten menisi kaupaksi.

Magsin ja Annan blogikeskustelu poiki idean Korukopla-tiimistä. Mitäpä, jos pistäisi helmiä kiertoon silkasta suunnittelemisen ilosta?

Mikä on Korukopla?
Tiimi koostuu helmiharrastajista, jotka lupautuvat tekemään korun tai korusetin lähettämistäni polymeerisavihelmistä ja julkaisemaan lopputuloksen blogissaan.

Kuka voi osallistua Korukoplaan?
Tiimin kokoonpano on aina kertaluontoinen. Eli jos omistat käsityöblogin ja näet tässä blogissa kiinnostavan helmihaasteen, ilmoittaudu joka kerta uudelleen muodostettavaan Korukoplaan kommenttilootassa. Mukaan pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä. Korukoplalaisten kulloinenkin määrä vaihtelee riippuen ilmoittautujien ja vapaana olevien helmien määrästä.

Mitä korukoplalainen tekee?
Tiimin jäsen suunnittelee ja toteuttaa korun kuukauden sisällä käyttämällä siihen kaikki lähettämäni polymeerisavihelmet. Sen jälkeen tiimiläinen ottaa korusta kuvan, julkaisee sen omassa blogissaan ja lähettää kuvan minulle. Samalla tiimiläinen antaa minulle oikeuden julkaista kuvan omassa blogissani. Korun tiimiläinen saa tietysti pitää ja tehdä sille mitä huvittaa. Toivon toki, että mainitset polymeerisavihelmien olevan meikäläisen käsialaa.

Ja se hyöty oli?
Tällaista tehdään silkasta luomisen tuskasta ja ilosta, maineesta, kunniasta ja uteliaisuudesta. Sitten voimme ihastella, miten erilaisia lopputuloksia samanlaisista helmistä voi saada aikaan. Ja saa minulle toki lähettää vaihtarina omia ylijäämähelmiänsä, jos tahtoo. Että ei siinä sitte muuta. :-)

Lituskainen

Denim-sinisestä ja oranssista syntyi lisää helmiä, tällä kertaa lituskaisia laattoja. Kuviointi on jokaisessa neliössä erilainen sekä etu- että takapuolella. Välissä on mustaa massaa.

Laatat on lakattu, joten niiden pinnassa on hieman kiitoa. Tässä kaulakorussa ne yhdistyvät ruskeisiin lasihelmiin, jotka myös ovat litteitä.

Itse tehdyissä helmissä pidän erityisesti siitä, että silloin saan koruihin juuri niin isoja palasia, kuin haluan. Tämä oli ehkä suurin syy siihen, miksi omat muovailut alun perin kiehtovat.

Polymeerisavi on kuivuttuaan kevyttä, joten isotkaan helmet eivät paina liikaa. Suunnitelmissa on siis vielä isompia ja näyttävämpiä helmipläjäyksiä...

Punaisia asioita

Tämän kalsarikuvion tekeminen on sitten mukavaa!

Lopputulos ei ole mitenkään seesteinen, pikemminkin pirteä, jokseenkin räväkkä ja lähestulkoon leikkisä. Ainakin sellaisen mielestä, jonka lempiväri on harmaa.

Punavalkoinen kuuluu erottamattomasti kesään, ja koska keskikesän juhlaankin on enää kolmisen kuukautta, valitsin pääväriksi punaisen. Se ei tällaisena kirkkaana ja voimakkaana kuulu perussettiini, mutta olen kuitenkin päättänyt astua harmaasta kaapista ulos ja antautua värivirtojen vietäväksi tässä napomisen tuoksinassa.

Tällaisen kuvion muovaamisessa tärkeää on ottaa mukaan älyttömiä väriyhdistelmiä. Joukossa on tummanpunaisen lisäksi esimerkiksi turkoosia, beigeä, tummanvihreää, violettia, vaaleanpunaista, valkoista ja kirsikanpunaista. Kontrastit tuovat kiemuroihin syvyyttä ja lakka kiiltoa pintaan.

Samasta aiheesta tein pari sydäntä, jotka lähtivät helmeily-ystäville. Sydämet näyttäisivät erityisen viehättävän vinkeiltä kesäisellä mökillä ulkovessan ovessa.

Ylijäämäpaloista tuli vielä kaksi pientä pallukkaa, jotka jäivät odottamaan jatkokäyttöä.

Karnevaalikoru

Polymeerisavihelmien valmistus kaleidoskooppitekniikalla on aina yhtä jännää. Lopputuloksesta ei koskaan voi olla täysin varma ennen kuin sen näkee.

Kuviot muotoutuvat vähitellen huolellisella painelulla. Värit eivät sekoitu toisiinsa, kun niitä ei painele liikaa. Ja muotoilemalla saa vaikka miten pieniä kuvioita...

Näistä helmistä tulee mieleen lasimaalaus. Jätin ne kuitenkin mattapintaiseksi - joihinkin se vain sopii. Mustat lasihelmet tuovat mukaan vähän kiiltoa.

Ja jälkiruoaksi pujottelin toiselle siskolle kevään kunniaksi rannekorun muistuttamaan siitä, kuka vie ja kuka vikisee. Kumpi säihkyykään enemmän, koru vai sen omistaja?

Kullalla silattua sineä

Sekoitin perusväreistä tämän kivan denim-sinisen sävyn ja yhdistin sen kullanvärisiin, läpinäkyviin ja itse sekoittamiini oranssinsävyisiin massalakanoihin.

Pidin tästä väriyhdistelmästä myös siksi, että se sattui olemaan juuri sellainen, mitä havittelinkin.

Pinosin näitä lakanoita toistensa päälle ja painelin pinnalle syviä kuoppia. Sen jälkeen vuolin ohuita suikaleita, jotka asettelin siniselle lakanalle. Rullasin lakanan vielä pastakoneen läpi, ja massakangas oli valmis.

Päällystin sillä jämämassoista muotoillun riipuksen ja helmipallukat. Yhdistin niiden seuraksi oransseja ja ruskeita lasihelmiä.

Jälkiruoaksi pujottelin vielä siskolle hänen tilaamansa korallinvärisen korusetin. Ehdinpäs harrastaa!

Malibu Beach

Niin. Tämä on ensinäkemältä aivan järkyttävä Malibu Beach -koru. Enää puuttuu palmukuvioinen kauluspaita ja bermudat.

Mutta taika tapahtuu, kun korun laittaa kaulaan. Itse asiassa se näyttääkin reteästi hyvältä esimerkiksi murretun sinisen tai ruskean kanssa!

Lehtien valmistaminen oli monivaiheinen homma. Tein ensin kaksi massalakanaa, joita aloin värittää alkoholimusteilla. Turkoosiin lakanaan käytin tummanviolettia Eggplant-väriä, joka kuivuessaan muuttui vihertäväksi. (Taas näitä värileikkejä... Mihinä se munakoiso tässä on, kysyn vaan!) Kuvioin lakanan lähes sataprosenttisella (!) holilla.

Toisessa lakanassa käytin monia värejä ja leimasinta. Painoin pintaan kuvion kankaalla; kuvio näkyy hyvin tuossa lähikuvassa.

Kun lakanat olivat kuivuneet, leikkasin niistä lehden puolikkaita, kehystin mustalla massalla, paistoin ja lakkasin.

Yhdistin lehdet värikkäiden lasihelmien ja ruskeiden, laatan muotoisten helmiäishelmien kanssa. Lopputulos oli aluksi järkyttävä, mutta sitten se alkoikin näyttää kivalta. Ehkä yltiövärikkyys ei olekaan karmaisevaa hillityssä määrin!

Vihertää jo

Harmaata, harmaata, violettia ja sitten harmaata. Nyt yritän suunnistaa kohti värien käyttöä.

Innostuin, kun viimein ymmärsin sekoittaa napomassan perusvärejä yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Vielä enemmän innostuin, kun aloin päästä jyvälle siitä, miten massavärit toimivat, kun niitä sekoittaa keskenään. Vesivärien lait eivät nääs päde!

Tästä ilosta syntyi setti vihreän sävyjä, joista kokeilin tehdä oheisia mosaiikkihelmiä. Aika rosoja niistä tuli, eli hauskin hetki nautittiin siinä vaiheessa, kun pöydällä oli vielä muovaamattomia vihreitä massapötköjä...

En ole varma, lakkaanko näitä. Mattapinta vaikuttaa ihan mukiinmenevältä tässä korussa.