Harjoituskappaleita

Kaikkea pitää kokeilla. Tässä tulevat polymeerisavesta muotoillut torsot, joiden kasvojen pituus on n. 2 cm.

Tavoitteenani on onnellinen skoonelainen puutarhuri, johon on vielä matkaa. Kun joku kaunis päivä osaan luoda hänelle naaman, teen saman tien kädet ja jalatkin. Ja hiukset.

Nämä harjoituskappaleet saivat pään lisäksi pelkät torsot, enkä jatka näiden yksilöiden tekoa enempää. Ehostuskin puuttuu: ripset, kulmat, hiukset jne. muuttaisivat ilmettä reippaasti.

Kahta muuta pelkälle naama-asteelle jäänyttä koeversiota en kelpuuttanut tänne. Toinen näyttää vakavasti kuolemansairaalta ja toinen anime-hahmolta liian isoine silmineen.

Ette usko, miten paljon pieninkin muovailuliike pikkuruisella työkalulla saa koko naaman ilmeen muuttumaan. Suupielet, luomet, nenänpielet, kulmat, rypyt, uurteet - kaikki on kokeilua, yritystä ja erehdystä. Kun viimein saa nenän asettumaan, huomaakin, että ylähuulta ei enää voikaan korjata, tai kun saa silmät iloiseksi, ei kulmia pystykään sen jälkeen muuttamaan.

Täystyrmäys muuttaa ilmettä tietysti eniten. Kun nukke pitkän ähellyksen jälkeen putosi käsistäni lattialle, siltä vääntyi nenän lisäksi puoli naamaa ja muovailu oli aloitettava alusta.

Pienoisnaamojen tekoa olisi mukava harjoitella jatkossakin. Haastetta niissä kyllä riittää.

Kerroksia

Tällaisiin pallukoihin kätkeytyy monen vaiheen läpi käynyt massataikina väriaineineen, kissankullalta näyttävine mica-levyineen ja hyppysellisiin sitä sun tätä. Osa sai pintaansa hopean välkehdintää. Ja taas tietysti tuli mieleen, että järjetön vaiva parin pallon takia.

Jos pallukat hioo, ne saavat opaalin kiillon. Jos ne jättää tällaisiksi, ne näyttävät kerroksellisuutensa ja läpikuultavuutensa takia huurrelasilta. Mutta sydämessään ne ovat kuitenkin kevyttä, aitoa muovia.

Sydän on saanut monta pintakäsittelyä. Kuvassa se odottaa lakkausta. Kauempaa katsottuna riipus näyttää metalliselta ja vähän vanhahtavalta.

Kuvan taulukin koostuu monista kerroksista. Taulussa on hyödynnetty puretun kaapin hyllylevy ja kaatopaikalle menossa olleen kirjan sivuja. Kuva ei tee oikeutta väreille (seli seli), luonnossa tämä on paljon harmonisempi eikä saa silmiä särkemään.

Taulussa lukee Ruinart. I ruin art.

Kiitos kaikille blogitunnustuksia antaneille! :-)

Korvapuusteja ja muita tuunauksia

Nämä korvapuustihelmet ovat jännän värisiä: toiselta puolen kauhtuneen vedenvihreää ja toiselta puolen harmahtavan ruskeita. Reunoissa on rustiikkisia säröjä ja vivahdus kuparin kiiltoa.

Myynnissä, 12 € / 12 kpl.

Vaikka aion edelleen pitää tämän nimenomaan korublogina, laitan tähän oman käden oikeudella maistiaisia muista tuunauksista, joiden parissa alkuvuosi on vierähtänyt.

Tässä pieni sneak peak!











1. Itsetehty nipsunaulakko ja sydämet, joissa lukee "sweetheart".
2. Decoupage, decoupage... Äkkiä johonkin decoupagea! Mihin? Kas, tuolla nököttää lasten leikkihella! Sudin pintaan violettia maalia ja lakkasin lautasliinoja. Voiko lastenhellassa lukea "Chardonnay"? No, nyt lukee.
3. Nukensänky sai ylleen turkoosin maalin ja sydänkuvioita. Lastenhuoneessa on lupa olla lapsellinen!



























4. Ruusuja, ruusuja, enemmän ruusuja. Rasiat saivat nimikyltit, lisää on vielä tulossa.
5. Linnun vartaloon käytetyn kankaan painoin itse. Nokan kieputtelin kuparilangasta.
6. Vanhojen pitsien uusiokäyttöä.
7. Lahjapaperilla päällystetty laatikko kätkee lasten saamia kortteja ja kirjeitä.

























8. Sitten siirryttiin Verstaaseen. Vanha kokopuinen lokerikko sai uuden värin ja etiketit. Tämän tuunaus jatkuu...
9. Maalasin ystävältä saamani mäntysenkin valkoiseksi ja vaihdoin siihen vetimet. Kiperä kysymys: hioako patinaa vaiko eikö? (Senkin sisällä on tietysti harrastusvälineitä!)
10. Maalisudin ja hiomapaperin uhriksi joutunut bambukippo.
11. Pahvirasian uudet vaatteet.

























12. Minkäs voimalla tätä tehdään? Kaffetta maalauksen lomassa.
13. Kirjat ovat aarteitani. Pinon alimmaisena taas yksi taulupohja odottamassa jatkojalostusta.
14. Mulberryn paperikassi on ihana muisto. Säilytän siinä silkki- ym. papereita.
15. Tavarat alkavat löytää paikkansa pienissä pahvilaatikoissa.

























16. Maalatusta ja leimoilla koristellusta puulaatikosta kurkistaa isoäitini.
17. Keskeneräinen taulu, joka valmistuttuaan pääsee Verstaan seinälle. Siihen on ladottu erilaisia luovuutta esiin houkuttelevia kuvia, joista joidenkin takana on pitkä tarina, ja lempivärejäni.
18. Sudin vanhan puulaatikon turkoosiksi. Tässä säilytän keskeneräisiä pikkutöitä, kuten esimerkiksi lasten leikkimökin, Villa Valpurin, tulevaa kylttiä, joka oli entisessä elämässään saunan lämpömittari.
19. Puretun kaapin levy muuttui tauluksi, joka on tässä loppusilausta vailla. Testasin pintakuviointia, joka näyttää rapistuneelta maalilta. Tällaiset sekatekniikkataulut ovat uusin askarteluheikkouteni.

























20. Harrastuslehtiä! En pääse ulos Akateemisesta ilman näitä.
21. Itse kasvatetut laventelit tuoksuvat hurmaavalta. Näitä tulee joka kesä iso kimpullinen.
23. Edellisestä työpaikasta pelastettu tuoli, jonka olen päällystänyt uudelleen. Puuosat odottavat vielä käsittelyä.
24. Kankaita, jotka ovat juuri menossa jatkojalostukseen.













25. Kortit odottavat nipsunaulakkoa. Täytyisi lähteä rimanetsintäreissulle.
26. Tauon paikka. Tällaista maisemaa katselen nykyisin. :-)

(Kuka tietää, miten nuo yläreunan tyhjät rivit saa deletoitua? Eipä tottele ohjelma, ei. Mur.)

Tuunausta ja ilmeitä

Olen maalannut seiniä. Purkanut seiniä. Löytänyt purkutyömaalta erinomaisia palasia ja maalannut niitä askartelutarkoituksessa.

Luomisen tuska on suuntautunut korujen sijaan maalaamiseen ja tuunaamiseen, sillä käsittelyä odottaa pari keskeneräistä taulua, lipasto, pöytä, tuoli ja ystävältä saatu senkki (joka sisältää tietysti harrastusvälineitä).

Muutto on kouriintuntuvasti läsnä siinä, että kaikki tavarat ovat hukassa ja tarvittavat työkalut ovat aina alimmaisena. Kun saan lisää seiniä maalattua, saan kiinnitettyä hyllyjä verstaan seinälle, ja niiden päälle harrastusmateriaalit siisteissä laatikoissa. Ja katso, järjestys koittaa!

Ilme kävi meillä

Kaikki askartelevaiset tietävät ilmeen. Se on se, joka häivähtää läheisen kasvoilla silloin, kun askartelija pelastaa roskiin menossa olevan tavaran, koska haluaa askarrella siitä jotain. Ilme on sekoitus viiltävää analyysia, epäuskoa ja sääliä verhottuna voipuneeseen alakuloon ja tukahdutettuun estelynhaluun.

Ilme kävi meillä, kun pelastin edellisen asukkaan jättämän saunalämpömittarin. Ei epäilystäkään, miksei hän halunnut sitä muuttokuormaansa eikä epäilystäkään siitä, haluammeko jättää sen saunaan ja avata lapsille sen merkityksiä. Mutta kun mittaripohja suditaan maalilla, siitä tulee erinomainen tuunauskyltti lasten leikkimökkiin. Saapa ilmeen esittäjä nähdä!

Mutta se koru, joka on kuvassa

Blogimaailmassa en ole oikein ennättänyt piipahdella. Kuvassa jälleen vanhempi tuotos, jonka tällä kertaa jätin itselleni. Se on koottu erinäisistä kierrätysmateriaaleista. Mukana on siskoni korvakorun osia vuodelta 1986 ja äireeni matkamuistokorun palasia vuodelta 1970-jotain.

Muutos

Muutto takana, kaaos käsillä. Verstaaksi nimetty harrastushuoneemme on täynnä pahvilaatikoita, paperikasseja ja kirjoja. Helmiä? Ehkä tuon pinon alla. Pihdit? Ehkä tuon kasan takana.

Muuttomiehet väittivät helmilipastoani kevyeksi ja kantoivat sen sellaisenaan yläkertaan. Minun ei tarvinnut tyhjentää sitä!

Olen päässyt seisomaan tiluksilla pimeyden keskellä täydellisessä hiljaisuudessa kuun valaistessa maisemaa - missään ei näy katuvaloja saati naapureiden valoja. Olen löytänyt kuusipeuran jäljet lammen rannalta, sytyttänyt takkaan tulen ja kuunnellut myrskyä. Kunhan ehdin, sulattelen vanhan juuren ja leivon leivinuunissa ruisleipää, joka syödään siltä seisomalta.

Tässä vaiheessa korujen napominen on mahdotonta, joten kuvassa aiempia tuotoksia. Kissat olivat tilaustyö, ja kuva on otettu ennen maalia ja pintakäsittelyä.

Kuningasalkoholi

Oi niitä kesämuistoja.

Kun lapset on illalla saatu nukkumaan, tämä äiti kaivaa alkoholit esille. Kyseessä on ihan kuningasalkoholi: lähes sataprosenttinen lantrinki ja alkoholimusteet hurmaavine pigmentteineen.

Niitä ei tietenkään laiteta suuhun, jos haluaa säilyttää näkönsä. Ja niiden kanssa on paras leikkiä ulkoilmassa, jottei tuhoa aivosolujaan. Mutta voi sitä värien hurmaa kesäillan väreilevässä helteessä!

Eggplant-väri menettää paistossa punaista ja muuttuu violetista farkunsiniseksi. Caramel kestää pidemmän aikaa ruskeana, mutta lopulta siitä tulee keltaista.

Mutta eikö vain olekin tehokasta tekokeramiikkaa! Lantrinki saa musteet sekoittumaan toisiinsa utuisesti kuten keramiikka-astioissa joskus näkee. Alkoholi saa värit kuivumaan niin nopeasti, että vesivärimäiset väriläiskien kerrostumat ovat mahdollisia.

Sininen setti 9 €, ruskea setti varattu.

Corutus jumitus

Korujumi, corutus jumitus.

Millimetrin mittainen, pörröinen ihmisen loiseläin, jota esiintyy tavallisimmin lokakuusta helmikuuhun.

Aiheuttaa apatiaa, tylsyyttä ja huonokuuloisuutta ("Korujumi vaivaa, en kuule helmien huutelua.").

Häädetään levolla. Korujumi pelkää hysteerisesti uusia korutarvikkeita, joten niiden hankkiminen edesauttaa loisen häätämistä.

Yllä olevat polymeerisavesta tehdyt simpukkasetti ja lehtisetti ovat myynnissä, 15 € / setti. Väri ja pinta on jotain väliltä helmiäinen - opaali.