Harakoiden valinta

Koska tästä lahjaksi tehdystä korusta ei ole muuta sanottavaa kuin että ajattelin helmiä tilatessa epähuomiossa senteissä, kun mitat olivat tuumissa, niin kerronpa tarinan parin vuoden takaa, kun tein vastaavan näköisiä helmiä polymeerisavesta.

"Viattomat" luontokappaleet varmistivat sen, että luumunpunaisia helmiä ei valmistunutkaan tarpeeksi.

Vein maalatut ja lakatut helmet kuivumaan ulos kuistille, jotta alaikäinen ei pääsisi niihin käsiksi. En tiedä, miten hyvin varotoimeni piti, koska en tiedä, minkä ikäinen siivekäs ne vei.

Harakat olivat olleet kovin kiinnostuneita kuistimme antimista, kuten ovikransseista. Tuolloinkin Harakoiden Valinta, os. Kuisti, sai olla niiden luokkaretken ykköskohteena. Kun palasin hakemaan kuivuneita helmiä, niitä oli jäljellä enää muutama!

Yksi kadonneista löytyi tieltä, mutta loput pääsivät harakoiden bileisiin. Toivottavasti heillä oli hauskaa pesässänsä.

Parin tunnin kuluttua yhden harakan omatunto alkoi kolkuttamaan siinä määrin, että hän päätti palauttaa yhden helmistä. Se löytyi kuistin edessä olevalta laatoitukselta.

En tiedä, miten hyvää puolikuiva lakka tekee siipitakkisten nokkakalustolle - olisivatkohan Luontoillan asiantuntijat tienneet?

"Sitä vaan soittelen, että mitenköhän nuo varislinnut tai niiden ruoansulatusjärjestelmä, että jos ne maistaa jotain muuta kuin niiden perinteistä ruokaa, niinku sanotaan nyt vaikka lakkaa ja alkoholimusteita, niin lähteekö niiltä näkö tai jotain, eli tuota mä voin tässä tosiaan lukea nämä tuoteselosteet..."