Minua kiinnostaa toisten tekemissä käsitöissä nimenomaan rosoisuus, epätäydellisyys, huolettomuus, toispuolisuus, säröt ja taidokas arvaamattomuus. Miksi siis välttelisin niitä omissa askarteluissani?
Ihailen viimeisteltyä virheettömyyttä, mutta hankin itselleni rosoa ja epätäydellistä. Kuvissa, hyllyillä, vitriineissä ja telineissä arvokkailta näyttävät käsityöt ovat upeita, mutta käsiini, hypisteltäväksi ja kannettavaksi haluan jotain muuta.
Perustekniikat ja maalaisjärjelliset lujuuslaskelmat tulee toki hallita, mutta sen jälkeen ne voi unohtaa. Lopputuloksessa on silloin jotain selittämätöntä, puhuttelevaa ja pistämättömän persoonallista.
Tällaiset ajatukset mielessäni heittäydyin joskus aiemmin tekemieni polymeerisaviriipusten pariin ja sutaisin ne sellaisiksi kaulakoruiksi, joita itse pitäisin.
Poissa on symmetria ja säännöllisyys! Tilalle saatiin jotain muuta.
Täten julistan kaikki epätäydelliset korut mielenkiintoisiksi ja rosoiset tekeleet rustiikeiksi.
Korut ovat myynnissä. (Käsin tehty polymeerisaviriipus, lasia, korumetallia, kuparia, satiinia ja silkkiä.)
Olet tavoittanut aivan mahtavaa tunnetta näihin koruihin!! <3
VastaaPoistaIhanat värisävyt ja mukava postaus muutenkin:)
VastaaPoistaNämä on kyllä mahtavia ja rustiikkisuus toteutuu hyvin :) Se on taito osata tehdä sellaista "hallittua kaaosta", tai ei nyt ihan kaaosta, mutta tiedät varmaan mitä haen. Joskus yritän, mutta sitten huomaan palaavani tasaiseen säännöllisyyteen, en vain osaa.
VastaaPoistaTykkään tästä monimuotosuudesta, senhän arvasitkin ;-D Näppäriä yksityiskohtia, värit parhaita!
VastaaPoistaIhanan väriset korut.
VastaaPoistaHurmaavat korut <3
VastaaPoistaTottapa puhut.. Usein rustiikkisuus viehättää rnemmän kuin täydellisyys (onko sellaista edes olemassa) Muistelen kerran lukeneeni jonkun viisaan ajatuksen: Asiat eivät ole täydellisiä ilman 'virheitä'. Niin, ja lujuuslaskelmat on todellakin korun yksi tärkeimmistä kulmakivistä.. Mutta 'virheet' kaikessa muussa tekevät korusta yksilön.
Hurmaavia kaulakoruja...ja sinä sen sanoit... Rosoisuus ja epätäydellisyys niin ihanaa
VastaaPoistaOikein hyvä periaate tuo, että tekee koruja, joita itse haluaa käyttää.
VastaaPoista(Miespuoliset korusepät ovatkin aika arveluttavia...)
Täydellisen epäsymmetrisiä ja hyvin persoonallisia koruja :) Se on kyllä kumma miten sitä, kun haluaa tehdä epäsymmetrisiä ja rosoisia koruja, väkisinkin ajautuu siistimään ja jotenkin alitajuisesti yrittää tehdä symmetrisiä juttuja. Siitä joutuu ihan harjoittelemaan pois, ainakin minusta on tuntunut siltä...pyöreästäkin yrittää aina tehdä täydellisen pyöreän jne.
VastaaPoistaKiitos, kommentaattorit! :-)
VastaaPoistaHenna ja Sole, hallittu kaaos on todellakin yllättävän hankalaa! Harjoittelin joskus helmihattukieputtamista tuulenpesämalliin ja kyllä siinä oli tosissaan haastetta, ettei tullut tasaisen pyöreää kerroksellisuutta. Kai meissä on joku sisäänrakennettu symmetrisyyden pakko! :-D
Ja vaatii myös ajatustason harjoitusta, kun sitä tuppaa tuumimaan, että muiden rosot on upean rohkeita ja omat rosot hävettää. Ja silti roson kaipuu on suunnaton!
Ihanuuksia <3 Yllätävän hankalaa tuo rosoisuuden tekeminen ainakin itsellä :)
VastaaPoistaMahtavia yksityiskohtia ja kuitenkin tasapainossa, vaikkakin on epäsymmetrinen. Tykkäilin.
VastaaPoistaKiitos, Amalia ja Katri! :-)
VastaaPoistaMinulla on aina ollut se ongelma että yritän tehdä liian symmetrisiä ja siloiteltuja koruja.Tänä vuonna yritänkin kokeilla näitä ihania rustiikkisempia ja "sekopäisempiä",mielenkiintoisempia ja niiiiin kauniita koruja:D.
VastaaPoista