Valkoista ulkona ja sisällä

Ulkona on sankka lumipyry. Näyttää siltä, että tänne saapuu kuin saapuukin valkea joulu.

Valkoinen kimmellys pääsi myös tähän korusettiin kristalleissa ja makeanvedenhelmissä.

Koska näyttää siltä, että pukin täytyy väistämättä tuoda joululahjaksi uusi pyykinpesukone (hip hei, tätä moon aina toivonukki), päätin lohdutukseksi olla omatoimipukki ja tehdä itselleni korun ensimmäisestä hopeasaviriipuksestani.

Toivotan kaikille blogipiipahtajille tunnelmallista joulua ja armorikasta, inspiroivaa uutta vuotta!

Kiemuroita

Tällaisten kiemurahelmien tekoon tarvittiin lasinpala ja runsaasti ranneliikkeitä. Tekniikkalaji tämäkin: osa kiemuroitui helposti, toiset helmet taas eivät sinne päinkään.

Oli hauskaa kokeilla, miten erilaiset helmipallojen kuviot muokkautuivat lasin alla.

Osa kuvioista upposi helmen sisään niin, että lopputuloksena oli miltei yksivärinen kiekko. Joissakin helmissä paras kuvio muodostui helmipallon alapuolelle. Lopputulos oli aina yllätys.

Valmis kaulakoru kaipasi sitä jotain, joten lisäsin mukaan vielä marjapuuron väristä organzaa (mauve olisi hienompi sana kyseiselle sävylle, mutta äidinkieli kunniaan...). Helmien väri on yhdistelmä harmaata ja tummaa marjapuuronpunaista.

No onkos tullut keväänvihreää nyt talven keskelle

No on. Korun tilaaja toi ovaalin muotoisia vihreitä lasihelmiä ja pyysi kehittelemään niistä jotain monikerroksista.

Viimeinkin sain yhdistettyä johonkin vaaleanvihreitä makeanvedenhelmiä, joille en ole pitkään aikaan keksinyt kumppania!

Lopputulos on yksinkertainen peruskoru. Kaukaa katsottuna helmet näyttävät leijuvan ilmassa, mikä tekee korun kevyen näköiseksi.

Napomassahelmiä on roppakaupalla odottamassa rei'itystä ja paistoa, mutta nyt kaikki energia kuluu toisaalla. Jospa se toisaa kohta siirtyisi taas helmilaatikon ääreen...

Kolmedee

Oma silmä tottui jo riipuksen sileyteen, joten en tiedä, hämääkö pintakuvio muita.

Ideana on, että napomassasta leivottu riipus näyttäisi vähän kolmiulotteiselta. Oikeasti se on aivan sipisileä pinnaltaan.

Testasin tekniikkaa, joka perustuu siihen, että metallinhohtoinen massa muistaa, miten sitä on kohdeltu. Vaikka massan litistää kieputtelujen ja raaputtelujen jälkeen, kuviot jäävät pysyväksi.

Pysyväksi näyttää jäävän myös kuvausolosuhteet. Että luonnonvaloa odotellessa...

Lumipallot

Sain tilauksen tällaisesta lumipallokorusta. Voisi sopia jopa vuodenaikaankin, mutta täällä Etelä-Suomessa lumipalloista ei ole vielä tietoakaan. Itse asiassa puutarhassa kukkii vielä muutamia neilikkaruusuja...

Korussa on käytetty kahta erikokoista luonnonvalkoista makeanvedenhelmeä. Tykkään niiden kiillosta erityisesti näiden himmeiden napomassa-askarteluiden lomassa.

Näin vapaapäivänä uuni käykin kuumana heti aamusta ja sieltä nousee paistuvan massan tuoksu. Herkullista!

Tekoturkoosia polymeerisavesta

Hakusessa on ollut hyvä tekoturkoosin resepti. Testasin eri versioita, mutten ollut lopputulokseen täysin tyytyväinen. Lopulta kehittelin niiden pohjalta oman keitokseni.

Jotain pientä viilausta jäi toki seuraavaan kertaan, mutta tämä oli suurin piirtein sitä, mitä hainkin.

Mielestäni värit menivät aika hyvin kohdalleen. Kuva ei tietenkään toista niitä täysin oikein, mutta luonnossa sävyt ovat turkoosimaiset. Sekoitin ne silmämääräisesti eri värisistä napomassoista.

Mukana vielä psykedeelinen kuva valmistusvaiheesta. Tämä epäselvä otos ei kerro läheskään tuhatta sanaa: lähinnä tarkoitus on kuitenkin esittää, että siinä tarvittiin massamuruja, maalia ja pensseli. Sottaista puuhaa, meni pöydällekin...

Värien käytöskoulussa

Kun näistä piti tulla yönsiniset, mutta tulikin virkamiehensiniset.

Kun viimeksi hain tummaa ja syvää violettia, lupaavan väriseltä näyttävä massa paistui uunissa lähes mustaksi.

Kun sitten kuvittelin sinisestä ja mustasta yhdistetyn massan käyttäytyvän samalla tavalla, jätin sinisen kirkkammaksi.

Kun uunista tuli ulos keskiyön sijasta alkuilta, merimiehen sijasta konduktööri, mustepullon sijasta kerhovihko, tuli suusta hörähdyksen sijaan syvä huokaus.

Kun ei auta muu kuin oppia kokeilemalla. Tulipa silti ihan hyvä millefiori-harjoitus, johon käytin samaa pötköä kuin pari postausta aiemmassa Ruusu-puusu -korussa. Kukkapötkö tulisi jo alun perin tehdä samaan väriin kuin tuleva tausta, joten testasin samalla väärän värisen (valkoisen) massan pois raaputtamista ruusukuvion ympäriltä. Kyllä kesti, mutta onnistui.

Ovaalit kiemurat

Ja taas jotain sinistä... Kun kerran aion käyttää siniset jämämassat loppuun.

Tässä korussa kaikkein kivointa on tuntuma eli se, miltä riipus tuntuu sitä hivellessä. Niin on sileä, että!

Joukossa on hiekanvärisiä lasihelmiä rauhoittamassa psykedeelistä tunnelmaa.

Nämä sinisen sävyt sopivat harmaan, mustan ja valkoisen lisäksi ruskeaan ja violettiin, jopa vaaleanvihreään ja oranssiin. Sinisestä on kuin onkin moneksi.

Mansikkaa korvissa

Kirkkaanpunainen massapaketti ja lähestyvä kirpparimyyntipäivä innoittivat tekemään nämä metsämansikat. Niiden "siemenet" on töpötetty kullanvärisellä akryylimaalilla.

Tällaisia parpintarvikkeita on ihan hauskaa tehdä, vaan aika pieniä sormia se oikeastaan vaatisi. Helmen pitäisi pysyä paikoillaan tukevasti, mutta siitä on vaikea saada kunnon otetta varsinkaan, jos ei halua sen pintaan sormenjälkiä.

Pikkuisen veikeää kitschiä kaamosajan piristykseksi!

Ruusu-puusu & The Making Of

Olen kauan suunnitellut tekeväni ruusupötkön ja nyt pääsin viimein asiaan.

Lopputulos on aika romanttinen violetteine organzoineen, mutta projekti oli mielenkiintoinen.

Mukana on jälleen muutama lasihelmi, ja niiden painosta koru laskeutuu kivasti.

Jätin lukon pois, joten koru solmitaan pitkäksi tai lyhyeksi pelkällä rusetilla.

Laitan mukaan myös helmentekokuvia selventääkseni, mihin se kaikki aika meni... Ruusupötkön ohje on peräisin Tami Shvatilta.

Kolmella erivärisellä massalla pääsee alkuun. Käytin kirsikanpunaista, valkoista ja mustaa.




Värejä aletaan sekoittaa. Tämä vaihe on tosi kiehtova, sillä värit muodostavat toisinaan upeita kuvioita. Kuvassa on punaisen ja valkoisen massan sekoitus menossa. Jo tästä saisi kauniita riipuksia...

Tarvitsin lisäksi tummempaa väriä, joten sekoitin yhden setin mustasta ja punaisesta. Sitten eriväriset palat aseteltiin vierekkäin.

Kun massat vie pastakoneesta läpi noin miljoona kertaa, värit alkavat sekoittua tehokkaasti. Ja kun saman tekee vielä toiset miljoona kertaa, muodostuu tasainen liukuväri. Keskellä rullausta vaivaa toisinaan uskonpuute: eikö nää ikinä liu'u...

Lopulta tulos on tasainen. Tässä vaiheessa sitten ihmetellään, miksi tuli valittua toisiaan liian lähellä olevat punaisen sävyt. Pötköä aletaan kuitenkin muina naisina rullaamaan.

Valmis pötkö muotoillaan paksummaksi. Tässä projektissa sen sisälmykset käännetään ulkopuolelle, jolloin molemmat päät ovat samanlaisia. Ei siis niin, että vasen pää on tumma ja oikea pää vaalea, kuten edellisessä kuvassa.

Paksukainen päällystetään vielä ohuella lakanalla, jotta ruusukuvioon saadaan tummemmat ääriviivat.



Paksukaisesta muotoillaan sitten ohukainen, joka leikataan osiin. Pelkkä rullaus ei käy, koska pötkön sisälmyskuvio menee silloin helposti kierteelle.

Pötkönpalasista muotoillaan ruusunlehtiä, jotka tumpataan kiinni toisiinsa. Lisäsin mukaan vielä mustalla terästettyä vihreää massaa lehdiksi. Tässä vaiheessa henkilö voi kokea voimakasta paluuta muovailuvaha-aikaan.

Jotta kukasta saataisiin muovattava pötkö, valmis ruusu ympäröidään valkoisella, läpikuultavalla massalla. Epäilys iskee - voiko tästä tulla oikeasti joku cane?


Tulee siitä. Avainsana on oikea muotoilutekniikka. Isosta pötköstä voi veistellä ohuita viipaleita ja päällystää niillä jämämassasta muotoillun riipusaihion. Reunustin riipuksen vielä tummalla massaviipaleella.

Leikkasin isosta pötköstä osan, jonka muotoilin ohueksi rullaksi. Siitä viipaloin palasia, joilla päällystin jämämassapallon. Viipaloinnin haasteena on pötkön taipuminen veitsen alla, jolloin kuvio muuttaa helposti muotoaan, ja tietysti myös tarpeeksi ohuen viipaleen aikaan saaminen.

Nyt tekemääni organza-koruun käytin tällaiset ruusuhelmet. Tässä kuvassa ne odottavat rei'ittämistä, paistamista ja kiillotusta. Kirsikanpunaisen massan kimalle-efekti tuo mukaan oman säväyksensä. Kimalteet näkyvät kuvassa parhaiten tuossa riipuksen tummassa reunuksesssa.

Massahelmiä ja sitten helmiä

Jellyroll -pötköstä on aina yhtä jännittävää veistellä erilaisia muotoja. Se, miten pitelee veistä, vaikuttaa lopputulokseen.

Myös se, miten päin pitelee veistä, vaikuttaa lopputulokseen. Ohuesta terästä kun ei helposti näe, kumpi pää puree. Painelin iloisesti kuvioita sormiin samalla kun leikkasin massaa tylpällä osalla.

Leikattuihin viipaleisiin voi vielä vähäsen vaikuttaa. Riipusta sivelemällä ne venyvät eri suuntiin ja muuttavat muotoaan.

Kermanvaaleat helmet, nuo lasitehtaan antimet koruaskartelijalle, tasapainottavat jälleen kokonaisuutta.

Sukulaisen kosto

Sisko lupautui tulemaan matkojen päästä hoitamaan tenavaa, mistä Askarteleva Sukulainen sai kimmokkeen oravannahkakauppaan.

Sekoittelin erivärisiä massoja hyvän tovin, jotta sain aikaan haluamani violetin sävyn. Paistaminen muuttaa sävyä jonkin verran tummemmaksi, joten oli keskijännittävää nähdä, minkä värinen pallomeri tuli uunista ulos.

Yhdistin violetin kanssa mustaa, jotta korusta ei tulisi räikeä. Sävyt ovat sen verran lähellä toisiaan, että jonkin matkan päästä katsottuna koru näyttää yksiväriseltä. Lähempänä erottuvat kuviot ja ihan läheltä ne kaikkein pienimmätkin kiemurat.

Viimein sain johonkin käytettyä myös vaaleanpunaisia fasettihiottuja helmiä ilman, että lopputulos on ylen herttainen!

Hopeasaviriipus

Ensimmäinen kokeiluni hopeasavella esittäytyy tässä. Aloitin helposta ja yksinkertaisesta, jotta sain vähän tuntumaa.

Kyllä, savi käyttäytyy eri tavalla kuin massa... Ei, harjaaminen, hiominen ja kiillottaminen ei ole niin työlästä kuin voisi etukäteen olettaa. Kyllä, savityön polttaminen kaasuliedellä on varsin helppoa.

Nyt vielä mietin, kokeilisinko tähän patinointia vaiko enkö.

Tein toisenkin hopeasaviriipuksen, johon istutin zirkonin. Tai kuvittelin istuttavani. Kun puolitoistavuotiaan käpälät tavoittelivat pöydän antimia, kiskaisin riipuksen kuivumisalustoineen päivineen pois ulottuvilta. Sen koommin en ole zirkonia nähnyt. Enkä ole löytänyt mitään niin pientä tilalle...

Nyt odotan innolla viikonlopun Kädentaidot -messuja. Siellä pääsee varmaankin ihastelemaan kokeneiden taitureiden hopeasavitöitä.

Johnny sees black

Kun puutarhan kukkaloisto on tältä syksyltä mennyttä muutamaa ruusunnuppua lukuunottamatta, hiipivät kukat koruaskarteluun.

Pääosassa on musta massa, josta muotoilin kukkia ja helmiä. Koristelin kukkien sisusta metallijauheväreillä: ripaus violettia, aavistus hopeaa.

Kiiltävät lasihelmet ja organza-nauha tuovat koruun juhlavuutta. Tämä yksilö sopisi kenties pikkujouluihin.

Miuli

Muotoilin mokume gane -jäämistä sinisävyisen korun, jonka kiemuroista pilkistää hopeaa. Kiemuroissa on lukemattomia kerroksia, jolloin läheltä katsottuna niissä näkyy monenlaisia sinisen vivahteita.

Tästä tuli aika näyttävä, joten se ei vaadi seurakseen muita koruja. Tein silti kaveriksi korvakorut, joita ei ole tarkoitus käyttää kaulakorun kanssa yhtä aikaa.

Yhdistin taas massaa ja lasihelmiä. Jälkimmäiset tuovat mukaan kirkkautta ja kimallusta, mutta eivät silti vie huomiota pyörylöiltä.

Mattapinta on jollain tapaa viehättävä, joten en tällä kertaa tehnyt pyörylöihin kiillon mahdollistavaa pintakerrosta läpinäkyvästä massasta.

Aina mielessä

Kakkukorut itsessään eivät ole oma ideani, olen niitä joskus jossain nähnyt. Mutta näiden viipaleiden suunnittelu on omaa käsialaani.

Tässä suklaalla päällystetyt, kirsikkahillolla ja suklaamoussella täytetyt ja kirsikoilla koristellut kakkupalat. Tai siis polymeerisaveahan ne...

Kukkakaulakoru

Voi yhyren kerran, sano! Käytin aivan tolkuttomasti aikaa tällaisen kukkakuvion tekemiseen, mutta valitsinkin toisiaan aivan liian lähellä olevat värit!

Massailun tie on ilmeisesti 15-tasoinen elämäntapa, jossa leveliltä toiselle pääsy vaatii yritystä, erehdystä, seestymistä, henkistymistä ja tolkuttomasti aikaa.

Aloitin tekemällä massasta liukuvärilakanan. Taittelin siitä paketin, jonka leikkasin kolmeen osaan. Asetin keskimmäisen osan ylösalaisin, yhdistin osat käärimällä ne eriväriseen lakanaan ja muotoilin pitkäksi haloksi.

Leikkasin halon viiteen osaan ja nipistelin niistä terälehden muotoiset veneet. Valmistin kukan keskiosan kolmesta erivärisestä massasta, ja tähän tankoon yhdistin terälehdet.

Paketoin valmiin setin läpinäkyvällä massalla, jotta sain muodostettua pyöreän pötkön. Siitä sitten muotoilemaan ja leikkaamaan eri kokoisia kukkakuvioita...

Eipä tullut mieleen lisätä kukkakuvioon turkoosia tai vihreää, vaan liikuin turvallisesti violetti-kulta-ruskea-purppura-asteella. Jo tuo purppura pisti silmään muotoiluvaiheessa aika pahasti...

Ja lopputulos on tällainen tasainen kukka! Minne hävisi se kauniisti varjostettu, monivärinen terälehti? Minne se käyttämäni violetti katosi?

Ensi kerralla sitten mustaa ja valkoista, punaista ja vihreää tai sinistä ja oranssia. Johan alkavat kuviot näkyä!

Neon2

Tästä satsista piti tulla eteerisiä helmiä. Perushelmi päällystettiin kolmella ohuenohuella massalakanalla, joista alin kerros maalattiin musteella, keskimmäinen leimattiin ja siihen ripoteltiin hopeointia ja ylin kerros mahdollisti hiomisen ja kiillotuksen.

Kaikki näytti vielä illalla ihan hyvältä. Käytin upean tummaa Raspberry-mustetta, joka tuntui sopivan tarkoitukseen mainiosti.

Aamulla muste olikin heittänyt kaiken tummuutensa höyhensaarille, ja jäljellä oli kuin neonpinkillä alleviivaustussilla sutattu lakana! Myös hopeoinnin välke oli poistunut keskuudestamme, vaikka aikaisemmissa koruissa yksi massalakanakerros sen päällä ei ollut haitannut mitään.

Kyllä oli kirpiä tuo pinkki! Olihan se pienenä ihan kiva käyttää neonpunaisia ulkovaatteita, jotta erottui liikenteessä, mutta että koruissa ja tällä iällä!

Pettymys pakotti maalaamaan osan helmistä mustesekoituksella, josta tuli ihan kiva luumun sävy. Maalia ei kuitenkaan enää voinut hioa, joten alkuperäinen kiiltosuunnitelma jäi puolitiehen.

Kirjavien pallojen ruskea versio

Näissä pallukoissa on vain kahta väriä, beigeä ja suklaanruskeaa. Hehkulampun valossa kuvatut helmet näyttävät synkiltä, mutta oikeasti niissä on kaunis, lämmin sävy.

Aloitin tekemällä pötkön, jonka nimi on hauskasti jelly roll cane.

Päällystin tähteeksi jääneistä massoista tehdyt perushelmet pötkön erikokoisista versioista leikatuilla viipaleilla. Muutama viipale koristaa myös noita pienempiä helmiä.

Poltettu massa hivelee myös tuntoaistia: nämä helmet tuntuvat kädessä ikään kuin samettiselta ja lämpimältä kiveltä.

Blob

Ylijäämämassa ei löytänytkään tietä tähdepussiin vaan riipukseen. Olin juuri ruttaamassa möykkyä, mutta sitten minut valtasi sääli ja päätin kuitenkin paistaa sen.

Kokeilin kerroksellisutta ja kierteitä, joista syntyi tällainen lätkä. Ei nyt ihan jalointa taidetta, mutta ei se mitään.

Lähinnä tämän muotoilemisessa sai iloa siitä, että itse tekemällä pääsee isojen helmien ja riipusten pariin...

Läiskän seuraksi lisäsin lasihelmiä ja -putkia antamaan vähän arvokkuutta. Harmaa massa kimaltelee hiukan, joten sekin on kiva efekti. Kimallusmassan kanssa ei tarvitse tehdä juuri mitään, koska se on sellaisenaan mielenkiintoinen.